Enpä vielä viime viikolla kuvitellut kysyväni moista mutta nyt on pakko. Enkä koskaan ole pitänyt lapsiani eriarvoisena. Onko mahdollista? Miten pitäisi toimia että siitä tulee virallinen. Minulla on toinen lapsi ja yksi lapsenlapsi. ONko esim. rikos josta joutuu vankilaan sellainen. En millään haluaisi että kaikki mitä olen keränyt elämäni varrella menee "hukkaan".
Lapsi perinnöttömäksi
sydän tuskaa
283508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
sekava viesti?? itä tarkoitat? jakaa omaisuuttasi toiselle enempi kuin toiselle??
PK 15:1.1 kertoo: "Älköön kukaan saako perintöä tai testamenttia sen jälkeen, jonka kuoleman hän on tahallisesti aiheuttanut rikollisella teolla." PK 15.1.2 sääntö: "Jos 1 momentissa tarkoitettu rikos on kohdistunut perittävän perilliseen tai testamentin saajaan, ei rikoksentekijällä ole parempaa oikeutta kuin hänellä olisi ollut surmatun eläessä." PK 15.2:n mukaan se, joka on hävittänyt tai salannut testamentin, voi oikeuden päätöksellä menettää perintönsä. PK 15.4.1: " Sen estämättä, mitä perillisen oikeudesta lakiosaan on säädetty, perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Sama on laki, jos perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää." Jatkuen 2 momentissa: "Perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Peruste on sen toteennäytettävä, joka vetoaa tähän määräykseen. " Lakikirja tuntee perinnöttömäksi tekemisestä tasan yhden oikeustapauksen, KKO 1987:131. Siinä perinnöttömäksi tehty oli tuomittu useisiin vankeusrangaistuksiin mm. alkoholin valmistamisesta, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja varkauksista. Näiden katsottiin loukanneen perittävää niin paljon, että testamentin määräys katsottiin voimassaolevaksi. Kohtaa "rikoksella syvästi loukannut" tulkitaan yleensä subjektiivisesti, omia arvoja vasten, ja se tekee tästä vaikean. Ei ole olemassa mittaria asialle. Pelkkä vankeus ei riitä perusteeksi. SIIS vaikeaa se on. Ja lähes aina mahdotonta, kuten huomaat noista ennakkkopäätösten puutteista. Tee testamentti, sillä ainakin puolitat omaisuuden siirron - tai jopa kokonaan jos perillinen ei vaadi lakiosaansa.
Sanoit: "Ja lähes aina mahdotonta, kuten huomaat noista ennakkkopäätösten puutteista." Jos Finlexistä löytyy yksi ennakkotapaus, niin ei siitä voi päätellä mitään sen suhteen, kuinka vaikeaa perinnöttömäksi tekeminen on. Siitähän voi vain päätellä sen, ettei KKO ole myöntänyt valituslupia ko. asioissa. Ehkäpä juttuja ei vain ole siitä syystä, että perinnöttömäksitekotestamentteja on hyvin vähän tai siksi, että niitä ei moitita. Tai ehkä jutut ovat jääneet ho-tasolle, eikä niitä ole laitettu Finlexiin.
Oikeuskäytäntö tuntee yhden tapauksen... Oikeuskäytäntö perustuu tapauksiin, joissa kyseenalaistetaan jokin, haetaan muutosta. Perintökaaren lukija on vähän ymmärtänyt väärin. Kuinka paljon on tapauksia, joissa testamentti/perinnöttä jättäminen on jäänyt voimaan. Yleensä aina, po. ennakkotapaus koskee vain sitä, kun asiaa moititaan. Se ei todellakaan ole ainut tapaus kun perinöttä on jätetty.
Mutta perinnöttömäksi jääneellä lapsella on tietysti täysi oikeus riitauttaa tekemäsi testamentti. Kannattaa kääntyä juristin puoleen. Mikä tahansa asianajotoimisto osaa neuvoa huokealla.
Saa varmasti tuomion ja korvauksia. Ei siis mitään minua kohtaan. Mutta menettää työnsä siksi jää kaikki laskut hoitamatta ym. Olenko minä niiden maksumies ns. pitkällä juoksulla? Omaa asuntoakin on vähän vaikea "törsätä" itseensä kun tarvitsen katon päälleni.
Jos jätät perintöä aikanaan hänelle, niin tavallaan tulet maksumieheksi. Et voine mitään asialle. Kuin yrittää tuota testamenttia ja toivoa ettei perillinen vaadi lakiosaansa. TAI myydä koko omaisuutesi ajoissa pois, esim oikeudella jäädä asumaan yms vastaavin järjestelyin. Mutta jos yhtään lohduttaa: kun perinnönjaon aika joskus tulee, et sinä siitä enää mïtään itse tiedä ja välitä!
tietysti tarkasti katsoen jotta ei näy mihin rahat laitoit ja ei pankkiin mitään rahoja myöskään rahan saaja.Toinen onko tuo linnaan menevä lapsi uhkaillut sinua ja jos uhkailee niin tee rikosilmoitus siitä silloin saat sen perinnöttömäksi jos todistettavasti perittävää uhkaillaan.
Älä nyt naurata, iso mies. Tee omasta lapsestasi rikosilmoitus, hah, hah.
kun hakkasi kokoajan äitiään sairaalakuntoon ja kiristi rahaa juumeissa.Ehdottomasti pitää tehdä rikosilmoitus jos oma lapsi kiristää.
Niin, ehkä sinä tekisit, monet muut eivät! Voi olla äidin henki löysässä, kunhan poika pääsee linnasta.
ihan kuolemansairas niin anna ajan ensin kulua, ennen kuin huolehdit jälkeen jäävistä varoistasi. Moni asia voi muuttua. Hänkin, joka ilmeisesti joutuu vastaamaan rikoksistaan vankeudella. Voithan alkaa antaa eläissäsi rahana omaisuuttasi hänelle joka on mieleisempi ja jopa lapsenlapselle. Verottomina joka kolmas vuosi vajaa neljä tonnia ja tuskin kukaan kyselee jos annat jonkun tonnin väliin käteisenä. Oletetaan, että sinulla on elinaikaa vielä kymmeniä vuosia, 20-30 vuotta...? Ehdit kyllä kuluttamaan ja lahjoittamaan aikamoiset summat varoistasi. Mutta en itse voisi syrjiä omaa verta ja lihaani olevaa lasta, vaikka olisi tehnyt rikoksen. Päinvastoin, yrittäisin kaikin tavoin auttaa normaaliin elämään. Sinäkin voit. Voit kustantaa terapiaa ym suurilla rahoillasi niin eivät mene hukkaan.
Myyn asuntoni ja muutan vuokralle ja pämppään rahat. Kun ei ole perittävää ei ole huoliakaan - kenelläkään.
muuttaisit ulkomaille... Tai säätiöisit omaisuuden? Tekisit siitä rahaston joka hakee tuottoa osakemarkkinoilta ja jakaa tasiasesti fyffeä vaikka jonkun tietyn sukuhaaran lapsien koulutukseen, tms. Jos paha paikka tulee niin kutsut kuolinvuoteelle jonkun eläinsuojeluyhdistyksen tyypit ja tyrkkäät koko roskan lahjoituksena niille. Kun ei ole mitään omaisuutta niin lakiosaankaana paljon jää...
> Jos lakiosaan ei paljon jää, niin sitten sitä täydennetään! Eläinsuojeluyhdistys joutuu varautumaan siihen että se haastetaan vastaajaksi PK 7:10 §:ssä mainittuun kanteeseen.
Eli jos minä järjissäni olen lahjoittanut jollekin ison summan rahaa, niin siitähän menee lahjavero. Eikö niin. Jos testamenttaan saman rahan samalle kohteelle, saavat perintöverona maksaa aikanaan verottajalle. Jos kulemani jälkeen joku haluaa rikkoa testamenttia, ja siellä ei ole rahaa edes lakiosaan, niin mitä tämä tarkoittaa. Jos pesässä on rahaa vain arkkuun ja kahvitarjoiluun, niin kuka alkaa selvittämään, millä summalla vainaja halusi testamentin ulkopuoliselle tai kelle vaan. Eli ymmärränkö oikein: vainajan omaisuudesta ensin lakiosa ja loppu testamentin kautta,kelle vainaja sen halusi vaikka kokonaan.
kokemusta. Ei mitenkään hauska juttu mutta näinkin voi käydä. Itselläni oli äiti ja isä sekä syksi sisko. No isämme kuoli ja omaisuus äidillä. Äitini sitten suuttui minulle kun en tehnyt elämässä niinkuin hän halusi, en siis ole rikollinen enkä muuta sellaista. Äitini alkoi järjestelemään asioita, myi asunnot, muutti vuokralle asumaan ja pikku hiljaa jakeli rahat siskolle ja hänen lapsilleen ja siirteli omaisuutta pilkkahintaan, laittoi itsekin älyyttömyyksiin mikä on ihan sallittua. Ei mennyt montaa vuotta kun miljoonat katosivat. Tietysti oli lakimiehet mukana hoitamassa asioita ettei minulla ole sanomista. Näinkin voi joskus käydä ja näin joku joskus tekee lapsilleen. No, nyt on äitini pyytänyt sitten minulta anteeksi kun hän on tehnyt väärin. Olen antanut anteeksi mutta koskaan en unohda, enkä myöskään enää halua nähdä äitiäni.
>>Olen antanut anteeksi mutta koskaan en unohda, enkä myöskään enää halua nähdä äitiäni.
pyytänyt minulta anteeksi koska teki mielestään aikanaan sittenkin väärin kun siirsi ja lahjoitti omaisuuden sisarelleni ja tämän lapsille. Siis minä jäin ilman perintöä, myös isän. Pyysi anteeksi tekojaan ja minä olen antanut. Yleisin tapahan kai on jakaa perintö lasten kesken mutta tässä nyt asia hoidettiin toisella tavalla ja sehän on ihan luvallista. Ymmärsitköhän, no aina ei voi ymmärtää!
>>Yleisin tapahan kai on jakaa perintö lasten kesken mutta tässä nyt asia hoidettiin toisella tavalla ja sehän on ihan luvallista. Ymmärsitköhän, no aina ei voi ymmärtää!>Pyysi anteeksi tekojaan ja minä olen antanut.
toimi kuin minua ei olisi olemassakaan, eli kielsi minut, se oli aikamoinen isku vasten kasvoja. Olen päässyt sen yli mutta häntä ei ole enää minulle olemassa. Annoin anteeksi, se riittää tämä oli minun tapani en pysty enempään. Nyt elän elämääni ilman häntä ja hän eläköön rauhassa ilman minua elämänsä loppuun valitsemallaan tiellä. En ole koskaan tehnyt hänelle pahaa enkä toivo nytkään mutta itsellänikin on jo aika paljon ikää, aika raskasta on mutta joskus on tehtävä raskaita päätöksiä että itse jaksaa elää. Arvaa oliko vaikea päätös meni muutama vuosi miettiessä kunnes kykenin tekemään omat johtopäätökseni. En tiedä mikä olisi ollut sinun päätöksesi vastaavassa tilanteessa? Itse äitinä ja mummona en pystyisi koskaan tekemään noin rumaa tempausta jollekin lapsistani, en koskaan. Pohjimmiltaan kun ei ole edes kysymys rahasta vaan se on se tunnepuoli.
Olen samaa mieltä!
Itse sain tuntea mitä on, kun toinen lapsista saa kaiken ja toinen ei mitään. Äitini on lahjoittanut koko omaisuuden toiselle lapselleen ja EI ole maksanut (siis tää toinen lapsi) mitään lahja- tai perintöveroja ja veroittaja ei ole kiinnostunut koska on mennyt yli kymmenen vuotta lahjoituksesta. Haluan myös säästää omaa sydäntäni ja antaa asian olla, eipä tarvitse mennä hautajaisiin, sitten kun on sen aika tietty jos elän vielä. Näyttää olevan täällä joku jolle täytyy asia vääntää rautalangasta, ettei se ala ilkkumaan (nasse-setä). Itse en koskaan tekisi omille lapsille tuollaista. Uskon, että olen kuitenkin onnellisempi kuin sisareni joka saa kaiken, luulisi hänenkin miettivän menikö kaikki oikein tai sitten ei.On tosi kova paikka todeta, että äiti ei koskaan välittänyt, mutta sitä ei voi tietää ennenkuin sattuu kohdalle. Naisena ainakin ymmärtää, että asiassa on se tunnepuoli eikä ninnkään se raha.
Olen melko samantyylisessä tilanteessa. Meillä ei ollut miljoonia, muutama kymmenentuhatta 5 lapselle ja äidilleni, kun isä parinvuoden sairauden jälkeen kuoli. Minä ja vanhempi sisareni yritimme auttaa isän viimeisiä vuosia - ja saimme "palkaksemme" haukkumista ja perheestä "pois sulkemista". Vaan äitiäni olisi pitänyt "jumaloida" ja isä unohtaa yksin hoitokotiin.
Olen ollut aivan äimänä kohta jo pari vuotta. Se on todella vaikeaa, ja alussa sitä ei tajua ja yrittää ja yrittää keskustella siraruksille että mikä nyt oikein on homman nimi... kunnes huomaa että puheet käännetään päälaelleen ja meidät vanhimmat siskot on "heitetty" ulos perheestä. Oli mukava lukea viestisi.joskus on jaksettava vaan omalla tiellään yksin eteenpäin - mutta kyllä se kannattaa.
juuri näin on minullekkin käynyt. ei ole rahasta kiinni vaan se tunnepuoli on se joka vaikuttaa.
Näin minullakin. Tunnepuolella asia on raskas. Meitä on kolme sisarta. Isä on kuollut jo aikoja sitten. Äiti kuoli hiljan miehensä kanssa. Nuorin meistä halusi ehdottomasti toimia pesän ilmoittajana. Lupasi pitää meitä ajan tasalla. Perinnönjakotilaisuudessa lakitoimistossa minulle annettiin pesän paperit. Siellä vastaan tuli äitini tekemä muutaman vuoden vanha testamentti. Koko omaisuus oli testamentattu tälle nuorimmalle siskolle. Meille kahdelle siskolle ei oltu kerrottu asiasta mitään. Tämä nuorin sisko oli tosin jo etukäteen vallannut omaan käyttöönsä äidin huvilan, josta syystä välimme olivat jo silloin kärsineet. Lisäksi joskus aiemmin ihmettelin, kun hän soitti ja päivitteli, että hän ei kestä, kun joutuu tappelemaan meidän kolmannen siskon miehen kanssa perinnöstä, kun äiti kuolee. Myös äidin miehen omaisuus oli testamentattu tälle samalle siskolle. Äiti oli eläissään hyvää pataa meidän kanssa. Hänen kuoltua selvisi mitä hän meille oli tehnyt. Ei ollut enää vastaamassa teostaan, ei kertomassa miksi. Ei enää koskaan. Perinnöt saamani sisko sanoi siinä jakotilaisuudessa, kun samantien sitä kysyin, että testamentti oli hänellä tiedossa. Sen jälkeen hän on alkanut sanoa, ettei ollut. Yllättäen hänen perheensä on hyvätuloisin. Meille kahdelle raha olisi ollut tarpeen, vanhempi siskoni on vieläpä pienellä sairauselekkeellä. Äiti oli alkoholisoitunut ja hyvin masentunut, kuten hänen miehensäkin. Perinnöt saanut siskoni piti pienestä pitäen äitiä valtansa alla. Kiukutteli aina niin kauan ja pahasti, että sai tahtonsa läpi. Tällaista läheiset voivat tehdä. Olen edelleen hyvin masentunut tapahtuneesta, kun en ymmärrä, että oma äiti ja sisko voivat olla näin petollisia ja julmia ja sisko noin ahne. Kaiken huipuksi sisko oli moittinut meitä tälle kolmannelle siskolle, kun ei olla pyydetty mitään muistoesinettä äidistä hänen jälkeensä jättämistä tavaroista. No valokuvia olisin halunnut, niitä vanhoja ajalta, jolloin tätä perijäsiskoa ei edes ollut. Tosin en edes niitä sitten pyytänyt. Sen sijaan sisko valitsi pyytämättä tuodan meille meidän omat ylioppilas- ja rippikuvat -jotka meillä luonnollisesti jo muutenkin olivat. Miksi olisin pyytänyt mitään, äitihän itse määräsi kaikki siskollemme irtaimistoneen. Lakiosan saimme ja muistoksi äidistä jäi testamentti.
Anna pahimman tuskan mennä ohi ja mieti sitten asioita kaikessa rauhassa.
Virheen tehnyt lapsesi on vielä niin nuori ja muutos on aina mahdollinen.
Anna hänelle siihen mahdollisuus ja kulje rinnalla tukien.
Kaikkihan me virheitä teemme. Toiset ottavat opikseen, toiset eivät.
Älä anna muiden lasten yms. myrkyttää mieltäsi.
Myy omaisuutesi rahalla muille lapsillesi ja jätä itsellesi elinikäinen haltiaoikeus./ asumisoikeus.
Jos kaupasta on se 20 vuotta perun kirjoituksessa ei kukaan voi mitään. Kauppa summaksi riittä verotus arvo eikä rahan tarvitse vaihtaa omistajaa. Tätä on käytetty kautta historian.
niiikö