Meillä on jo aikuinen koira, joka yleensä on lenkeillä vapaana. Silloin kun on hihnassa (tutuilla lenkkipoluilla) niin osaa kävellä siinä nätisti ja vetämättä! Ongelma on kuitenkin, että kun mennään johonkin uuteen paikkaan lenkille, missä koira ei ole ennen käynyt niin kaikki on ihan mahdotonta.
Esimerkiksi haluisin välillä käydä tuttavan kanssa, joka asuu kaupungissa ja jolla on myös koira niin lenkillä. Mutta kun menen koiramme kanssa kaupunkiin niin nätisti kulkeminen unohtuu heti. koira vetää (ihan oikeasti vetää, että käsi meinaa lähtee irti). koira säntäilee puolelta toiselle, hyppii ja pomppii ja haukkuu ja tekee kaiken mahdollisen. Tai joskus mies pudottaa meidän autosta johonkin tien laitaan jossa ei olla ennen kävelty ja paikka on koiralle uusi vaikkei siitä kovin montaa kilometriä kotia olisikaan niin sama homma. Koira on ihan mahdoton ja pilaa siinä samalla minun lenkki-innon. En voi ymmärtää.
Vielä selvennykseksi, että asumme maalla ja koira ei ole tottunut kaupunkiin, että se voi selittää kaupunki käytöstä.. mutta en ymmärrä samaa käytöstä vaikka ollaan täällä maalla, mutta vain oudon tien varressa... itsellä keinot ihan loppu.. sitten kun koira on vielä suuri niin ei ole todellakaan nautinnollista kävellä. Mikä on vialla...? Miksi koira tutuilla teillä kävelee rauhassa ja vetämättä, mutta oudossa paikkaa muuttuu "sekopääksi"...?
Kiitos jos joku osaa auttaa... olisi kiva välillä päästä lenkkeilemään muuallekkin kuin samoilla teillä, mutta ei ton koiran kans mikään muutos onnistu...
Onko
vinkkejä...?
6322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
määrin ja rauhallisesti ajankanssa, ihan pienet käymiset, usein, nopeasti ja vähitellen lisäten niihin kävelyä. Aluksi keskenänne, sitten vasta toinen koira mukaan. Koiran ehdoilla, se näkee kaupungin ihan erinä kuin me ja jos koira tarvii siihen enemmän aikaa, niin se tarvii. Erit jos aina asunut maalla.
hanki koirallesi näitä tilanteita varten kuonopanta. Opeta sen avulla maltillista kulkemista myös oudoissa paikoissa
Onko koiraasi opetettu pienestä pitäen erilaisiin ympäristöihin? Usein juuri esim. maaseudulla elävät koirat, jotka ovat tottuneet näkemään vain kotikontujaan, menevät lievästi "paniikkiin" uusissa ympäristöissä, eivätkä siellä osaa käyttäytyä, vaikka olisivat tutuissa ympäristöissä mitä ihanimpia vesseleitä =) Ei kai siihen ole sen kummaisempaa ohjetta, kuin että kärsivällisyyttä, hiljattain totuttamista ja onnistumisista palkitsemista... Väkisin ei pidä tietenkään raahata koiraa sellaisiin paikkoihin, missä se ihan OIKEASTI menee paniikkiin =) Tsemppiä teille, aika ikävä juttuhan tuo on... Hyvää kevään jatkoa silti!
Koira ei ole ollut meillä pennusta asti, joten en ole ihan varma, että miten sen kanssa on liikuttu eri paikoissa... Meille koira tuli yli kaksi vuotiaana ja sen jälkeen olen yrittäny käydä erilaisissa paikoissa ja totuttaa koiraa, mut ongelmana on juuri tuo mistä kerroin... Koira on ollut meillä nyt noin puoli toista vuotta... koira on todella ihana ja oli jo jonkin verran koulutettu meille tullessaan, mutta itse olemme nyt sitten kouluttaneet lisää. Koiran kanssa ei ole minkäänlaisia ongelmia. Tämäkään ei ole ongelma, siinä mielessä että ei meidän ole pakko käydä esim. kaupungissa, mutta se olisi itselle vaan välillä kivaa vaihtelua. Nyt sitä ei voi kivaksi sanoa, kun tuntuu että käsi repeää irti eikä kävelystäkään taho tulla itellä mitään sen kiskomisen takia. Koira on hyvin energinen rodultaan.
Tuota, onkohan se vähän silleen niinkuin turvallisuushakuista tuo koirasi vetäminen. Siis tyyliin mennään pian pois tutuille ja turvallisille lenkkeilyalueille. Meillä on pystykorvapoika joka tuli vuoden ikäisenä luoksemme, muutti maalta, suorastaan maan korvesta, tänne esikaupunkialueelle. Veto oli alussa kova ja pysähtyä ei saanut. Aloin kuitenkin ottaa tavaksi pysähtyä jollekin puiston penkille. Koira alkoi haukkua ja annoin tehdä sitä ihan rauhassa välittämättä. Syötin välillä namia jos halusi. Pikkuhiljaa se tottui siihen että lenkillä voi tehdä muutakin kuin vain kävellä eteenpäin. Katsella vaikka ohikulkevia ihmisiä ja autoja tai junia tai ihmetellä sorsia ja jaakatakin niitä välillä. Aikaa tuo vaati, mutta tottui että joskus voidaan käydä uusillakin alueilla. Vetämisestä pääset helpoiten eroon opettamalla koiralle sivulla kävelyn. Siis tietty paikka sinun vierelläsi, josta ei edistetä eikä jätätetä ilman erillistä vapaa-käskyä.
Sitten on jo kinkkisempi juttu, jos ei tiedä miten koiran ollessa pentu edelliset omistajat ovat menetelleet... Mutta ihan oikeilla raiteilla olet, jos olet koiran tultua teille alkanut sitä totuttaa erilaisiin paikkoihin... Se vie varmasti oman aikansa, mutta kärsivällisyys useimmiten palkitaan... =) Meillä on noin vuoden ikäinen saksanpaimenkoirauros, jolla on murkkuikä parhaimmillaan/pahimmillaan, ja lenkeillä on kova meno päällä kun pitäis tyttöjen jälkiä päästä nuuhkimaan, kiire on kova ja virtaa riittää vaikka koko kaupungin valaisemiseen! =) Me ollaankin päädytty ulkoilemaan nykyisin maaseudun rauhassa niin, että poika juoksee vapaana, mutta on silti kytkettävissä ja tuleekin loistavasti aina kutsusta luokse. En tiedä onko parhain tapa ns. vältellä ongelmia, mutta kaiken uuden ja vaativan opettaminen murkkuikäisellä koiralla kun kannattaa pistää jäihin, ja vahvistaa koiran ja omistajan välistä suhdetta leikkimällä enemmän ja leikin varjolla vahvistaen kontaktia koiran ja omistajan välillä. Mutta, teidän kohdallanne uskon, että päädytte hyviin tuloksiin pikkuhiljaa uusiin paikkoihin totuttamalla =) Hauskaa kevättä!