olenpa itse elänyt lapsena romaniperheen kanssa samalla tontilla ja muistan pitäneeni heistä kovasti. meijän vanhemmilla ja romaniperheen vanhemmilla oli lämpimät välit ja autettiin aina toinen toistaan. lapsiaki hoidettiin ihan yhdessä.
kuitenkin mua häiritsee kun en muista romanikulttuurista mitään, kiinnostaisi tietää. mulle on jäänyt sellainen ikävöivä mieli romaneja kohtaan ja aina melkein tekis mieli mennä juttelemaan kun näkee romaneja (ne varmaan täälläpäin jo miettii miks aina hymyilen heille hirmusesti, toivottavasti ei loukkaantuis).
mun muistikuvat on aika stereotypisiä, mutta kivoja lapsuusmuistoja. romaniperheellä oli vanha bussi jossa oli keittiöt ja kaikki, siellä oli vinha istua kauppareissujen ajan. pihalla oli vanhoja autoja joissa me saatiin leikkiä ja oli kivaa. ja laulettiin paljon suomalaista iskelmää. mua kyllä harmitti kun en oikein osannut laulaa, kaverit oli niin taitavia.
niitten perheessä oli äiti kaikkein tärkein, sen muistan kyllä. kertokaa mulle, ihan ku olis osa lapsuudesta hukassa kun ei tiiä. asuttiin niin lähekkäin niin kauan, hävettää kun ei muista.
kiitos kaikille jotka viittii vastaa!
utelias valkolainen
kaipaa tietoja :)
1359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
meillä oli lapsena kans bussi,kierreltiin suomee ja ruottis mutta olin niin pien etten muista niistä ajoista paljoo (oisko ollut 82-86 vuosina) mutta varmaan monella muullakin on ollu bussi kulkuvälineenä. kannattaa mennä juttelee vaa,jos asiallinen tyyppi on niin tuskin kukaan het ns. takajaloileen hyppää