Heti ko mää astu ulos,
kevät oli ovel vastas.
Mää haisto jottai vianoo,
kaukase savu tuaksuu,
ko nurmikkoo poltettas.
Sit mää kuuuli linnu laulu,
se oli vaa tiaine,
mut täysi rinno se laulo.
Pihamaal hyppi vastaa toine,
iloluantone västäräkki.
Ja mettäs oli vaik mitä.
Muurahaiset pesäs pääl
oli täyres touhus,
kanto mukanas neulasii;
ihme tarpeet niilläki o!
Ja kukkii, sinivuakkoi
niit oli mettä jo sinisen.
Tiäviäres, ilma tähtii
ja kuut oli piäni aurinko,
keltane leskelehti.
Kevät ovel
tee.
15841
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
varmasti muutkin lukijat kuin minut riemukkaalle mielelle - rinteeni sinivuokot eivät vielä kuki
että ilmojen lämpeneminen tuo kevättä rintaan kaikille lukijoille ja kukkia niillekin, joiden kotirinteillä vuokot eivät vielä kuki tai eivät kuki koskaan. Muitakin kevätkukkia on, vaikkapa keltainen peltokanankaali. Kiitos iloisesta vastauksestasi!
Taas tul ikävä niitä merenrannan sinivuakkoi... Kerppuli
Kiitos palautteestasi, jota arvostan sitäkin enemmän, kun itse kirjoitat kauniita runoja. Minä vain kommentoin harvoin. Ja totta on, että vuokoista saavat nauttia vain eteläisen Suomen ihmiset, mutta luultavasti pohjoisessa on paljon, mitä etelässä ei ole. Silti olin vähän yllättynyt, kun kuulin, ettei Oulussakaan tunneta valkovuokkoja. Vai onko tieto väärä?
Mutta sellaisia määriä sinivuokkoja kuin Turun saaristossa ei varmaan ole kovin paljon missään. koko metsä oli niitä täynnä.
Valkovuokon ei pitäisi menestyä enää Lapin ja Oulun läänissä. Mutta minusta tuntuu, että jotkut ovat koettaneet siirtää sitä kukkapenkkiinsä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkovuokko#Levinneisyys
En tiennyt, että asut/ olet Turun saaristossa. Eipä varmaan mikään maa osa pysty sille kukissa kilpailemaan. Lempeä ilmasto ainakin, luulen. Oulu liittyi vain omiin ihmetyksiini; merenrantakaupunki kuitenkin.
Olipas riemastuttava runo, täällä suu leveässä hymyssä lueskelin sitä. Saldoksi tältä päivältä tuli tuo savuntuoksu, joka minunkin nenääni jostain tänään löysi ja erilaisia rastaita, västäräkkiä en ole nähnytkään vielä. Kukistakaan en ole törmännyt kuin leskenlehtiin, joita nyt lämmenneessä säässä tulee päivittäin lisää...pieniä aurinkoja, todellakin. Pidin runostasi paljon.
Mukava, että tykkäsit. Mielenkiintoinen ilmiö se, että jotkut asiat, kuten tietyn hajuinen savu, poltettavasta ruohosta ja lehdistä, tuo heti keväisiä ajatuksia. Ehkäpä jokin toinen vastaavasti syksystä. Ja kyllä ne mutkin kukat sinne ilmesyvät, koskapa jo tännekin asti. Kiitos viestistäsi!
Tee - tää on ihana runo! Kirjoitit sitte kevää sen kaik värit ja tuaksut mää tunne lämmö ihollani
Ilo kuulla sinusta, murrerunon äiti ja mestari, vielä oman runon yhteydessä. Varsinkin, kun olen ollut niin epävarma omasta taidostani siinä. Kannustuksesi on rohkaissut paljon! Tuskinpa ilman sitä jatkaisin näitä kokeiluja.
tämä enää mitään kokeilua ole kuule, kyllä tässä näkyy murrerunojen taitaja ja taiteellinen mies jokaisen säkeen ja lauseen takaa ja edestä, vaikka kuinka päin luettuna. Täälki kukkis jo sinivuokoi leskelehtie voi ja Äiti Maa o muuteski heräämisälläns kyl kevä o ihana aikka. Ja Sää, Sää kirjoti sen mitä rehevimmil säkeil. Kiitos Tee, runos myätä jo melke kesä o ovel.
rohkaisusta murrerunon suhteen. Mutta kyllä minulla oikeasti on epävarmuutta monessa asiassa, eniten kai siinä, että osaanko enää edes synnyinpaikkani murretta kunnolla. Yhdessä asiassa olet täysin oikeassa; runon nimenkin olisi pitänyt olla jo "kesä ovel", niin nopeasti se edistyy.
Pitäydy vanhassa tyylissäsi. Polulta poikkeaminen ei kannata.
Kiitos viestistäsi! Tarkoitatko murrerunoa vai jotain muuta tyyliä?