Meillä oli iso perhe, vitsaa ei säästetty, niinkuin ei kait paljon muuallakaan.
Mutta kolme sellaista jotka jäivät mieleen olivat:
-Totta täytyy puhua aina.
-Varastaa ei saa.
-Se kuka ottaa ensinnä, ottaa pienimmän.
Siinä sitten oltiin kohteliaita toisillemme, ota sinä ensin, josta vieraat saivat ihan väärän kuvan, että noinko ovat kohteliaitatoisilleen.
Mutta vaikka kuri oli tiukkaa, ei mitään suurempia traumoja jäänyt. Mielestäni nykyisin häipyvät oikean ja väärän rajat kasvatuksessa johonkin, ja silloin lapsi tuntee turvattomuutta. Rajat luovat sitä!
nm.n. pian 60-kymppinen
Parhaat neuvot elämääsi
Vanhemmiltasi...
33844
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
niin se pidetään ja jos tulee muutoksia siitä ilmoitetaan kaikki ihmiset on samanarvoisia ei niin pahaa ettei jotain hyvää tässä muutama parhaat mahdolliset eväät sain elämään en kokenut mitään kovaa kuria mutta jämäkkää välittämistä ja vahvaa luottoa puolin ja toisin.
Hyviä eväitä olet saanut
sanontoja: -Rakkautta se vaan on -Kyllä sinussakin jotain syytä oli -Itse sen parhaiten tiedät Näillä on menty.
ja tiiliskiveä pienempää ja tulee kohti, sanoi opettajani, kun koulukaveripoika heitti minua lumipallolla jossa oli kivi sisällä ja ohimo meni auki.Tuo repliikki otti pojan päälle paljon enemmän kuin nurkassaseisominen. Joskus nuorina, sattumalta tavattiin, palattiin muistoihin, ja Hän kertoi," no niinhän se oli sitä jo silloin"! Ei muisteltu pahalla :)
Omalla kohdallani on niin että vasta nyt olen alkanut ymmärtää ettei kaikki ollut kohdallaan kotonani. Äitini, joka minua etupäässä kasvatti oli tekopyhä ja tavattoman kateellinen ihminen. Isää hän aina moitti ja haukkui. Itse asiassa isä oli reilu tyyppi. Harmi vain että hän oli niin harvoin kotona...
Eikä voi verrata nykyaikaan. Silloin oli kaikilla köyhää, paitsi isotalollisilla, riitti murkinaa pöytään. Itse olen työstänyt lapsuuttani ajattelemalla vanhempieni taustaa ja sieltä on tullut ymmärrys ja hyväksyntäkin, monille "nurjille" asioille. Syyt ovat moninaiset. Hyvää kevättä Sinulle ja tätä elämää! :)
lapsuus. Meillä juotiin paljon, niin kun koko naapurustossa. Vanhempani olivat sota veteraaneja, äitini oli lottana ollut ja pahoissa paikoissa tiedän muutamista jutuista. Paljon ei niistä puhuttu. Olivat yli neljäkymppisiä kun minut tekivät. Mutta arvoja oli kyllä kuitenkin. Koskaan ei minun huoneeseeni (kun sen aikanaan sain) tultu koputtamatta. Kirje salaisuus oli selviö. Ihmisten saman arvoisuus opetettiin jo varhain kun ympäristössä asui kaikenlaisia kaikilla uskoilla ja ajatuksilla olevia ihmisiä. Kulissit oli kovat muuhun sukuun nähden ja siitä kyllä äiti sitten kärsi omien siskojensa edessä kun eron ottivat. Parhaansa vanhempani tekivät, kummallakaan ei todellakaan helppoa lapsuutta ollut. Joskus oli suuria vihoja mutta onneksi ne saatiin molempien vielä eläessä puhua pois.
että muunlaset vanhemmat eivät olisi olleet minulle tarpeen. Kasvoin juuri niissä olosuhteissa jotka olen tarvinnut, näihin elämän vahvuuksiini, joita minulla nyt on. Ei helppo lapsuus takaa, onnellista elämää, vaan se on omien korvien välissä, mitä siitä kehittelemme. Niinkuin kerroit, varmaan parhaansa tekivät niissä olosuhteissa jotka olivat silloin. n pian 60
olevani jotenki "luojan kämmenellä" kun elämääni taakse päin katson. Kun en osaa olla kateellinen ihmisten ihanista lapsuus muistoista enkä muusta hyvästä jota monet ovat saaneet koko elämänsä kokea. Kyllähän minullakin hyviäkin muistoja on toki ei pelkkää vaikeeta, siksi kirjoitin sekalainen. Elämä on tässä ja nyt! Jos alan itkemään menneitä vuosia niin hukkaan kaiken tärkeimmän hetken ja se on juuri nyt! Mieleni on hyvä ja tasapainoinen, ei ole syytä murehtia. Ja kaikki hyvä kuitenkin juontaa juuri menneeseen koska ilman sitä en olisi juuri nyt onnellinen. Tulevaisuutta ajatellen kannattaa miettiä miten ja mitä ajattelee, jos on kielteinen voi odottaa kielteistä tulevaisuutta, myöteisille ajatuksille on tiedossa myönteistä, näin uskon ja siksikin pyrin myönteisyyteen elämässäni.
paljonkin ohjeita joita äiti antoi. Esim. Älä lyö lyödyn mieltä! Älä kanna kiviä toisen kuormaan, joka muutenkin on raskas, yritä vierittää niitä entisiä kiviä pois. Ja muista, että tässä maailmassa ei toisen takapuolella tuleen istuta, oma on sitä varten! Joka tyynen makaa, se tuulen soutaa! Sen suu napsaa, jonka jalka kapsaa! Ja vaikka mitä muuta, kai niistä kirjan keräisi, kun kaikki muistelisi.
Ja nykyhetkestä. Ajattelen myös niin. Menneisyyden palikoista voi rakentaa vahvan perustan, vaikka se olisi rankkakin. Jonkinlainen sisäinen rauha, syntyy, kun huomaa elämän kantavan ja vastoinkäymisetkin ovat kuin uusia portaita tai suolaa johon ei kokosydämellään mene mukaan, vaan näkee samalla myös muun elämän. Kiitollisuus lisääntyy, mielestäni "näkökyvyn" myötä. t.aloitt.
Entisaikojen sananparret olivat oivia ohjenuoria. Teeppä uusi aloite niistä sivullemme ja saat aineistoa kirjaasi. Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan... Terv. aloitt.
Palailen kurkistelemaan myöhemmin... t.aloitt.
"Kiitos,anteeks, ja tervehrys sanotaa suaraan silmiin kattoe." (Opetti kunnioittamaa toista) "Jos joku "Maijaa" kehuu,se et ol "Maija" itte." (Opetti vaatimattomaks.) "Vastatuuli vahvistaa siippii." (Opetti nöyräks ja ettei kaik men ain hyvi.) "Iloitte niist,mitä sul on,äläkä toivo ain jottai lissää." (Opetti kiitollisuut.) Täsä jottai,mitä mää omilki lapsil ole opettanu.Nii se menee, sit he kertoo net taas omilles jne.Samoi asioi mamma oli jo äitil "toitottanu" .
kun lueskelee silmiin opetettiin meilläkin katsomaan kädenpuristus pitää olla napakka sellainen että se tuntuu puhelimeen piti vastata koko nimellä tässä taas muutama.
kuolemaksi-se vahvistaa!
tavata ihminen jonka kädenpuristus on reilun kunnollinen, ettei veltto tai vetelä!
veteliä kädenpuristuksia on paljon ja aina sen huomaa ja yllättävää kyllä riskeillä miehilläkin ettei vaan hennoilla naisilla.
ja tempperamentti siitä paljastuu...
minkälainen on luonne ja tempperamentti tuntuvalla kädenpuristajalla en tarkoita sellaista että omat sormet litistyy ja sit taas sellaisella jonka käsi on niinkun ilmaa uteliaisuus heräs ja varmaan tiedät etten suinkaan tarkoittanut mitään voimalajia.
Silmiin...=luottavainen, niin itseensä kuin muihinkin. Kyllähän sinä sen tiesitkin...
Leivän kunnioittaminen. Leipää ei saanut laittaa koskaan nurinpäin pöydälle...muuten, aika ihana oli tuo lapsuus..saatiin sekä rajoja että rakkautta...ja yhtä suurta perhettä oltiin serkkujeni kanssa aina kesäin;) Faijani oli sellainen ihana faija..joka jaksoi aina meidän lasten kanssa...talvisin mentiin faijan kanssa hiihtämään milloin suunnistettiin milloin..mitäkin..aika paljon urheiluun ja liikkumiseen hän meitä patisti..itse oli urheilumies loppuun asti..kesäisin sitten kun meillä oli sellainen vanhanmallinen musta "hoppa"...ja snadeja oltiin...niin niinpaljon kun vain nuohon autoon pitskun lapsia mahtui...sitten lähdettiin uimaan Vuosaareen tai Mustikkamaalle..ja koira tietysti aina mukana.. Kyllä meilläkin nuota rehellisyyttä ja vanhempien ihmisten kunnioittamista siinä kotikasvatuksessa painotettiin eikä valehtelua suvaittu missään muodossa...mutta, sitten opetettiin myös hyviä pöytätapoja ja käytöstapoja ihan pienestä saakka...sen muistan että, meidät kerran puettiin oikein juhlavaatteisiin ja vietiin täällä Stadissa sellaiseen tosi hienoon ja kalliiseen ravintolaan illalliselle..taisi olla tuo Ravintola Kämp..nooh..sitten hienoista juhlalaseista...siis oikein käsinhietouista laseista piti juoda...pöydässä oli pitkät lattialle asti ulottuvat valkoiset pöytäliinat...nooh..minä tuota lasi puristin hampailla liikaa...kun jännitti niin....räks...vanhempani eivät olleet moksiksikaan vaan pyysivät hovimestaria tuomaan uudeen...ja jälleen räks...niin kauan kunnes opin juomaan tuosta lasista..meidän perheessä oli kummallisia päämääriä...ja ristiriitaisuuksiakin jälkeenpäin kun ajattelen tuota kasvatusta....ehkä vanhempani ajattelivat että, tuo taidot on hyvä oppia jo ihan pienenä...elämästä kun ei tiedä...;)) Ja mitään rikkaita tai edes varakkaita ei oltu..enemmän ehkä nykymittapuun mukaan keskiluokkainen perhe... t.friidu
Aivan kuin olisin ollut viereisessä pöydässä istumassa ja jännittämässä puolestasi! :) t. aloitt.
vitsaa. Joskus sitä sain minäkin maistaa. Meillä opetettiin kunnioittamaan vanhempaa ihmistä. Sanomaan heille päivää ja olemaan kohteliaita jne. Myös pöytätapoja opetettiin. Lapset eivät saaneet koskaan hyökätä kylässä, eikä kotona, kun vieraita oli, ensimmäisenä pöytään, vaan aikuisten jälkeen oli vasta lasten vuoro. Tänä päivänähän se tahtoo mennä niin, että lapset hyökkäävät ensimmäisenä pöytään. Ja vain yhden pullan, ja piparin sai kylässä ottaa. Myös opetettiin ettei saa valehdella. Äitini kun on uskonnollisesta perheestä vaati, että sunnuntaina jumalanpalveluksen ajan piti olla hiljaa. Siinä piti istua vaan radion vieressä tunti. Se se oli raskasta :=)) Ehdottomasti lapsella pitää jonkinlaiset rajat olla, mutta ei niitä nykyisin aina ole. Olikohan se ihan hyvä juttu, kun sitä vapaata kasvatusta alettiin noudattamaan.
sanoman,että muistan tällaisen sanonnan vitsasta: "Joka vitsaa säätää, se kunniatta kuolee"
muistan, *Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa*, ja *Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee*. Mun vanhemmat kai vihasivat, koskaan en muista vitsaa saaneeni, edes tarvinneeni. No, rakastivat todella, todellisuudessa.
Minä nyt sekoilin tässä kiireessäni. Noinhan ne sanonnat meni :=))
se lastaan vihaa...
Olitkin jo korjannut tuon. En ehtinyt vielä ketjua loppuun lukemaan...
on se tähänastisista ahnein. Vitsasta jäänyt se, että väkivaltaa ja painostusta käytetään heikompiin. Puhutaan totta jos se on oman edun mukaista, muut totuudet vaietaan. Ei varasteta vaan muokataan säännöt itseään suosiviksi. Ahnein odottaa viimeisenä vuoroaan ja moittii ääneen kaikkia jotka eivät pelaa hänen peliään ja ottavat liian ison palan. Tekopyhyys on tuon kasvatuksen tulosta. Myönnän kyllä että samoilla menetelmillä on minutkin kasvatettu, mutta seuraavalle sukupolvelle en ole enää noita sääntöjä tuputtanut. Enemmän olen puhunut reiluudesta, rehellisyydestä ja kohtuudesta.
siitä köyhästä lapsuudesta. Vitsarankaisua en ole myöskään jatkanut eteenpäin, vaan muilla konsteilla rajoja vetänyt. terv. aloittaja
ole oma itsesi kaikissa tilanteissa.
Ja mitä tekstejäsi olen lukenut, olet ollut hyvä oppipoika! :) t. aloittaja