Lakisanastoa

..kylläkin voi olla kyseessä, muttei aina siksi etteikö olisi haluttu antaa tarkempia määräyksiä lainsäädännön kautta, vaan toisinaan myös siksi, ettei siihen ole pystytty. Pitää muistaa että lainsäätämisprosessi on poliittinen, eli kansanedustajilla ja hallituksen jäsenillä on erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on hyvä normi. Toisinaan kun ideologiat käyvät ristiin, niin ainoa mahdollisuus saada laki läpi ja voimaan on, että joudutaan tekemään kompromissi laista, ja vaikkapa lain muotoilun kautta kohdistaa säädettävä laki selvimpiin tapauksiin, ja jättää vähäisemmät tapaukset lain ulkopuolelle. Lisäksi epäselvän muotoilun takana saattavat olla taloudelliset tekijät, esim. jos kunnille asetetaan asetetaan uusia tai lisätään entisiä taloudellisia velvollisuuksia vaikkapa lisäämällä subjektiivisia oikeuksia sosiaali-,terveydenhuolto- tai koulutuslainsäädännön alalla, niin voi olla että se käytännössä edellyttäisi sitä, että valtion olisi osallistuttava kustannuksiin ja osoitettava budjetista varoja lainsäädännön takia. Jos näitä varoja ei ole, niin tätä riskiä yritetään välttää sillä että tehdään laista ja sen soveltamisasteesta mahdollisimman epäselvä. Ympäristö- ja talouslainsäädännön alueilla saatetaan epäselvällä ja liukuvalla lain muotoilulla tähdätä siihen, ettei laista aiheutuisi kohtuuttomia kuluja liiketoiminnalle esim. pienyritykselle tulisi liian raskasta ja sen resursseja kuluttavaa ympäristöbyrokratiaa ja -valvontajärjestelmää tai sallitaan pienet lainvastaiset poikkeamat liiketoiminnassa, ilman että niiden takia lähettäisiin turhaan kuormittamaan oikeusasteita. Julkisoikeuden puolen hallinto- ja finanssioikeuden kysymyksissä epäselvät ilmaisut eivät ole suuri ongelma pitkään, sillä yleensä varsin nopeasti tulee tarkentavaa alempaa normistoa asiasta. Jos näin ei tapahdu, kysymys on yleensä joko hyvin selvästä tilanteesta josta on vakiintunut käytäntö tai harvinaisesta poikkeuksesta, jossa lakia ei käytännössä tarvitse soveltaa. Kyllähän näistä lain esitöistäkin ja ennakkopäätöksistä selviää tulkintarajat, mutta ongelma on etteivät tavalliset kansalaiset tunne niitä eivätkä välttämättä osaa tulkita niitä, eikä välttämättä viranomaisetkaan. Jos oikein huonosti menee, niin KKO ja KHO voivat tehdä samasta laista täysin päinvastaiset tulkinnat, ja antaa täysin erilaiset ennakkopäätökset siitä miten lakia tulisi soveltaa.

C.E. kirjoitti:

..kylläkin voi olla kyseessä, muttei aina siksi etteikö olisi haluttu antaa tarkempia määräyksiä lainsäädännön kautta, vaan toisinaan myös siksi, ettei siihen ole pystytty. Pitää muistaa että lainsäätämisprosessi on poliittinen, eli kansanedustajilla ja hallituksen jäsenillä on erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on hyvä normi. Toisinaan kun ideologiat käyvät ristiin, niin ainoa mahdollisuus saada laki läpi ja voimaan on, että joudutaan tekemään kompromissi laista, ja vaikkapa lain muotoilun kautta kohdistaa säädettävä laki selvimpiin tapauksiin, ja jättää vähäisemmät tapaukset lain ulkopuolelle. Lisäksi epäselvän muotoilun takana saattavat olla taloudelliset tekijät, esim. jos kunnille asetetaan asetetaan uusia tai lisätään entisiä taloudellisia velvollisuuksia vaikkapa lisäämällä subjektiivisia oikeuksia sosiaali-,terveydenhuolto- tai koulutuslainsäädännön alalla, niin voi olla että se käytännössä edellyttäisi sitä, että valtion olisi osallistuttava kustannuksiin ja osoitettava budjetista varoja lainsäädännön takia. Jos näitä varoja ei ole, niin tätä riskiä yritetään välttää sillä että tehdään laista ja sen soveltamisasteesta mahdollisimman epäselvä. Ympäristö- ja talouslainsäädännön alueilla saatetaan epäselvällä ja liukuvalla lain muotoilulla tähdätä siihen, ettei laista aiheutuisi kohtuuttomia kuluja liiketoiminnalle esim. pienyritykselle tulisi liian raskasta ja sen resursseja kuluttavaa ympäristöbyrokratiaa ja -valvontajärjestelmää tai sallitaan pienet lainvastaiset poikkeamat liiketoiminnassa, ilman että niiden takia lähettäisiin turhaan kuormittamaan oikeusasteita. Julkisoikeuden puolen hallinto- ja finanssioikeuden kysymyksissä epäselvät ilmaisut eivät ole suuri ongelma pitkään, sillä yleensä varsin nopeasti tulee tarkentavaa alempaa normistoa asiasta. Jos näin ei tapahdu, kysymys on yleensä joko hyvin selvästä tilanteesta josta on vakiintunut käytäntö tai harvinaisesta poikkeuksesta, jossa lakia ei käytännössä tarvitse soveltaa. Kyllähän näistä lain esitöistäkin ja ennakkopäätöksistä selviää tulkintarajat, mutta ongelma on etteivät tavalliset kansalaiset tunne niitä eivätkä välttämättä osaa tulkita niitä, eikä välttämättä viranomaisetkaan. Jos oikein huonosti menee, niin KKO ja KHO voivat tehdä samasta laista täysin päinvastaiset tulkinnat, ja antaa täysin erilaiset ennakkopäätökset siitä miten lakia tulisi soveltaa.

Kerro esimerkki, missä KKO ja KHO ovat ratkaisseet niin samanlaisen asian, että ratkaisut voisivat kumota toistensa "ennakkopäätösarvon"? Tai että ratkaisuja voisi edes verrata? Tai millaisessa asiassa näin voisi käydä? En missään nimessä väitä, ettei se olisi mahdollista. Kuulostaa vain niin epätodennäköiseltä, että haluan esimerkin.

heräsi kirjoitti:

Kerro esimerkki, missä KKO ja KHO ovat ratkaisseet niin samanlaisen asian, että ratkaisut voisivat kumota toistensa "ennakkopäätösarvon"? Tai että ratkaisuja voisi edes verrata? Tai millaisessa asiassa näin voisi käydä? En missään nimessä väitä, ettei se olisi mahdollista. Kuulostaa vain niin epätodennäköiseltä, että haluan esimerkin.

..ole, sillä se edellyttää että samalla asialla on sekä hallinto-oikeudellista ulottuvuutta, että rikos- tai yksityisoikeudellista ulottuvuus, jolloin molemmista oikeusjärjestelmistä haetaan asiaa koskeva ennakkopäätös. Molemmilla oikeusjärjestelmillä on hieman toisistaan poikkeava tulkintalinjat, jolloin voi käydä käänteinen lottovoitto, eli edes ennakkoratkaisuista ei saada apua tulkintaan johtuen niiden vastakkaisista tulkinnoista. Jos nyt yhtä-äkkiä hatusta vetäisee vaikka itärajan taksiongelman, eli saako venäläinen taksi hakea ja tuoda Suomen puolelle asiakkaita. Eli KKO mukaan se ei ole laitonta, eli on sallittua. Kun taas KHO katsoi että se edellyttää Suomalaista taksilupaa myös venäläistakseilta, jolloin sitä ilman toimiminen taas on rikos. Uutisissakin talvella esiintynyt rajavartiolaitoksen edustaja myönsi hämmentävän tilanteen, ja rajavartioston tehneen oman harkintansa mukaisen kompromissin kahden päätöksen välillä siten, että venäläistaksit saavat tuoda asiakkaan Suomeen, mutteivät hakea.

C.E. kirjoitti:

..kylläkin voi olla kyseessä, muttei aina siksi etteikö olisi haluttu antaa tarkempia määräyksiä lainsäädännön kautta, vaan toisinaan myös siksi, ettei siihen ole pystytty. Pitää muistaa että lainsäätämisprosessi on poliittinen, eli kansanedustajilla ja hallituksen jäsenillä on erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on hyvä normi. Toisinaan kun ideologiat käyvät ristiin, niin ainoa mahdollisuus saada laki läpi ja voimaan on, että joudutaan tekemään kompromissi laista, ja vaikkapa lain muotoilun kautta kohdistaa säädettävä laki selvimpiin tapauksiin, ja jättää vähäisemmät tapaukset lain ulkopuolelle. Lisäksi epäselvän muotoilun takana saattavat olla taloudelliset tekijät, esim. jos kunnille asetetaan asetetaan uusia tai lisätään entisiä taloudellisia velvollisuuksia vaikkapa lisäämällä subjektiivisia oikeuksia sosiaali-,terveydenhuolto- tai koulutuslainsäädännön alalla, niin voi olla että se käytännössä edellyttäisi sitä, että valtion olisi osallistuttava kustannuksiin ja osoitettava budjetista varoja lainsäädännön takia. Jos näitä varoja ei ole, niin tätä riskiä yritetään välttää sillä että tehdään laista ja sen soveltamisasteesta mahdollisimman epäselvä. Ympäristö- ja talouslainsäädännön alueilla saatetaan epäselvällä ja liukuvalla lain muotoilulla tähdätä siihen, ettei laista aiheutuisi kohtuuttomia kuluja liiketoiminnalle esim. pienyritykselle tulisi liian raskasta ja sen resursseja kuluttavaa ympäristöbyrokratiaa ja -valvontajärjestelmää tai sallitaan pienet lainvastaiset poikkeamat liiketoiminnassa, ilman että niiden takia lähettäisiin turhaan kuormittamaan oikeusasteita. Julkisoikeuden puolen hallinto- ja finanssioikeuden kysymyksissä epäselvät ilmaisut eivät ole suuri ongelma pitkään, sillä yleensä varsin nopeasti tulee tarkentavaa alempaa normistoa asiasta. Jos näin ei tapahdu, kysymys on yleensä joko hyvin selvästä tilanteesta josta on vakiintunut käytäntö tai harvinaisesta poikkeuksesta, jossa lakia ei käytännössä tarvitse soveltaa. Kyllähän näistä lain esitöistäkin ja ennakkopäätöksistä selviää tulkintarajat, mutta ongelma on etteivät tavalliset kansalaiset tunne niitä eivätkä välttämättä osaa tulkita niitä, eikä välttämättä viranomaisetkaan. Jos oikein huonosti menee, niin KKO ja KHO voivat tehdä samasta laista täysin päinvastaiset tulkinnat, ja antaa täysin erilaiset ennakkopäätökset siitä miten lakia tulisi soveltaa.

wau. Ihan oikeasti wau. Enkä vittuile, olen kateeellinen tuosta analyyttisestä hienosta jutskasta....