Ihminen tarvitsee rakkautta ja hää tahtoo myös ite antaa sitä.
joulu on siit kumma aika tuntuu et, ihmiset sillo rakastaa toisiaan enenmän,tai ainakii osottaa sen,ihan vieraillekkii.
siks joulu pittää jäähä olemaan ikuisiksi ajoiksi,vaik mite uskomukset muuttuis,saap se niin paljo hyvvää aikaseks.
jalmarin kuoleman jälkee mie kaipasin kovast rakkautta,toista ihmistä. ei ollu miestä ei naista kenen olkapäätä vaste ois voinnu itkee.sillo olin maailman yksinäisin ihminen.
mie kehitin ajatuksiin sellasen toivonkipinän kun ilman toivoo ihminen näivettyy.maate männes aattelin et, minnuu varten on olemassa viel onni,se on iha räätälöity minnuu varte, mie oon sen viel saamassa,kohan jaksan oottaa.
kyselin mite kaukana se viel on,ootko maapallon toisel puolel,ootko suomessa,ootko kylällä jo,vai ootko ajassa mitä ei lasketa maan ajan mukkaa.
tunnenko mie siit jo jottain,oonko saanu siit jo haikuja vaikken ole huomannu.
mie ain ajatuksil siirsin sitä lähemmäks minnuun päin.se tuntu ihan elävältä, hyvän olon tunteena.
millään ei minun kohalle ois voinnu onnee ennää oottaa,kun olin yksinäin ilman sukulaisii ja ystävii 65 vuotiaana.
luonne ol minul viel arka ,ko aika erakkona eleltii vuoskymmenii,enkä ollu kulkenu juur kylän ulkopuolella,mitä lähikaupungissa yhessä.
mite sellaselle ihmiselle voip mittää tapahtuu,joka vaa mökissää istuu ja kauppahallissa käyp.
mutta vaan voipi,juur siel kauppahllin kulmilta mie toivon löysin,vaik tiesin vast viime kevväänä et täs on tulos jottain minun elämään.
suosittelen käyttämää tätä ajatus konstia,sillo olet jo alust alkain mukana onnen tulossa.monast onni tai rakkaus tullee juur siel missä et ikänä kuvittele, et mittää olis .
kyselenkii teilt rakkaudesta.ootko sie rakastunut tällä hetkellä.
vai rakastatko muistoo, entistä minkä olet menettänny.
uskallatko ottaa myöhäsemmäl iäl rakkauten vastaan. vaikka ihan papin aameniin asti. mitäs jos sinun lapset ja sukulaiset sannoo siihe eriävän mielipitteen,menisitkö silti naimisiin.
haluaisitko rakastetun elämääsi.
rakkaudella lyyli
joulu on siit kumma aika tuntuu et, ihmiset sillo rakastaa toisiaan enenmän,tai ainakii osottaa sen,ihan vieraillekkii.
siks joulu pittää jäähä olemaan ikuisiksi ajoiksi,vaik mite uskomukset muuttuis,saap se niin paljo hyvvää aikaseks.
jalmarin kuoleman jälkee mie kaipasin kovast rakkautta,toista ihmistä. ei ollu miestä ei naista kenen olkapäätä vaste ois voinnu itkee.sillo olin maailman yksinäisin ihminen.
mie kehitin ajatuksiin sellasen toivonkipinän kun ilman toivoo ihminen näivettyy.maate männes aattelin et, minnuu varten on olemassa viel onni,se on iha räätälöity minnuu varte, mie oon sen viel saamassa,kohan jaksan oottaa.
kyselin mite kaukana se viel on,ootko maapallon toisel puolel,ootko suomessa,ootko kylällä jo,vai ootko ajassa mitä ei lasketa maan ajan mukkaa.
tunnenko mie siit jo jottain,oonko saanu siit jo haikuja vaikken ole huomannu.
mie ain ajatuksil siirsin sitä lähemmäks minnuun päin.se tuntu ihan elävältä, hyvän olon tunteena.
millään ei minun kohalle ois voinnu onnee ennää oottaa,kun olin yksinäin ilman sukulaisii ja ystävii 65 vuotiaana.
luonne ol minul viel arka ,ko aika erakkona eleltii vuoskymmenii,enkä ollu kulkenu juur kylän ulkopuolella,mitä lähikaupungissa yhessä.
mite sellaselle ihmiselle voip mittää tapahtuu,joka vaa mökissää istuu ja kauppahallissa käyp.
mutta vaan voipi,juur siel kauppahllin kulmilta mie toivon löysin,vaik tiesin vast viime kevväänä et täs on tulos jottain minun elämään.
suosittelen käyttämää tätä ajatus konstia,sillo olet jo alust alkain mukana onnen tulossa.monast onni tai rakkaus tullee juur siel missä et ikänä kuvittele, et mittää olis .
kyselenkii teilt rakkaudesta.ootko sie rakastunut tällä hetkellä.
vai rakastatko muistoo, entistä minkä olet menettänny.
uskallatko ottaa myöhäsemmäl iäl rakkauten vastaan. vaikka ihan papin aameniin asti. mitäs jos sinun lapset ja sukulaiset sannoo siihe eriävän mielipitteen,menisitkö silti naimisiin.
haluaisitko rakastetun elämääsi.
rakkaudella lyyli
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nythän señora lyyli hempeäksi heittäytyi,
mutta niin sitä pitääkin.
Minun mielestäni ei rakkaudesta puhta
tarpeeksikaan.
Kyllä vanhakin voi rakastua.
Miksi ei voisi?
Ei rakkaus ikää katso,se tulee vastaan jos on tullakseen.
Kyselit voisiko mennä naimisiin asti,
voi tottahan toki.
Ei lapset elä meidän elämäämme,eikä me lasten elämää,vaikka kuinka rakkaita ovatkin.
Itse me itsestämme vastaamme,ei muu suku.
Maaseudulla meni naimisiin 80 vuotias mummo saman ikäisen paapan kanssa,ja kun mummon lapset lähtivät koteihinsa,niin he sanoivat äidilleen.että kyllä nyt on parempi lähteä,kun tietää että et jää tänne yksin.
Minusta siinä oli suloinen onnentoivotus äidilleen.
Kun minä jäin yksin 6vuotta sitten,luulin,etten kestä sitä?Vaikka minulla on 2lasta-silti olin onneton(lapsethan kaukana asuvat minusta)
Ensin kävin läpi ainestoa kirjallisuudesta Suru ja Surutyö.Se oliki aika pitkä prosessi-jollen olisi tienny jo edeltäkäsin,miten paljon erilaisia tuntemuksia jouduin käymään läpi,en osaa edes ajatella,miten olisin kaiken kestänyt.
Ensimminen ajatus oli,etten koskaan tästä selviä,enkä koskaan voisi toisia miehiä edes ajatella elämääni!
Vuodet kultaa kauniit muistot,mutta yksinäisyys ei häiviä elämästä,painvastoin se lisääntyy samalla kun elämän nälkäki kasvaa!
Olisin valmis uuteen suhteeseen..tiedän että lapseni haluais sitä myös,sehän olisi suuri helpotus heidän harteilleen.Molemmat ovat iässä,jolloin itse perustetaan perheitä..oma tilani ja yksinäisyyteni kalvaa heitä,tiedän sen?
Eikä tulevaisuus itselläni houkuttele yksinäisyydessä,olen aina ollut seurassa viihtyvä"erakko"elikkä rakastan että ihmiset tulevat luokseni,mutta itse olen vähä laiska lähtemään..
Uskon että kaikella on tarkoituksensa,jokupäivä se kohtalo(olkoon se sit mikä tahansa) astuu kuvioihin.Kaipaan ihmistä lähelleni,kaipaan käsiä,jotka koskettaisivat,käsiä jotka antaisivat turvallisuuden tunteen päiviini!
Minulla Joulu alkoi eilen,sain molemmat muruni kotiin,talossa kaikuu nauru ja hulluttelut,minä passaan sydämen ilolla rakkaitani.
Lyyli kulta,kyllä meille on ihan varmasti Onnea tarjolla vielä paljonkin elämäämme..
Menee nyt läpsytteleen ruisleipiä-sitähän ei täältä saa,joten ite tehtävä sekin..
Joulun alkua ja Jouluista mieltä kaikille teille ystävät!
Sinä olet niin elämänmyönteinen ihminen kirjeistäsi päätellen.
Mistä sitä tietää vaikka rakkaus kurkkisi olkasi takana jo sinun tietämättäsi.
Olet tehnyt surutyötä,että ei ole tullut ajatuksiisikaan kohdata vielä ketään toista,
mutta kyllä hän sieltä varmasti vielä piipahtaa.
Se työ on henkisesti hyvin raskas työ,ei aina edes tiedä missä käsiänsä pitäisi,mutta kuten sanoit aika kultaa muistot,ja ne ei häviä minnekkään.
Ei varmaan edesmennyt miehesi haluaisi sitä että viettäisit yksin loppuelämäsi,varmasti hän haluaisi että olisit onnellinen.
Löydä onnesi,olet sen ansainnut,mene ihmisten ilmoille,jätä yksinäisyys taaksesi ja alkaa elämään,tule onnelliseksi uuden rakkauden myötä.
Oikein Hyvää Joulua sinulle.
Kiitos Anu!
Kaikella aikansa sanotaan!Se, etta alan jo kaivata ulos yksinaisyydestani on iso harppaus etiepain.Kunha oikea aikaa tulee..puen kellohameen kaunistamaan itseani,ja lahden ulos hengittamaan uusia tuulia!
Nyt iloitsen Joulunajasta ja lapsistani pariviikkoa..Ehkapa kevaanmyota itsekkin alan versoamaan uusia silmuja ja kesalla puhkean kukkaan:-)
sinulle Anu myos Joulun tuomaa Iloa!
Mun elämässä olisi nyt tilaa jätkälle. Heti joulun jälkeen olen vapaa. Mutta ei samaan luukkuun asumaan. Eikä papin litaniaa, ilta- ja viikonloppu seuraksi vain.
Jätkällä pitää olla itsetuntoa, mielipiteitä ja snadisti fyrkkaa.
Makuuhuoneessa ei saa nukahtaa ennen mua.
Rakkaus tulee myöhemmin jos on tullakseen. Mä en välttämättä parirakkautta kaipaa, saan muunlaista tykkäämistä ystäviltä paljon.
Se on moro.