tänään taas yksi tappelu aiheesta vauva taloon...
ongelmani siis:
olen nuori (täytän vasta 20) mutta sisäinen kelloni on nyt vakaasti päättänyt että lapsen aika alkaisi olla. ihmiset pitävät minua hulluna haaveeni kanssa mutta itse olen sitä mieltä että teinielämä on nyt vietetty ja haluaisin asettua aloilleni ja saada jonkun josta huolehtia.
elämän mukavassa parisuhteessa mukavan miehen kanssa mutta tässä asiassa meillä on aivan totaalinen näkemysero...hän nimittäin kokee olevansa liian nuori isäksi. (on siis samanikäinen kuin minäkin)
aiheesta on käyty niin monta tappelua että psyykkeeni ei kohta kestä. kuume on päässyt liian korkealle. hankin jopa koiran pennun pahimpaan hoitoviettiini mutta eipä se täyttänyt lapselle tarkoitettua paikkaa sydämmestäni.
itse koen olevani nuoresta iästäni huolimatta valmis äidiksi mutta miehen vaatimuksen mukaanhan tässä mennään.
vauvakaipuu on niin kova melkeimpä pakkomielteinen etten millään pysty olemaan sinut asian kanssa vaan mietin sitä joka päivä ja jopa öisinkin.
ymmärrystä vailla olen, eikä ole ketään kenen kanssa asiasta puhuisin...
olisi rohkaisevaa kuulla muitakin samassa tilanteessa olevia ettei tarvitsisi kokea olevansa yksin tämän asian kanssa :'(
jotain puuttuu...
...
8466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kokee olevansa vielä liian nuori isäksi, niin hän sitten on. Eikö ole hyvä että hän huomaa sen nyt. Sinuna kääntyisin jonkin ammattiauttajan puheille käsittelemään tätä pakkomiellettäsi. Ei lasta hankita siksi että olisi joku josta huolehtia
samassa jamassa kuin sinä, vuosia sitten. Olin suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa halusin viettää loppuelämäni. Lapsen halusin palavasti. Mies jarrutteli viimeiseen saakka, kehottaen minua ensin hankkimaan ammatin. Lopulta huomasin että lapsihaaveet olivat vain keino jolla yritin vielä pitää suhdettamme kasassa. Huomasinkin pian että haluan vielä matkustella ja kokea nuoruutta, ja vauvahaave oli vain pakkomielle. Olen tälle ex-poikaystävälle ikuisesti kiitollinen, ettei hän suostunut vauvan yrittämiseen. Erosimme, minä matkustin, asuin pari vuotta ulkomailla, opiskelin, ja totesin ettei lapsen hankinta ole vielä ajankohtaista. Nyt olen vieläkin nuori, 26-vuotias ja uudessa suhteessa. Uusi mieheni ja minä olemme nyt molemmat valmiita vauvan tuloon, jos se lahja meille annetaan. Mitä yritän sinulle sanoa, on se, että ketään ei saa pakottaa näin suureen asiaan. Tottakai mies oppii lasta rakastamaan mutta kiristäminen, itkeminen ja uhkailu ei ole oikea tapa. Mieti miten ihanaa on sitten kun poikaystäväsikin on oikeasti lämmennyt tälle asialle, ja voitte yhdessä alkaa toteuttaa unelmaanne. Mutta vielä ei ole sen aika. Sinuna keskittyisin nyt kaikkeen muuhun ja nauttisin tästä ajasta elämässäsi, joka on ainutlaatuista.
toivottavasti sinulla ei ole omia lapsia... jos mielestäsi lasta haluava tarvii ammattiapua en toivo sinulle vauvakuumetta jotta välttyisit kalliilta psykiatrilta.
Meillä on TÄYSIN samanlainen tilanne ollut jo ainakin vuoden. Elän ihanassa parisuhteessa jossa kaikki toimii hyvin. Minulla on kova vauvakuume, mutta toisella puoliskolla ei vielä, sanoo ettei ole vielä valmis isäksi. Koitan ja haluan ymmärtää häntä, mutta sitten taas tulee hetki jolloin en voi kuumeelleni mitään ja otan asian taas puheeksi. Usein se päättyy riitaan ja minun itkuuni. Ei silti auta kun antaa toiselle aikaa ja koittaa jaksaa odottaa kunnes molemmat ovat valmiita. Täytämme molemmat tänä vuona 22.
Heippa.. Ei kannata, eikä saa pakottaa/painostaa miestä/naista, ei ketään yleensäkkään mihinkään, saati vauvan tekoon. Miettikää tilannetta jos saatte "ylipuhuttua" miehenne tekemään lapsen. Ja kun lapsi tulee, huomaatte molemmat että hän ei ollutkaan valmis. Sitten hyvässä lykyssä hoidatte koko helahoidon yksin. Kodin, lapsen, kaiken. Onko se sen arvoista? Lapsi olisi elämän hienoin asia. Olemme avopuolison kanssa yrittäneet lasta puoli vuotta. Itse halusin jo kaksi vuotta sitten, onneksi mieheni joka on nyt 27v, sanoi haluavansa odottaa pari vuotta. Se kannatti. Nyt molemmat haluamme tätä yhtä paljon. Teette palvelun myös itsellenne, sekä miehelle, että etenkin vauvalle, kun odotatte siihen että aika on "kypsä" . Kyllä te sen sitten huomaatte. Tsemppiä odotukseen :)
kurjalta tuntuu kun ei kukaan ymmärrä... :( tiedän etten voi miestäni pakottaa..enkä sitä haluakaan. tuntuu vaan niin pahalta kun eivät ajatukset kohtaa. Ymmärrän kyllä mieheni kannan, niin ymmärtävät kaikki muutkin. Itse taas olen lähestulkoon ymmärrystä vailla. Miten useasti olenkaan saannut olevani tyhmä idiootti hullu sairas ja mitä kaikkea muuta mukavaa.. :/ kai minä sitten olen.
Älä nyt vajoa itsesääliin. Vaikka kirjoitin noin tuossa viime viestissä, niin itse yritin ja halusin ihan samaa parisen vuotta sitten. Mutta ketään ei vaan voi pakottaa.. Ymmärrän kyllä sinun tunteita ja kuinka saatanasti se ärsyttää ku ihmiset hokee että odottaminen kannattaa.. Koska nyt kun meilläkin se aika on tullut, niin nyt yritetty jo puoli vuotta ( monen mielestä vasta puoli vuotta) mutta mitään ei ole vielä vaan tapahtunut... Elämä ei ole helppoa..
Ymmärrän sinua kyllä, mutta ota huomioon mitä miehesi sanoo. Minulla lähipiirin kokemusta siitä, kun nainen (tai tyttö hän oli, 20 v) ja halusi ja halusi lasta, mies (pari vuotta vanhempi) sanoi ettei ole valmis vielä isäksi. Mutta painostuksen myötä tämä ystäväni sitten sai tahtonsa läpi. No nyt ei enää kehumista, lapsen hän kyllä sai, mutta siinä samalla meni mies. Mies tottakai maksaa elatusta ja pitää lasta joka toinen viikonloppu, mutta lapsen elämä ei hurraamista ole, sillä tämä isä ei lasta haluaisi ja vieläkin kahden vuoden jälkeen lapsen syntymästä sanoo, että tuntee edelleen olevansa liian nuori eikä tätä lasta haluaisi, velvollisuudesta häntä vain tapaa. Eli pointtini oli se, että jos et halua, että lapsesi kärsii mahdollisesti tulevaisuudessa niin älä painosta miestäsi. Ja aikaisemmalle kirjoittajalle joka sanoi, että kyllähän se mies sitä tietenkin alkaisi sitten rakastamaan jos lapsi olisi tulossa, niin olen ikävä kyllä nähnyt useita tapauksia, missä nainen on noin kuvitellut, mutta niinhän se ei sitten ole mennytkään. Kyllä miehesi varmasti parin vuoden päästä jo on valmis. Viettäkää nyt vielä aikaa yhdessä kun saatte.