Cotonin hankinta

Meillä kohta 2v Coton tyttö, joka kooltaan menee rotumääritykseen, mutta on ihan kamala räkyttäjä. Koira on viimeisen puolen vuoden aikana oppinut kamalasti uusia asioita ja järkeä tullet päähän heti ensimmäisten juoksujen jälkeen.Meille tuli talvella toinen koira, eri rotuinen ja nyt ovat ihan erottamattomat kaverit. Kyllä itse olen ollut Cotoniin 110% tyytyväinen.

Kerron oman tarinani koiran hankinnasta ja elämästä sen kanssa yleisesti. Koira siis ostettiin -06 rekistöröidyltä kasvattajalta keski-suomesta ja hintaa koiralla oli reilu 1000e. Koska kyseessä oli ensimmäinen oma koira aikuisiällä halousin varmitsaa, että kasvattaja jolta olen pentua ostamassa on ns. kunnollinen kasvattaja eikä mikään tehtailija tenttasin häntä varmaan liiaksikin puhelimessa. Mielestäni sain liian vähän tietoa koko hommasta ja kasvattaja ei edes kysynyt minulta juuri mitään. Nooh ajettiin 4,5h hakemaan kauan odotettua pentua ja minulle jäi tapaamisesta hyvin mukava ja miellyttävä fiilis..Pääsin näkemään pennun emän sekä muut vielä jäljellä olevat pennut sekä talon muut koirat. Allekirjoitettiin SKL:n paperit kaupasta ja jutusteltiin niitä näitä koirasta.. Aluksi pidettuiiun yhteyttä muutaman kk:n välein s-postilla ja koiran ollessa n.7kk mainitsin ekan kerran, että ell oli huomauttanut ettei koiralla ole kiveksiä vielä ollenkaan ja voi olla suuri mahdollisuus ettei niitä koskaan tulekkaan. Tässä vaiheessa alkuun niin mukava ja ystävällinen kasvattaj muuttui. Hän ilmoitti minulle s-postitse että minun ei kannata ropailla niitä "kiveksiä" liikaa koska silloin ne voi jäädä tulematta ja että monella koiralla ne voi laskeutua vielä 1v. Toki tiesin, et kivekset voi laskeutua vasta lähellä tuota 1v ikää mutta ikinä en ole koskaan milloinkan kuulllut et kukaan koiran omistaja ropailee koiran kiveksiä tai että olisin itse niin tehny. Privaatti paikat hoitakoon jokainen luontokappale itse =) Niinpä koiran lähestyessä tuota maagista 1v ikää laitoin meiliä, etteivät ne kivekset vieläkään ole laskeutuneet ja nyt ell oli jo sitä mieltä ettei niitä tulekkaan. Itse olin jo siihen asennoitunut ja meille oli tärkeitä se, että koira on muutoin terve ja onnellinen kiveksillä tai ilman. Sovimme kasvattajan kanssa, että ilmoittelen asiasta kun koira täyttää 1v. ja näin teinkin kk sen jälk kun koira täytti 1. Alkuun kasvattaja ehdotti minulle että hän korvaa puuttuvista kiveksistä 150e joka ei todellisuudessa ollut 1/3 koiran kauppahinnasta kuten olimme sopineet SKL:n sopimusta allekirjoittaessa -06. Lopulta tappelun ja lukuisten s-postien jälk sain tuon 1/3 kauppahinnasta tililleni. Tuli tunne että kasvattaja yritti kusettaa eikä olisi halunnut korvata minulle oikeaa summaa. Meni maku koko ihmiseen eikä tämän ikävän asian jälk olla yhteyttä pidetty. Niin koira on siis palliton eunukki, mutta aivan loistopakkaus, ei hauku eikä räkytä muutoin kuin silloin jos tv:ssä on eläimiä. Terve ollut koko ajan, ainoastaan 1 silmätulehdus ollut. Jos nyt joku huono pitää keksimällä keksiä niin se olisi varmasti se, että cotonimme seuraa kaikkialle ja on aina nokka kiinni pohkeessa =) Päivääkään en ole katunut, että cotonin hankin. Tosin tiedän cotoneita jotka ovat ääni/haukkuherkkiä, liian isoja tai liian pieniä. Veikkaisin, että on vaan olemassa niin montaa linjaa ja välinpitämättömiä "kasvattajia" jotka säälimättä astuttaa narttuja suunnilleen joka juoksusta viis veisaamatta täyttääkö koira rotumäärityksen ja onko liian iso sukusiitos%. Surullista. Seuraavan cotonin kohdalla olen melko varmasti viisaampi ja teen itsekkin tarkempaa taustatutkimusta. Loppujen lopuksi siis yritän tällä repertuaarillani kertoa, että jos päädyt hankkimaan cotonin niin saat siitä 100 varmasti iloisen ja aktiivisen perheenjäsenen jolta ei puhti lopu ihan heti kesken..

Itsellä 1,4 vuotta oleva narttu. Ostin sen rotuyhdistyksen sivulta löytämästä kennelistä, hintaan 1100€. Myyjä tenttasi enemmän minua kuin minä häntä. Jossakin vaiheessa tokaisin, että en ole kanssi naimisiin menemässä, vaan koiran ostamassa :) Koirani on ollut positiivinen yllätys. Se on viisas, kiltti, leikkisä, hiljainen, oppimishaluinen. Jos jotain negatiivista on, niin ne on lähinnä minun virheitä, kuten se on nirso ruuan suhteen, nappuloita ei suostu syömään lainkaan.