Tänään on ollut kaunis ja lämminkin päivä, tuliko ulkoiltua, olin metsässä lenkillä ja näin palokärjen.
Tuossa illan suussa oli pihan pesu ja oli pakko lähteä ajelulle, oli tyhjennettävä autoista koko parkkialue, nyt on niin puhdasta, vaikka nuolasisi.
Elämä on olemista ja kokemista, kellä minkäkinlainen ympäristö ja mieliala, no sehän on yhtä vaihteleva kuin naisten tukka, milloin kirkas ja milloin tumma, hyvä kuitenkin että molempia on.
Laulussakin sanotaan jos tummat raidat jätettäisiin pois ei vaaleatkaa kirkkaita niin ois, ja millä mittarilla mittaa liian tasaista elämää, ei millään.
Se vaan on elämistä päivästä toiseen ja mitään ei tapahdu ei ilo ai surua, moni on tottunut rauhalliseen ja hiljaiseen elämään, en kyllä tunne yhtään, kuullut olen.
Jos naapurilla menee hyvin niin on tehtävä kaikkensa omankin elämän eteen, eikä siihen aina tarvita rahaa, kuntoa, liikuntaa ja ystävien tapaamista, niillä saa mielialan kohenemaan.
Nyt on ainakin täällä etelässä nuo Yliopistollinen ja Kaupungin puutarhat näkemisen arvoisia siellä on tosiaan toinen toistaan kauniimpaa, se kosteus vaan on rankkaa, mutta voi välillä poiketa ulos hengittämään.
*
Kuinkas hurisee
Iltaa kohti*
21742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
katujenpesu on käynnissä. Auto muuten hyvin hurisee, hieman elektroninen moottorikäynnin ohjaus aiheuttaa ajoittain nykimistä. Venäläinen auto mutta siinä on saksalainen elektroniikka. Naapurista ei ole suurempaa huolta, 20 hän onnistui kyllä vippaamaan tänään mutta pääasiahan on että eipähän tarvitse naapuria kadehtia.
Kyllä on ollut hyvä pihan siivous päivä, halkoja pinottu, mutta haravointia vältetty, ja se jäi tuleviin päiviin maa on vielä jäässä paikka paikoin. Pian se sulaa varjoissakin ja pääsee haravoimaan, alkaa nurmikkokin heräämään kun sitä siistii. Pikkumattoja pesin koneella, vähän jännitti miten käy, hyvin kävi, nyt ovat narulla.
Ystävälliseen kysymykseen on kiva vastatakin. Tämä päivä on hurissut pyykkiä pestessä. Pihalle vein, siellä ne tuulessa kuivuivat hetkessä. Sitten mankeliin ja silittämään. Ihana raikas tuoksu levisi koko asuntoon. Odotan vain, että joku aloittaisi haravoinnin tuolla pihalla. Mukaan menen tietysti ja kökällä tulee kuntoon parissa päivässä. 3-4 tuntia päivässä riittää. Taloyhtiömme piha on sen verran iso, ettei hetkessä saada kuntoon. Muuta liikuntaa ei samana päivänä tarvitakaan.
Meilläkin oli kadun pesua, koneella se kävi suitsait, samalla kun harjat pyöri imuroitiin se hiekotushiekka säiliöön, vesi esti pölyämästä, varmaan 4 - 5 minuuttia se oli putsattu, piha sekä parkkipaikka. Kyllä eilenkin tuuli pyörteissä nousi hiekkaa niin että huivi oli tarpeen nenän edessä.
Kummipoikani löysi vihdoin kolmikymppisenä suloisen tytön morsiokseen ja nyt tuli kutsu kesähäihin. Toinen kiva uutinen on syksykesälle, kun siskoni tyttö saa vauvan. Itsellä ei lapsia ole, niin tuollaiset asiat niin lämmittävät mieltä. Kohta on vappukin, muistakaahan laittaa simaa käymään! Minä kylläkin ostan vain yhden pullon kaupasta, tulee hyvä ystävä juomaan puoliksi sen .Jospa olisi jo lämpöisempää niin voisimme parvekkeella istua, siivosin sen ja ostin orvokkeja ruukkuun. Kestävät pikku yöpakkastakin. Kevätmieltä kaikille!
maassa ja ihmisillä hyvä tahto:)
Minulla on jo kolmatta kessää pieni ystävä punarinta, tuossa se kyyhöttää lampun päällä ja seuraa tarkasti nurmikkoa. Joku aika sitten huomasin perhosen, kesän ensimmäisen lie ollut sitruunaperhonen, luulin että se lintu nappaa sen, ei onneksi, varmasti näki sen lepatuksen, siinä se ohitti istuskelevan linnun. Kyllä kevät ja kaikki siinä tapahtuva on suuri mielenkiintoni kohde, ei kunnolla maa ehdi sulamaan kun jo sipulikasvit kiirehtii maan pinnalle ilahduttamaan. Siellä on muutama suurennuslasilla nähtävä alku pian ne jo nostaa nuppunsa saan kauniin kukkapenkin ikkunani alle ihailtavaksi. Minulta ei naapuri lainaa rahaa, vaan naapurin koira on muutaman kerran piilottanut luita tuohon nurmeen, ja sen kyllä huomaa, sillä ei oikein onnistu siististi se tehtävä, joten jäljet on hurjat. Isännän tehtävä on sitten viedä ne omalle puolen.
ollut jopa lemppariystävänä. Hän seurasi minua kompostilta saunanrakennustyömaalle asti, meni lautakasan alle nukkumaan ja häiritsi siten työtäni, enhän hennonut herättää punarintaani kesken unien.
Kesäisin kun leikkaan nurmikkoa, se katselee rauhallisena siitä lampun päältä, ja jos jätän ruohonleikkurin jostain syystä kentälle, se menee istumaan siihen työntö sarville. Minusta se on aina yksin, onkohan sillä ollenkaan puolisoa, tai se on poikasten kanssa kotipesällä. On tämä ilta-aurinko taas kiusankappale, paistaa silmälasien kulmasta ja pistää pesemään nyt lasit, kun pölymäärä tekee harmaaksi koko näkökentän Noista häistä vielä muutama sana, tyttäreni häät oli muutama vuosi sitten, kumma se on kun onni kukoistaa ja kaikki iloisia, minä itkeä lirautin kirkossa. Mikä lie kun se itku on niin herkässä muidenkin häissä eikä vaan omien lasten.
poikueineen oli siinä pihalla, miksi ei ihmisellä ole video kamerat aina valmiina ja mukana, kuvissa en koskaan ole nähnyt sellaista näkyä, sehän olisi ollut hyvä luontokuva. Oli niillä punaista vähän rinnassa niillä poikasillakin.
Ensimmäisenä kesänä joku sanoi minulle että se on leppälintu, sitten nuoret tutki sen netistä, ja hyvä kun laji selvisi. On kyllä niin minun mieleinen ystävä että joka aamu odottaa jo lampun päällä, siinä minä sitä tervehdin, ihan metrin päähän pääsen. Ei se aristele. Montako poikasta oli siinä 'perheessä'?
oli. Ensimmäisen kerran punarinnan tunnistin hiihtoretkellä tiheässä metsikössä kun se päästi niin lähelle, on kyllä niin luottavainen lintu. Osa punarinnoista talvehtii suomessa.
Minun piti katsoa TVstä joku lääkärisarja, ei tullut mitään katseeni juuttui auringonlaskuun. Siellä taivaan rannalla on ohuita pilviä jotka vaihtaa väriä ja koristaa horisontin yläpuolella, ajattelin että osaako taiteilija vangita kaikki nuo värit, taitaa olla jäljittelemätöntä. No jos tässä vaikka maan pinnalle vielä ennen nukkumaan menoa, ja konjakki tömpsyn otan, aivastuttaa ja vilun väreitä pyörii hartioissa. Älkää tulko kipeiksi!
Huriseehan se,ainakin tämä tietsikka , siis pöytämallia. Mutta valehtelisin, jos sanoisin ettei se joskus hörähtelisikin, nimittäin kirjoittaja. Keväällähän se käkikin kukkuu ja linnut laulaa. Siihen yksinoloon. Juhlapyhien aikaan kysytään usein, että kotonako sitä. Minun on vaikea ymmärtää miksi minun pitäisi olla jossain muualla kuin kotona. Pidän siitä . Lääkärillekin sanoin , että mahdollisimman tapahtumaköyhä elämä pitää minut terveempänä. Ikä 70 ja risat pitää tietenkin sisällään paljon itsensäylittämistä. Eikun tässä kissojen kanssa kukutaan kevättä.
Samaa mieltä 'heikun keikun' kyllä koti paras paikka on, vaikka lasten luokse pitää silloin tällöin mennä syömään ja kahville, ja muitakin velvollisuuksia tietysti on. Mukavaa se on lähteä päivittäin jonnekin muuallakin kuin vain lenkille, se kotiin paluun hyvä mieli tulee sitten palatessa koettua. Kerronpa tässä, meitä on 5 ystävätärtä jotka tapaamme 1x kkssa ja se on aina miellyttävää, vaihtaa kuulumisia ja nyt jo kaikkien ollessa eläkkeellä voimme istua iltamyöhään ja jutella. Mutta tosiaankin mikään ei voita sitä että on kotona ja kaikki hyvin, oma rauha, hiljaisuudelle ja hyvälle musiikille annan arvoa. Pöytämalli mullakin hurisee, ja ihan tyyntä rauhallista ääntä, ei mitään ylimääräistä. Niin tämäkin päivä alkoi,,,avasin silmäni!
Minäkin olen mieluummin yksin ja nautin hiljaisuudesta. Olin työssä ihmisten parissa ja se on rassaavaa minun luonteiselle, mutta siitähän sain elantoni, ettei mitään valittamista. Iltaisin oli ihanaa kun kaikki touhut oli ohi olla vaan ja nauttia musiikista ja jostain hyvästä kirjasta, lapset hääri TV kanssa tai olivat harrastuksissa. Paljon olin lastenkanssa kun niitä piti kuljettaa harrastuksiin, sillä kulmakunnalla kun ei busseja paljon liikkunut. Kiva näitä on muistella, monet mukavat naurut naurettu lasten kanssa, harrastukset muuttui tuon tuostaan.
päivä lähtee käyntiin. Aamukahvit ja puuronkin olen jo keittänyt ja nauttinut. Nyt pikapuoliin olen lähdössä pyöräilemään vähän isomman porukan kanssa, muistais vaan tuon kypärän. Pienemmillä kauppareissuilla se tahtoo unohtua tuohon hattuhyllylle. Ilta sitten meneekin TV:tä katsellessa. T.A. tuolla videolla taas mainostaa ohjelmaansa, että "muistakaa katsoa". En kyllä avaakaan sitä kanavaa, en aio katsoa. Tympii niin vietävästi koko Mikkosten ohjelma.
Kävin kirjastossa, palautin ja lainasin! Siellä oli aika hiljaista, no menin kauppaan sielläkin hiljaista. Olen ollut ulkona ja ihmetellyt missä ihmiset on, musta pilvi nousi länsisuunnalta ja melkein sateen värinen. Sateen pitäisi nyt tullakin lämmin ja lempeä kevätsade, alkaisi vihreys pursuilemaan penkereiltä ja pientareilta, ja jo Suomen kansalliskukaksi ainakin runsaudellaan tullut lupiini, ilmestyisi väreineen. Kauniita ne on mutta leviämään aivan liian nopea. Sitä alettiin käyttämään maanteiden luiskissa, voimakkaat juuret piti korkeatkin vallin rankkasateilta suojassa. Lupiini on tulokas, mutta liikaa levinneenä sitä on alettu ja poistamaan jollain poppakonstilla. Kylläpäs tämä nyt levisi käsiin tää juttu!
niistä riittää aina puhuttavaa, ei tarvii edes kahveeta tai väkeviä kieltä kostuttamaan. Se on aika upee laulu se Villejä lupiineja, kukas sitä nyt laulaakaan.Nyt kyllä vasta leskenlehtiä näkee. oiskohan nimi siitä kun lehdet tulee myöhemmin. Kumpi siinä on leski, se lehti va kukka vai molemmat? Mutta nyt lähden kauppaan, ajattelin ihan tuolla autolla pörräyttää kun se niin kutsuvana tuossa parkkiksella kiiltelee.Minkäs merkkinen auto sulla on, mulla on tuo Audi.
Ostin kukkasen siemeniä muistaakseni 3 eri lajia mökille, tehtiin lasten kanssa kukkapenkkeihin hyvät reunat ja multaa kärrättiin monta kärrillistä. Kylvettiin sekä sinistä että punasta pellavaa ja jotain valkoista joka ei noussut ollenkaan, Söikö joku siemenet, vai eikö ne olleet *eläviä*, mitään ei noussut maanpinnalle.
Eikä täällä ole kuin maailman hiljaisin porukka. Mikäs nyt niin masentaa? Olen juttutuulella, voin kertoa satuja ja tarinoita J o s k u s