Kun lukee näitä joitakin aloituksia ja niihin tulevia ensimmäisiä vihaisia kommentteja, niin tulee mieleen, että vastaajilla ei tosiaankaan enää ole kaikki ns. kotona.
Alle seitsemänkymppisen tämänpäivän Suomessa pitäisi kaikenjärjen mukaan olla vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa ottaen huomioon nykyaikaisen terveydenhuollon. Emme muista sodista mitään muuta kuin isiemme kertomaa.
Itse tunnen olevani viettämässä elämäni parhainta ja terveintä aikaani vieläkin ja silti kuulun otsikon ikäryhmään, kuitenkin lähestyen aikaa, jolloin pitää siirtyä tuota pykälää ylempään luokkaan. Kouluajoilta jo muistan, että ylempiluokkalaiset olivat opinnoissaan ja elämässään paljon viisaampia ja pitemmällä aina meikäläistä.
Nöyränä odottelen seuraavalle luokalle siirtymistäni ilman ehtoja tai luokalle jäämistä.
Olemmeko me jo
kalkkeutuneita?
13609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
niin Alzheimerin tautiin kuuluu oireena ajoittainen agressiivisuus joka muuten ei kuulu henkilön persoonallisuuteen. Oliskohan kitkerät kirjoitukset näitä hetkiä?
tunnen minäkin eläväni. Polvi vähän reistaili, mutta ei ole estänyt normaaleja hommia. Saapas nähdä, milloin minä alan olla agressiivinen ja ympäristö reagoi huolestuneena, en yleensä ole.
ottaa nappeinakin, koska laktoosi-intoleranssi kieltää liiat maitotuotteet.
Tätä minäkin ihmettelen. Olen yrittänyt kirjoitella eri sivustoille asiallisesti ja positiivisesti. Aina kuitenkin ennen pitkää löytyy joku, joka iskee ilkeyksillä vasten kasvoja. Mistä löytyisi positiivisten ihmisten keskustelukanava?
kuten aavistitkin. Sinä päivänä kun oma elämäntyylisi alkaa tuntua siltä kaikista parhaimmalta, olet sivustakatsoja. Kalkkis ja teeskentelijä.
Minusta tämä on elämäni ihaninta aikaa. En tarvitse mitään pillereitä, nyt voin vain olla oma itseni ja toteuttaa itseäni. - Tietenkin olin onnellinen kaikkina edellisinäkin aikakausina, mutta nyt on vaan minun oma maailmani ja muut liittyvät ja nivoutuvat siihen minun kannaltani. Elämä on ihanaa! (Minulla ei onnekseni ole mitään sairauksia ja toimeentulo on taattu).
elämästä ja juuri tästä päivästä. Ei ole juurikaan terveyteen liittyviä ongelmia. Tulevaisuutta ei tiedä. Yritän liikkua niin paljon kuin jaksan ja ehdin. Se on parasta ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Aivojumppaa yritän pitää yllä harrastamalla laulua, luen paljon, seuraan päivänpolitiikka. Olin juuri esiintymässä ryhmäni kera tapahtumassa jossa juhlapuhuja kertoi meidän sodanjälkeen syntyneiden olevan harvinaisen motivoituneita järjästöihmisiä. Olemme jo nuorina toimineet kerhoissa, järjästöissä. Monet ovat oleet AY-aktiiveja. Tänäpäivänä nuo samaiset ihmiset ovat aktiivisia eläkeläisiä. Ainakin pääkaupunkiseudulla on tarjontaa niin paljon että jokainen löytänee oman harrastepiirin. Joku mielenkiintoinen harraste tuo ystäviä, iloa ja siitä uutta puhtia elämään. Ei aina edes muista pieniä kolotuksia. Yllättävää luovuutta kumpuaa näistä iki-ihanista leideistä ja herroista. Jalka nousee ja nauru kaikaa!
vaihdella elämäntyylejä. Mitä vikaa on jos näkee oman elämäntyylinsä itselleen sopivana. Paitsi että omassani on runsaasti värkkäämisen varaa, mutta jotkut asiat pysyvät kyllä varmasti aina!
Eikö sinua kolota mistään? Olet varmaankin luonnonoikku, itselläni on niin ikävästi että mikäli ei aamulla olisi joka paikka kipeänä luulisin varmaan olevani kuollut. Kyllä se sitten päivän mittaan helpottaa, mutta illalla on sama juttu, selän takia ei löydä sopivaa nukkuma-asentoa, ja on ns. levottomat jalat. Sänky on hyvä että en usko siitä johtuvan. Olen minäkin joskus äkäinen, mutta useimmiten melko lauhkea.
Hei! Älä ole milläsikään, ajattele et ole yksin;) Voin siun lailla todeta, et nyt ei ole kaikki kohallaan jos ei olisi kolotuksia ku silmäsi auki repäset;) Olenkin sanonut et ne kuuluu miun elämään ja sillä selvä... Pelottaa oikeen ajatuskin, ku tuonne piha hommiinkin tekisi niin mieli, mut ei haittaa vaik tietää miten kipiä on sen jälkeen;)) Ps. Eiku eteenpäin sano, mummo lumessa...
verisuonikuvaus, niin sitten kai useimmat :)
Monen mielestähän elämä on varsin hyvin reilassa, kun tapaa lastenlapsia, käy jossakin kerhossa, on terve, voi purjehtia Internetissä ja on päässyt eroon (viimeisestäkin) miehestään. Siinäpä taitavat ollakin keskeiset syyt.
työssäni, missä ovat ne mukavat ja kiltit mummut joita lapsuuteni kotikylä oli lähes pullollaan. Useammassa talossa asui isännän ja emännän vanhemmat omissa tiloissaan..tai vanhapiika-poika sisaruksia... Ikä ihmisiin mahtuu vain yksi katsanto kanta muuhun maailmaan, ja se on hyvin luukutettu kuin Vallen Pollella ennen muinoin. Huvittavinta on, kun joskus keskusteluissa arvokkaat iän kruunaamat ihmiset, eivät edes kuuntele mitä ollaan sanomassa vaan ilmoittavat "oman mielipiteensä" joka saattaa olla juuri asia josta puhutaan siitä ei vaan saa puhua. Joskus todella joutuu häpeämään olevansa kuitenkin samaa ikäryhmää 60 .