Mikä käyttölinjainen?
Monipuolinenko?
Miksi ihmiset ottaa käyttölinjaisen saksanpaimenkoiran ja toiset näyttölinjaisen?
Käyttölinjainen saa olla ihan mitä vaan jopa pitkäkarvainenkin mutta näyttely saksanpaimenen kuuluu olla kummajainen jonka etujalat on pidemmät kuin takajalat kuin hyeenalla, selkä on niillä köyryssä ja nunat laahaa maata kun ne takakintut rullaa eteenpäin.
Näyttelyissä näyttää siltä kuin omistaja tai kuka nyt milloinkin esittelee, vetäisi hihnasta niin, että koiran etujalat vielä hipoo hädintuskin maata ja takajalat rullaa eteenpäin kuin ankkalelulla jolla on naru mistä vedetään ja rattaanpyörät alla.
Käyttölinjaisuus taas tarkoittaa sitä, että koira on epäsosiaalinen louskuttaja joka hampaat irvessä tarttuu hihaan kiinni eikä päästä irti vaikka korvanjuuressa pommi jysähtäisi.
Mitä käyttölinjaa on siinä, että se koira niin osaa tehdä?onko se jotenkin makeeta? onko se hienoa kun koira on epäsosiaalinen ihmisiä ja muita koiria kohtaan?
Missä on kunnon saksanpaimenkoirat? suoraselkäiset ja tervelonkkaiset?
Nekö on hienoja kasvattajia jotka liukuhihnalla teettää näitä hirvityksiä tänne kitumaan särkyjään ja kolotuksiaan kun luut ja nivelet
särkee.
Sitten vielä, kaikilla pitää olla sakemanni jolla ei ole oikeesti mitään virkaa, todellisuudessa koiranne joutuu olemaan kotona häkissä ja tarhassa puolet elämäänsä joka tosin on aika lyhyenlainen kun jollain kasvattajalla on myynnissä vielä hienompi käyttölinjainen tai kun näyttelyarvosanat jäävät huonoiksi tai koiraa ei enään kannata näyttää syystä tai toisesta kun se ei enään pysty olemaan kilpailija, lonkat tai polvet todettu paskaksi.
Jaa no sitten eikun uutta putkeen ja edellisen koiran elämätöntä elämää saa seurata kotisivuilta kohdassa in Memoriam.
Vituttaa kun se saksanpaimenkoira on joka toisella.
vituttaa kun koiran kanssa ei harrrasteta mitään, lukuunottamatta sitä suojelua josta ei ole mitään valtakunnan hyötyä kun poliisi tai vartija koiralle ja niitähän ei ole kuin harvalla.
Apula on teidän apupaikkanne.
Siellä sitten myydään kovaan hintaan jopa 6 vuotiaita saksanpaimenkoiria koska se nyt ei enään vaan kiinnnosta ja yhtäkkiä tilanpuutekin iskee kun se vauvakin on tulossa.
Syitä siellä on vaikka kuinka mutta todellisuudessa olette niin itseenne kyllästyneet että unohdatte inhimillisyyden itsessänne.
Ne koiraparat ovat kiintyneet teihin kaikesta huolimatta.
Kuinka voitte myydä"rakkaan" koiranne edes näkemättä uutta omistajaa? Junaan vaan ja menoksi, (tiedän kaksikin tapausta).
Miten kehtaatte vaatia joitain olosuhteita koiralle siellä apulassa ilmoituksessanne?
Vain omakotaloon maalle- ei ensimmäiseksi koiraksi- ei lapsiperheeseen- ei sitä ei tätä.
Jos nyt täytyy päästä siitä koirasta eroon niin eikö riitä, että koira saa hyvän kodin ja paremman omistajan kuin te?
En ole nähnyt vielä sellaista ilmoitusta, että
omistaja kertoisi olevansa ja olleensa piru ihmiseksi ja pitäneensä koirasta huonosti huolta, kertoisi olevansa laiska paska, sohvaperuna joka lenkittää vain makkaraa uunissa.
Kertoisi olevansa täysi kusipää joka on kyllästynyt koiraansa ja ennenkaikkea itseensä ainakin tällähetkellä mutta ans olla kun taas tulee voittajanäyttely niin siellä se kääkkä esittelee jonkun huippukasvattajan luiskaperää munanjatkeenaan.
käyttölinjainen
näyttelykoira.
112165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Asiaa, vaikka lievästi sanoen kärjistetysti. Itselläsi ei taida sakua olla kuitenkaan.
Nyt tällähetkellä Kaksikin Sakua, molemmat ovat suoraselkäisiä ja luustoltaan terveitä.Uroksia toinen täyttää 8vuotta ja toinen on vajaa viisivuotias. Saksanpaimenkoira meillä on ollut perheessä aina, kerran yksi kiertopalkinto joka eli meillä vielä kuusi vuotta 12 vuotiaaksi. Koirat ovat saaneet meiltä pysyvän kodin elämänsä loppuun asti. Koirat saavat olla pihalla vapaana ja tottelevaisuuskoulut on käyty ja sitä tottelevaisuutta koitan pitää yllä. Lenkkeilen metsässä vaeltaen useamman kilometrin päivittäin. Aamulla ennen töihinlähtöä tunnin verran ja iltasella pitempiä lenkkejä viikonloppuisin käymme yleensä vaeltelemassa koko perheen voimin. Koirat ovat ystävällisiä ja luoksensapäästäviä tulevat toimeen koirien ja ihmisten kanssa. Vanhempi joskus rähjää ohikulkeville miehille mutta ei koskaan naisille. Ongelmitta olemme selvinneet aina ja ei ole tarvinnut edes harkita koirasta luopumista pitovaikeuksien takia. Eniten minua ehkä alkukirjoituksessani ärsyttää ihmisten ahneus ja piittaamattomuus eläimestä, eläin on egonjatke. Onhan niitä toki käyttölinjaisissa muitakin kun suojelupuolen koiria ja niiden kanssa on varmasti mukava harrastaa hakua,rauniokoirailua ym Enemmän pitäisi olla harkintaa koiran ottamisella ja vastuuntuntoa kasvatustyössä, Ärsyttää noi ilmoitukset saksanpaimenkoirarotvailerboxerin ja perhoskoiran rakkauspennuistakin ja ilmoitukset niistä koirista joissa emä tai isä on rek mutta toinen ei. tai ilmoituksesta jossa sekarotuisia myydään saksanpaimenkoirana. Pitäisivät parempaa huolta koiristaan, ei ole olemassa kahden koiran välistä rakkautta, se on vietti ja siitä ihmisen tulisi huolehtia ettei se vietti toteudu niin ettei ne piskit niin usein tekis niitä rakkauslapsia. Ja sitten miettisvät vähän tarkemmin koiraa ottaessaan, että se ei ole lelu tai tavara jonka voi huutonetissä myydä kun kyllästyttää ja jos on kysymys ongelmakoirasta niin niitä varten on koulutusta ja ammattiihmisiä, ei se ole koiran asia vaan omistajan asia hoitaa koiran ongelmakäytös kuntoon. Ja jos ongelma on kertakaikkiaan niin paha niin ainoa tie ja armeliaampi tapa on vain koiran lopetus. Ei siinä auta se, että siirtää ongelman jollekkin toiselle ja se pitäisi sisäistää jo silloin kun eläimen ottaa, että siitä kantaa vastuun sen elämän viimeiseen päivään asti. Vauvan tulo taloon on esimerkiksi helvetin hyvä tekosyy ilmoittaa apulassa, kyllä se koira sinne mahtuu ja kun työntää vaunuja niin koira menee hyvin siinä sivulla, iltaisin voi kämmätä sen äijän sieltä sohvanpohjalta korisemasta vaipanvaihtoon ja lähteä sitten koiran kanssa kuntolenkille.
Olen samaa mieltä kanssasi, ja on mahtavaa huomata että joku muukin ajattelee noin. Kun nykyään tuntuu ettei ihmisellä ole enää järkeä koiran kanssa. Ostetaan, astutetaan, myydään seropeja. Tai ostetaan, ei ollutkaan sitä mitä halusi, myydään ja annetaan toisen hoitaa ne virheet pois koirasta jotka itse siihen istutti. Yksi ääliömäinen asia on se kun ostetaan esim. juuri sakemanni, luullaan että se on samanlainen kuin tämän erään saksalaisen poliisi sarjan Rexi ja kas kummaa, ei ollutkaan. Jännä että ei kaikki sakut ole samanlaisia, ja miten ihminen voi niin tyhmä olla ettei sitä tajua..? Sakemanni on vaativa koira, joka kyllä oppii asiat ja on halukas ihmistä "palvelemaan". Mutta se vaatii työtä ja lisää työtä että siitä sen Rexin saa. Pentu on söpö, mutta ei tajuta että se kasvaa aikuiseksi koiraksi jonka kanssa on vaikeata jos ei olla alusta asti panostettu koulutukseen. Ihmetellään tosissaan kun se puoli vuotias sessu sen koti sohvan tuhoaa ja kusee ja paskoo nurkkiin, sitten tulee se AHAA-elämys et ei hitto tän kans pitäis vissiin jotain puuhatakkin. Mut ei jaksa, helpompaa on se kiva pikku myynti tarina kirjottaa sinne apulaan. Ja jes, "ongelmasta" pääsee eroon. Kenenkään ei tule ostaa koiraa, jos ei voi ymmärtää sitä että siihen sitoutuu koko sen koiran elämän ajaksi. Elämän aikana tulee vastoinkäymisiä, mutta niihin pitää osata varautua. Ei sitä voi vaan lempata pois ja ajatella et olipas helppoa. Ja sitten menee hetki kun on taas uusi koira kotona!! Ei omia lapsiakaan voi laittaa vaihtoon, kun ei se nyt ollutkaan juuri sitä mitä toivoi. Kun teini ikäinen hormooni hirviö kiukuttelee vanhemmilleen, ei sitä voi ilmottaa apulaan että annetaan oikein mukava 15 vuotias poika!! Sitten toiseen aiheeseen, noista sakuista ja niiden linjoista. Meillä on ollut perheessä käyttölinjaisia ja nyt kotoa löytyy näyttelylinjainen. En kyllä ole mikään näyttelyiden ammatti harrastaja, saatetaan sillointällöin käydä kääntymässä ja katotaan onko kannattavaa. Koirani on lähinnä koti koira, jonka kanssa juostaan mettässä, koulutus kentällä pyörähdetään silloin tällöin. Mutta koirani ei koskaan ole häkissä eikä ikinä ilman liikuntaa. Joka päivä siellä mettässä rämmitään, oli sää sitten mikä tahansa. Ja niin sen kuuluisi olla, vaikka kuinka olis paska ilma, ei voi ajatella et en voi mennä ku tukka kastuu tai vaatteet likaantuu. Se koira ei sitä tajua, sen kanssa mennään, PISTE! Olen sitä mieltä, että näyttelylinjaisten kanssa on menty liian pitkälle, eikä kyseessä ole enää koiran hyvin vointi taikka yritys jalostaa terveitä koiria. Samalla nartulla tehtään kerran vuoteen pennut heti kun on sukukypsä ja niitä tehdään niin pitkään kun narttu elää. Vain siksi että sillä on mahtavat tittelit! Yksikin kasvattaja teetti jo kuudennet pennut 8vuotiaalle nartulle. Taikka yksi tettää pentuja koiralle, jolla on c:n lonkat, ja jälkeläisillä todettu epilepsiaa. Mutta, se on raha ku ratkasee, koirista viis. Koirat elävät tarhassa, sieltä pääsee pois kun juostaan näyttelyssä taikka astutus matkalla. Sama on mielestäni käyttiksissä, ollaan tarhassa ja ulos otetaan kun pitää koulutuksiin tai kisoihin mennä. Olen onnellinen että oma koirani on terve, eikä minulla ole sille muita vaatimuksia kuin että on koira. Se on perheen jäsen, joka saa kaiken sen mitä se vaatii. Hyvän ruan, ulkoilua, puuhastelua lajitovereiden kanssa, rakkautta ja lämpimän pedin. En sitä heittäsii ikinä häkkiin taikka apulaan koska ei ole muka aikaa. Minä olen koiraani sitoutunut ja elän sen kanssa niin pitkään kuin on tarvis, se on perheenjäsen josta ei luovuta oli tilanne mikä tahansa! Ja hieno koira onkin...
sanon minä........
Meillä käyttölinjanen ihan kotikoirana, eikä tuo sun kuvaus sitä yhtään kuvaa... mutta mielipiteensä kullakin. Meillä koira on sisäkoirana ei missään häkissä pihan perällä. On koulututtu eikä ole ikinä ollut agressiivinen kenellekkään ihmiselle. Uros koirista ei niin välitä mut ei sen tarvikkaan. Maalla asutaan ja koira saa olla paljon pihalla irti ja sen kanssa lenkkeillään ja leikitään. Jos nyt et kuitenkaan yleistäis tuolla tavalla kaikkia... ja vielä et meillä on lapsia ja ei tullu mieleenkään koirasta luopua ku lapsi synty...
Kouluttaa itseään kouluttamaan koiriaan ja koettaa e.m. `argumenteilla` oikeuttaa olemassaolonsa. En kyllä tunne henkilökohtaisesti yhtään alottajan tapaista saksanpaimenkoiraharrastajaa.
Kun sakun ottaa, niin on sitouduttava siihen ettäsaku on 12-15 v. perheessä. Ei sakua saa myydä, eikä antaa pois, jos ei voi pitää, omistajan velvollisuus on lopettaa koira , koiran on aina annettava olla koira eikä mikään kauppatavara. En möisi ikinä lastanikaan.
perheenjäsentä ei myydä. itsellä ollut 3 sakua alusta loppuun ja ne elivät pitkään 12-13.5 vuotta. nyt on menossa nr 4 ja 5, 14kk ja 5kk vanhat.
käyttölinjainen ja nukkuu vieressä :) ihana tytteli. terve luustoltaan ja mieleltään :)
Terveisin leveäselkäisen tollerin omistaja vantaalta. PS. Mulla on rotukohtainen kennelliivi jonka taskussa on mun omalle kullalle hyviä herkkuja kun me mennään treenaamaan agilityä!
Meilt löytyy 2,5v näyttelylinjainen narttu,joka on suoraselkäinen.Tulee toimeen kaikkien kanssa.Rakastaa lapsia yli kaiken.Meillä koirat ovat sisäkoiria,eli eivät ole missään häkissä tms edes sisällä.Lenkillä käydään 3krt/pvä.