(korjattu versio:)
Niin hiljaa, hiljaa
nousevat rantaan,
aallot ikuisuuden
niin lempeästi
Niin hiljaa,hiljaa
piirtyvät santaan,
jäljet rakkauden,
niin kevyesti
Mutta kaukana
pirstovat julmat
aallot alleen
kaiken kalliin
jossain kaukana
lyövät tyrskyt
rikki sydämen
herkän ja kauniin
21.4.2009 Kerppuli
Aallot rakkauden
kerppulintu
12510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja niin totta.
Kirjoitin tuon runon tosi kiireesti mitenkään suunnittelematta. Siinä oli ensin virheitäkin ja piti korjata. Kiitos Sinulle Mys!
Tämä on tällainen herkän kaunis. Kuljin tuossa pari iltaa sitten merenrannalla ja katselin horisonttiin. Mieleni kiinnittyi johonkin kaukana olevaan. Tuo sama tunne välittyi minulle tästä runosta. Hyvin havainnoitu, surumielisin säkein.
ikävä meren rantaan, kun siellä olen joskus asunut. Meri on jotenkin niin ihmeellinen elementti. Tosin tuntureilla tulee joskus samanlainen avaruuden tunne. Mutta nekin ovat kaukana ja nyt mie raukka olen juuttunut tänne keskivälille ja hautautunut tenttikirjapinon alle. Täällä on vähemmän avaraa... kiitos Sinulle Miekko !
Kun kaukana rannalla katselee tuota myrkyävää merta, missä jotkut hädissään kamppailee. Niin silloin hiljaa rukoilee, voi taivas auta noita. Mut joskus meren ärjynttää voi katsella keskeltä merta ja silloin rannalla riehuntaa ei auta taivas ei tahto. Voi oma sydän kestää kovatkin kohtalon iskut jos rakkaus omaan armaaseen on luonnollinen ja aito. Näin kiitän sinua k-l runostasi
Minulle tuli nyt mieleen, kun mietin äsken, mitä yhteistä on merellä ja tuntureilla, että meri on persoonallisempi kuin tunturit, se huokailee ja itkee, myrskyää tai mylvii, raivoaa julmasti tai sitten on tyyni, lempeä ja aurinkoinen. Siihen heijastuvat auringonnousut ja laskut. Mutta tunturit vain ovat. Tosin kyllä nekin voivat siellä ihan pohjoisessa "vyöryäkin"... Niin - rakkaus on valtava voimavara. Mutta rakkautta ei ole se, että puhutaan kovin sanoin. Rakkaus ei tee kenellekään väkivaltaa. Kerppuli
"Mutta rakkautta ei ole se, että puhutaan kovin sanoin. Rakkaus ei tee kenellekään väkivaltaa." Oiskohan ihan näinkään... VRT Mark 11:15-17 " He tulivat Jerusalemiin, ja Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa myyjiä ja ostajia sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkystenmyyjien jakkarat, eikä antanut kenenkään kulkea tavaraa kantaen temppelialueen kautta. Hän opetti ihmisiä näin:" Eikö ole kirjoitettu `Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone `? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan. " Terkuin (*J*)
että rakkaudesta pitää puhua lempeästi, jotta se olisi rakkautta. 1 kor 13 Jeesus tietysti teki oikein, kun puhdisti pyhäkön. Mutta useimmiten Hänestä kerrotaan, että Hän armahti, ei tuominnut.
Että minä en ole löytänyt raamatusta vaikka kuinka olen lukenut, niin yhtään " Lällyä " MIESTÄ ! En tiedä mistä ne on tullut kirkkoihin naisten jatkoksi ! Sellainen " lällyteologia " mikä sallii kaiken kunhan on vaan "lällyä"... Koko raamatun sanoma tehty naiselliseksi pelleilyksi, feminiinistä hömppää ! Ei Evankeliumit ja raamattu sitä ole ! Terkuin (*J*)
Kaikkea hyvää Sulle ! Mun täytyy nyt alkaa lukemaan yhtä lällyetiikkaa. Kerppuli
Kahenlaesta mualimoo...niin kaakana toesistaan, muta jollonnii aevan piällekkäen. Ja sillon koskoo... Yllärjpyllärj...tykkeen tästäkkii runostasj.
ollunna. Sinulla voep ollak aeka luaja tuo skuala noihen värssylöehinnii suhtteen. Taejat muutennii ollak melekosen avarakatseenen ja positiivinen immeenen. Kuulluukohan se siihen savolaesseen leppossaan luontteenluattuun... Kerppulj