Minun tyttöystävälläni on veli, joka on tyttöystäväni mielestä maailmankaikkeuden hurmaavin ja ihanin ihminen. Kaikki mitä hän tekee on aivan sanoinkuvaamattoman mahtavaa ja kiinnostavaa. Kun olemme hänen veljensä seurassa, ei maailmassa ole mitään muuta kuin hän ja hänen veljensä ja heidän keskustelunsa. Minä olen heidän seurassaan täysin ulkopuolinen kolmaspyörä, jonka läsnäoloa silloin tuskin huomataan.
Minun mielestäni veli on lähinnä suurisuinen moukka, enkä suoraan sanottuna pidä hänestä kovinkaan paljon. Ja luulen, että hänkään ei pidä minusta. Meidän kemiamme eivät selvästikään kohtaa. Mutta tyttöystävän takia häntä pitää tietysti joskus tavata ja haluan säilyttää kaikinpuolin asialliset välit. Vaikka olen yrittänyt saada veljen kanssa aikaan luontevaa juttelua, se ei vaan suju. Veli hädintuskin tervehtii minua ja puhuu minulle vain jos minä suoraan kysyn häneltä jotain. Ehkä vika on vähän molemmisssa, mutta itse ainakin olen yrittänyt.
Olen myös yrittänyt hienovaraisesti vihjata tyttöystävälleni, etten itse ole niin hurmaantunut hänen veljestään, enkä jaksaisi aina kuunnella veljen tekemisistä ja menemisistä. Mutta silloin tyttöystäväni suuttuu ja kokee lähes, että häntä itseään loukataan. Mutta kun minä en vaan pidä hänen veljestään yhtä paljon kuin hän.
Millainen suhde teillä on tyttöystävänne sisaruksiin?
Ihana veli
erimielinen
4670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nämme jutellaan niitä näitä ja vaihdetaan kuulumiset jne. Mutta toi mitä sun tyttiksellä on veljeään kohtaan on kauhean kuuloista. Ovatko he kaksosia? Silloin sen jotenki ymmärtää. Oletko kysynyt tyttöystävältäsi miksi hän suorastaan palvoo veljeään, mikä saa sen veljen niin nousemaan muiden yläpuolelle. Mitäs jos sä et ihan niin usein näkisi sitä veljeä, antaisit heidän ihan keskenään nähdä. On ikävää että tunnet itsesi ulkopuoliseksi ja sun ei tarvitse leikkiä että pidät tilanteesta. Aikuisena ihmisenä sitä saa jo itse valita seuransa, ei kai sun ole pakko olla heidän esiliinana yms. Minä olen ainakin ottanut sen tien että jos jokin asia ei miellytä minua, en tunne sitä hyväksi niin en tee sitä. Mitään ei ole pakko. On olemassa hulluja sääntöjä että pitäisi rakastaa ainakin omaa sukua ja sitten sen toisenkin, mutta ei sun tarvi. Sanot että susta tuntuu tylsälle ja pahalle ja et halua enään nähdä. Jos pakollisia tilanteita tulee, mistä ei vaan voi jäädä pois, ne kestää. Mutta älä nyt vapaaehtoisesti itseäsi moisella piinaa. Omituista mustasukkaisuutta vähän on ilmassa veljenkin puolelta, toivotaan nyt ettei kyseessä ole mikään sellainen suhde mikä ei ihan ole laillista.
hänen isosiskonsa ei hyväksy mua lainkaan:( Suorastaan tuntuu inhoavan ylikaiken.Tarkkaa syytä en tiedä,en edes uskalla puhua sille nykyjään. Se terrorisoi meijän suhdetta,siis tyttiksen ja mun,kaikenlaisella kiusanteolla.Kuten kertoo musta perättömiä juttuja,tai sanotaan puolitotuuksia.Esim.kyttää mua jos oon ilman tyttistä liikenteessä ja juttelen jonkun tytön kanssa pidempään tai vietän illan sen seurassa.Tää sisko lähettelee musta "tilannekuvia" tyttikselleni,ja ne kuvathan ei ole sitä miltä näyttää.En petä tyttistäni! Meinaan venaa kärsivällisesti että se sisko kyllästyy ja jättää meidät rauhaan. Muut sisarukset on ok.Ei ne tosin ole hirveesti mun kanssa tekemisissäkään,en tiiä mitä ne puhuu musta perheen sisällä? Kunhan tulisin niiden kanssa toimeen ja tyttiksellä pysyy perheeseensä välit kunnossa,sitä toivon.
mun tyttöystäväni on mua muutaman vuoden nuorempi, mutta hänen sisarukset muakin kymmenellä vuodella vanhempia. Tullaan kyllä toimeen, vaikka ei niin kauheasti olla tekemisissä, kun asutaan toisella paikkakunnalla. Tyttöystäväni taasen juttelee isosiskolleen päivittäin maraton puheluja :) ja minusta se vain on hyvin herttaista, että heillä on läheiset ja lämpimät välit. Isoveljensä kanssa hän taas juttelee harvemmin. Kunnioittaa mielestäni heitä terveellä tavalla, kuten minäkin siskojani.
mun tyttöystävällä on identtinen kaksossisko ja muutamaa vuotta nuorempi pikkusisko. hänen sisaruksensa ovat loistavia tyyppejä. vietämme usein iltaa kolmisin kaksossiskon ja tyttikseni kanssa, ja lukion ekaa vuotta käyvä pikkusisko on kiinnostunut historiasta (mitä minä taas opiskelen parhaillaan yliopistossa) ja käymme pitkiä keskusteluja maailmansodista ym. olemme käyneet nelistään myös syömässä ja konserteissa. minulla taas on kaksi siskoa ja kaksi veljeä. toinen siskoistani ei oikein hyväksy suhdettamme, mutta toinen tulee hyvin juttuun tyttikseni kanssa. veljeni ovat aika paljon minua nuorempia, ja olemme aika etäisiä, eivätkä he tapaa tyttöystävääni kovin usein. kuitenkin heillä on ihan asialliset välit myös.