Olenko menossa

Tilanteeni on seuraavanlainen. Olemme entisen puolisoni kanssa hakeneet virallista avioeroa loppuvuodesta 2008. Eropäätös toki on ollut tehtynä jo reilun kahden vuoden ajan, mutta toteutus tapahtui käytännön syistä vasta nyt. Alkuvuonna 2008 tapasin "elämäni miehen", mutta suhteeksi kaikki muuttui vasta avioeron vireillepanon jälkeen. Eli nykyinen ei ole millään tapaa syynä avioerooni... Tämä selvyyden vuoksi kerrottakoon kaikille. Nyt uusi kumppanini on ottanut puheeksi kihlat ja naimisiin menon. Olen kahden vaiheilla, toki rakastan häntä ja oeln valmis elämään hänen rinnallaan loppuelämäni, mutta tapahtuuko kaikki liian nopeasti? Siitäkin huolimatta että olemme molemmat eläneet varsin epätäydellistä elämää aiemmin ja ikääkin alkaa olla ehtoopuolelle päin. Siis molemmilla on lapsia ennestään ja molempien lapsiin ja entisiin puolisoihin on hyvät välit. Avioeroni olen käsitellyt loppuun eli se on nähty jo visiossa. Onko viisainta säilyttää hulluus toiseen ilman sitoumuksia vai antautua suhteelle ja tunteelle ilamn pelkoa siitä, että toinen lähtee jos en ole valmis sitoutumaan? Kaipaisin asiallisia vastauksia, en mitään moraalisia saarnoja tai "järki käteen"-kommentteja.