Aiemmin täällä puhuttiin (riista)eläinten tunteista ja joku väläytti että norsuilla on tunteet..(miten se yleensä liittyi hirveen?)
Näin dokumentin jossa nimen omaan tutkittiin eläinten tunteita.norsujen suremista,vaeltamista kuolleiden lajitovereiden kuolinpaikalle, ja luiden nostelua ja suussa pitämistä perusteltiin näin:Luut näyttävät kiinnostavan norsuja olivatpa ne minkä eläimen tahansa,ja syy on niiden ravintoarvo.Niistä saa jotain ravintoaineita joita norsujen elinalueilla on muuten vähän.Näille luukasoille palataan täydentämään niiden ravintoaineiden puutetta.Miksi luut kasautuvat ikäänkuin hautuumaiksi,ei osattu perustella.Veikkauksia oli monia. Apinatkin hän otti puheeksi,joten sen verran sanon että eikös puhe ollut metsästyksestä ja suomen riistasta.Mitä se apina ja sen tunteet taas tähän kuului?Nekin näyttävät tunteellisilta sukiessaan toisiaan,mutta se on laumahengen vahvistusta,ja lauman kasassa pitäminen on omaksi eduksi sillä lauma tuo turvaa.Ja kuinkas nämä niin tunteelliset simpanssit voivat tappaa joukolla pienempiä apinota,ja roikotella ruumista sätkynukkena porukalla?Eikös ne nyt tunne sympatiaa kun pieni apina polon perhe menettää omaisen?heh.
ja se ihmisen ja apinan geenien samanlaisuus ei ihan tasan liity aivojen kehitykseen.Jos meillä olisi vain 1% eroa kaikessa muussakin kuin geeneissä niinkuin luulet niin luulisi apinoiden osaavan vähintään rakentaa autoja ja ajaa niitä.Nehän olisivat yhtä viisaita kuin sinä.Et mene takaisin itse lukemaan biologiaa niin opit erottamaan nämä tietyt asiat toisistaan.Geenit ja kehitys ovat kaksi eri asiaa.Mieti nyt oikeasti hei järjellä...
Näin dokumentin jossa nimen omaan tutkittiin eläinten tunteita.norsujen suremista,vaeltamista kuolleiden lajitovereiden kuolinpaikalle, ja luiden nostelua ja suussa pitämistä perusteltiin näin:Luut näyttävät kiinnostavan norsuja olivatpa ne minkä eläimen tahansa,ja syy on niiden ravintoarvo.Niistä saa jotain ravintoaineita joita norsujen elinalueilla on muuten vähän.Näille luukasoille palataan täydentämään niiden ravintoaineiden puutetta.Miksi luut kasautuvat ikäänkuin hautuumaiksi,ei osattu perustella.Veikkauksia oli monia. Apinatkin hän otti puheeksi,joten sen verran sanon että eikös puhe ollut metsästyksestä ja suomen riistasta.Mitä se apina ja sen tunteet taas tähän kuului?Nekin näyttävät tunteellisilta sukiessaan toisiaan,mutta se on laumahengen vahvistusta,ja lauman kasassa pitäminen on omaksi eduksi sillä lauma tuo turvaa.Ja kuinkas nämä niin tunteelliset simpanssit voivat tappaa joukolla pienempiä apinota,ja roikotella ruumista sätkynukkena porukalla?Eikös ne nyt tunne sympatiaa kun pieni apina polon perhe menettää omaisen?heh.
ja se ihmisen ja apinan geenien samanlaisuus ei ihan tasan liity aivojen kehitykseen.Jos meillä olisi vain 1% eroa kaikessa muussakin kuin geeneissä niinkuin luulet niin luulisi apinoiden osaavan vähintään rakentaa autoja ja ajaa niitä.Nehän olisivat yhtä viisaita kuin sinä.Et mene takaisin itse lukemaan biologiaa niin opit erottamaan nämä tietyt asiat toisistaan.Geenit ja kehitys ovat kaksi eri asiaa.Mieti nyt oikeasti hei järjellä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tajuatko sinä ollenkaan kuinka iso ero se yksi pronsentti geeniperimässä on? Luulet varmaan että meillä on 100 geeniä ja yhden kun niistä muttaa, meistä tulee apina.
Lainaus: Ja kuinkas nämä niin tunteelliset simpanssit voivat tappaa joukolla pienempiä apinota,ja roikotella ruumista sätkynukkena porukalla?Eikös ne nyt tunne sympatiaa kun pieni apina polon perhe menettää omaisen?heh.
Taas vähän naurattaa ,et sinäkään varmaan väitä ettet jotain tuntisi kun esim. hirven ammut, mutta ei se sinua paljon hidasta, ei se estä sinua pistämästä lihoiksikaan sitä, ravinon hankkiminen ja tunteet on eri asia idiootti.
Ja noista norsuista, minkä helvetin takia ne viettäisivät päivän pari kuolevan/kuolleen laji toverin kanssa muuten kuin tunteiden vuoksi jos siihen on mahdollisuus(eli ei ihmistä tappamassa niitä lisää). Senkö takia vaan että ne muistaisivat mihin se nyt sattui kupsahtamaan. Entäs kun koirasi heiluttaa häntää kun tulet sitä kohti, onko se vaan nyt (no eihän se voi olla iloinen, se on tunne), merkki siitä että kuuluutte samaan laumaan. Oletko koskaan kuulut kun koira huokaisee kun sillä on tylsää. Oletko kuullut että koirakin pelkää (herää hei, pelko on tunne ja myös vaisto)
Ja hirvet on myös nisäkkäitä niinkuin norsut, apinat ja ihmiset, oletko sellaisesta koskaan kuull
Lainaus: Geenit ja kehitys ovat kaksi eri asiaa.
No niin on mutta liittyvät oleellisesti toisiinsa.
Tunteet on vaistoja ja päinvastoin
Se prosentin ero geeniperimässä ihmisen ja apinan välillä oli ihan lainaus jonkun piipertäjän kirjoituksesta ja juuri sitä yritin tässä ihmetellä että ymmärtäneekö hän mitä puhuu.Sinä et selvästikään itse ymmärrä lukemaasi...Olin juuri samaa mieltä kuin sinä siitä geeni asiasta!Mutta siis tämä joka puhui juuri siitä apinan ja ihmisen niin pienestä(?) erosta oli sitä mieltä että ero on juuri niin pieni ja selvä merkki siitä että apina on oikeastaan lähes karvainen ihminen...EN MINÄ!Minä olen kaikesta sanomastasi huolimatta sitä mieltä että eläimen ja ihmisen tunteista ei todellakaan voi puhua edes samana päivänä.Ja se häntäänsä heiluttava koira juuri tervehtii laumansa jäsentä,tuskin rakastaa sinua.
Kun nyt ne hirvet ovat niin tunteellisia ja vaistotkin on oikestaan vaan tunteita(mielestäsi),niin selitäs miksi rakastava äiti hirvi jättää usein vasansa yksin metsään ja metsästäjien hampaisiin,pakenee itse oaikalta.Käsittääksen ihminen olisi valmis uhrautumaan lapsensa puolesta,juuri tunteiden sanelemana.
Ja norsujen kuolleen yksilön luona olosta että olen kyllä sen nähnyt ja ne jopa yrittivät töniä kuollutta jotta se nousisi.minusta se kertoo norsun järjestä juuri sen että se ei käsitä kuolemaa.Aikansa odottavat lauman jäsentä mukaan ja kun se ei nouse niin jättävät sen.
kannata enempää tapella. Se olin muuten minä joka noista norsuista ja apinoista alunperin kirjoitti . En minäkään väitä, että eläimillä olisi ihmisen tasoisia tunteita, mutta väitän että jollain tasolla niitä tunteita kyllä niiltäkin löytyy. Ja rakkaus on kyllä varmaan ainut tunne jolla ei ole mitään tekemistä vaiston kanssa (eli kirjoitin viime viestissä jopa oman mielipiteen päin /(&/&%). Mutta pelko taas on tekemisissä vaiston ja tunteiden kanssa, koska ihmiselläkin on opittuja(eli tunteisiin perustuvia) ja vaiston varaisia pelkoja.
Lainaus:Ja se häntäänsä heiluttava koira juuri tervehtii laumansa jäsentä,tuskin rakastaa sinua
Minä tarkoitin, että jollain tunne tasolla se tod.näk. iloitsee myös siitä että se näkee laumansa jäsenen.
Loppujen lopuksihan näistä eläimen tunne jutuista on ihan turha puhua, koska niistä ei ole kellään mitään varmaa tietoa. Joten pysytään molemmat kannassamme ja ollaan onnellisa, jos ollaan.
Lainaus: Käsittääksen ihminen olisi valmis uhrautumaan lapsensa puolesta,juuri tunteiden sanelemana
Ei välttämätta, mutta usein miten kyllä. Toisilla ihmisillähän on niin kova selviytymis vietti, että myisivät vaikka äitinsä jos on paha paikka ;)
Niin ja on varmaan syytä lisätä ettei minulla ole mitään metsästämistä/metsästäjiä vastaan, on tarkoitus se itsekkin joskus aloittaa.
Pelko on asia josta ajattelemme samoin.sitä minä kauhistelen kun toiset inhimillistävät eläintä liikaa,se on SUURI virhe monessa suhteessa...Ajattelin omaa lemmikkiäni liian inhimillisenä,ja koin kyllä sen olevan eläin,se raateli minut saatuaan pennut.Olin toisessa huoneessa ja se tuli jostai kuin tykin suusta kiinni.Pahaa jälkeä tuli,ja jouduin pakenemaan kotoani ulos kun se ei lopettanut.Eläinlääkärin kanssa keskusteltiin ja tuli tämä eläinten tunne ja vaisto keskustelu mukaan.Eläin kuulemma elää vaistoillaan vaikka osaakin leimaantua/kiintyä ihmiseen jollain tasolla.Edes omaan lemmikkiin ei voi koskaan luottaa täysin.Tässä oli kuulemma kyseessä liian voimakas "äidinvaisto".No eläin on lopetettu ja minä toimin pentujen sijaisemona.Tästä on aikaa puoli vuotta ja tämän läksyn muistan aina.Kun alat sit joku päivä metsästää,huomaat kuinka hyvin ihminen osaa hallita tunteitaan.Tunteettomia metsästäjätkään eivät ole!:)
Mielipiteesi perusteella olen varma asiasta. Jokainen äiti pelastaa lapsensa (ei sairas äiti), jos lapsen henkeä uhataan.
Jokainen koira ottaa lauman johdon, jos se epäilee lauman johtajan (ihmisen) kykyä toimia johtajana. Ei siinä ole rakkaudesta kyse.
..Niin moni asia valkenee. Ei kaikki ole sitä miltä näyttää. Eivätkä eläimet toimi niin robottimaisen aivottomasti, kuin moni haluaa ymmärtää.
Esimerkiksi koiran kanssa pelattaessa kaikki perustuu laumaviettiin ja luottamukseen. Koiran pitää luottaa siihen, että sen laumanjohtaja (sinä) olet niin hyvä johtajanhommassasi ettei sen tarvitse ratkaista ongelmallisia tilanteita (vieraita ihmisiä, toisia koiria, ruokailutilannetta..) puolustautumalla tai hyökkäämällä, vaan SINÄ olet se joka huolehtii lauman järjestyksestä, ruokailusta yms. Asemastaan epävarman koiran mielestä hyökkäys on paras puolustus, kukaan ei ole tasa-arvoinen toisen kanssa ja arvoasteikossa voi nousta. Hyökkäys ei välttämättä aina kohdistu omistajaan.
Jos koiran (tai minkä tahansa laumaeläimen) kouluttaa ja kasvattaa pieksämällä, voi saada nenilleen joku päivä. Eläin sisäistää sen että voimakkain ja paras tappelija on johtaja.
Kun haluaa ymmärtää toista, on katsottava tämän näkökulmasta.
Puhuinko minä koirista?En harrasta niiden metsästystä..Ja todellakin,minulla on lapsi.Äidinvaistot ja tämä keskustelu eivät liity mitenkään yhteen...Juuri tästä yritin teille valaista,ei eläimellä ole tunteita vaan vaistot kuten jo itsekin sanoitte!Ettekö todella ymmärrä sitä? Koira on ystävällinen ja lempeä isännälleen koska se on eduksi sille,ja se on sitä vaistonvaraista laumakäyttäytymistä (kuten puolustautuminenkin) eikä mitään rakkautta!!!Hyvä jumala miten yksinkertainen asia voi olla vaikea...Kun eläin on niin rakastava ja lempeä äiti,miksi hirvi hylkää parkuvan vasansa saalistajansa hampaisiin kun on paha tilanne,kuinka rakkaus käskee tehdä niin...niinpä,vaiston varaista toimintaa,kuten vasasta huolehtiminenkin.Ihminen toimisi toisin...Se on vaisto lisääntyä,huolehtia ja näin siirtää geenejään eteenpäin.Vaisto saa sen hylkäämisenkin aikaan,viidakon laki,nopeat elävät.Jokainen pelastaa viime kädessä oman nahkansa.
Jos tälläinen kiva rakkaus-kuvitelma olisi tosi,niin hirvetkin adoptoisivat toistensa orvoiksi jääneitä vasoja...Näin ei kuitenkaa ole.Ei tunteita,ei sääliä,ei rakkautta,ei.Koittakaa ymmärtää vaistojen ja tunteiden hiuksenhieno ero.
ps. itselläni on useita lemmikkejä,vaikka tulevat kainaloon,kiehnäävät,seuraavat ja tuntuvat rakastavan minua,niin en silti usko näin olevan.
Mutta entäpä jos..
Rakkauskin on vain vietti? Mitäs jos tunteita ei oikeasti olekaan olemassa? Jos kaikki ihan tosissaan perustuu VAIN vietteihin ja vaistoihin?
Tämä ei ole ollenkaan hullu ajatus, sillä rakkaudentunnehan (parisuhteessa) on myös eräänlaista mielistelyä (ainakin alkuun :D ) ja päämääränä kaiken takana on suvunjatkaminen tämän hyväksikokevansa yksilön kanssa , mikä on voimakkaimpia vaistoja mitä eliökunnassa on.
Mielistelyllä tarkotan kumppanin miellyttämistä ja pyrkimistä hänen lähelleen, kehumista, kiinnostuksen osoituksia yms. Tästä tulee hyvänolontuntoja , mutta nehän vain pönkittävät näitä yksilöitä parittelemiseen tulevaisuudessa. Tiedän, kuullostaa hassulta kun ihmisistä puhutaan kuin eläimistä mutta eläimiä me kyllä loppujen lopuksi olemme. Ihan samalla tavalla kuin muutkin eläimet me hengitämme ilmaa, veri kiertää suonissamme, tarvitsemme ravintoa ja vettä - pyrimme jatkamaan sukua.
Sisällämme joku vain sanoo että etsi kumppani --> tee jälkeläisiä. Miksi? Sehän on aivan järjetöntä jos miettii tätäkin maailman nykytilannetta. Ympäristökatastrofit painavat päälle ja soditaan jatkuvasti. Silti vaan paritellaan.
Ihmisen ja esim. hirven äidinvaisto voi vaihdella olosuhteiden takia. Aikuinen hirvi selviää todennäköisemmin elossa luonnossa jos vain ehtii kiväärinpiipun alta pois. Vasa on avuttomampi ja jonkun on jatkettava sukua. Jos emä uhraa itsensä, vasa jää jokatapauksessa vaille suojaa. Luonto tekee uhrauksiaan, kuitenkin aina lajin jatkuvuus mielessään. Tämän jälkeen emä tulee uudelleen kantavaksi ja tekee vasan.
Ihmisellä äidinvaisto on erilainen. Äiti ei ole ainoa mahdollinen huoltaja. Lapsi ei kuole jos äiti kuolee. Lapsi on todennäköisesti fyysisesti terveempi kuin esim. äitinsä, 30-vuotias naisihminen. Luonnonvalinta: terveempi jatkaa elämää. Hullua? niin, mutta loogista.
Näin ajateltuna kaikki mitä teemme perustuu eloonjäännille ja selviämiselle. Hyvänolontunteiden tavoitteluun ja jälkeläisten tuottamiseen. Jopa päihdeongelmaa voisi alkaa selittämään tämän pohjalta.
Ja loppuhuomautus: kaikkialla luonnossa tapahtuu hidasta jalostusta eli sairaat ja heikommat karsiutuvat ja vahvat jatkavat sukuaan. Eikö se ole hyvien geenien siirtämistä eteenpäin? Tottakai heikommatkin yrittävät lisääntyä, mutta suuremmat ja vahvemmat jyräävät ne soidinmenoissa ja muissa riennoissa tieltään ;)
Lapsellinen ajatus hirvien adoptioaikeista, täytyy kuitenkin ottaa olosuhteet huomioon. Ajatuksessa oli sen verran perää että on olemassa tosin eläinlajeja joissa koko lauma tai tietyt yksilöt hoitavat lauman pentuja.
Olethan kuullut myös susilapsista?
Hirven vasa nyt on siihen aikaan kun niitä kiväärin piipun edessä näkee jo lähempänä puolikasvuista tai ylikin kuin minkäänlaista "vasaa". Älä siis puhu mistään emon hylkäämistä vasoista kiväärinpiipun yhteydessä, koska vasat juoksevat metsästysaikaan samaa vauhtia emon kanssa ja ovat lähempänä aikuista hirveä kuin vasaa.
Sudet tappavat vieraat pennut yleensä ne nähdessään, varsinkin laumat kunnostautuvat tässä asiassa tehokkaasti. Susi on reviirieläin eikä mikään rakastava olento, se puolustaa ydinreviiriään tiukasti.
Ja 30 asteen pakkasessa kelpaa sudelle mikä tahansa ravinto, vaikkapa yksittäinen susiyksilö joka osuu lauman tielle ydinreviirin alueella. Suhtautuminen toiseen suteen on korkeintaan välinpitämätöntä tai hetken leikkisää, sattumanvaraisesti kuitenkin vaihtuen aggressioon ja siitä jatkuen tappamiseen sekä kannibalismiin.
Jos sudet todellakin adoptoisivat pentuja, olisivat myös koiramme suhteellisen rauhassa. Ikävä että viime vuonna koiria tapettiin susialueella yli 100kpl, edellisenäkin vuonna yli 50.
Juu kyllä tämä on lapsellista touhua...Joissakin jutuissanne on järkeä,joissakin ei...Varjo hei,monestiko olet ollut kuulemassa kun hirvivasa jää parkumaan kun emo jättää?Minun kiväärin piipun edessä tapahtui niin,emo katsoi parhaakseen säästää oman nahkansa,käänsi suunnaan ja vasa ei yrityksistään huolimatta pysynyt perässä.Suurella hakkuuaukolla olin.Oletko nähnyt kun hirvi laukkaa?Kyllä kyyti on sitä luokkaa ettei vasa kestä perässä,se kompuroi ja parkui emon perään.Näin tapahtuu usein,kuten varmaan jo tiedät,ja sitä kutsutaan HYLKÄÄMISEKSI.Vasa on kyllä jo niin suuri että selviää ilman emoaankin elossa,mut ei saa emoltaan tärkeitä esimerkkejä ruoan etsintään talven aikana,ja kokemattomuuttaan voi jäädä saaliiksi.Ammuttiin syksyllä kyllä orpokin vasa,uskomattoman pieni,et kyl se emo olisi ollut sillekin tarpeen.
Susista samaa mieltä!Mut en taas ymmärrä tätä adoptio juttua,kun heitin sen vitsinä et miksi näin ei tapahdu jos eläimillä kerran on tunteet?
Niinpä,ei eläimillä vaan ole tunteita.
Ja se on totta että ihmisilläkin on vaistoja,juuri lisääntyminen on hyvä esimerkki,mutta tunteet ovat kyllä eri asia.