Kirkas päivä, kevät
taivaan syvä sini,
pellon kuloheinät,
puutkin säteilevät.
Mustaa tietä ajan,
harmain ajatuksin.
Silloin jotain näen,
ehkä uuden rajan.
Minä olen tiellä
joka maahan sitoo.
Haukan lentävän
yhä näen siellä
Se pysyy paikallansa
kevein siiveniskuin.
- Pysyä paikallaan,
on ihmiselle ansa?
En luule niin.
Ei vapaus ole matka
uuteen maisemaan
tai maihin kaukaisiin.
En usko niin.
,
Haukan lento
tee.
2187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja sen ihmeet siivittää runosi alkumetreiltä ih- misen olemassaoloon ja pohdiskeluun. Kummallista, kuinka jään jokaisen runosi kohdalla mietiskelemään sitä, että miksen täällä luonnon keskellä voi olla yhtä tarkkaavainen kuin Sinä. Tosin lintuja minä nyt kyllä tarkkailen aamusta iltaan, mutta se kaikki muu taitaa jäädä minulta melkoisen pienelle huomiolle. Runosi viimeinen säkeistö on jotenkin tosi hieno, siihen jää kiinni.
Luulen että jokainen näkee parhaiten itselleen tärkeitä asioita. Yksi luonnon ilmiöitä, toinen toisten ihmisten tunteita, ja omiaan. Joku näkee maailman väreinä, toinen sävelinä. Viimeinen säkeistö oli sinulle tärkein, siinä näet!