uniongelmat

Yritetty on aikaisia nukkumaan menoja, ja pidetty nukkumaanmeno aika samana, mutta se huuto alkaa siitä huolimatta. Vaunuissa nukahtaa yleensä aika pian mutta herää heti kun vaunut pysähtyy. Viereen en mielelläni ota koska lapsi pyörii ja pyörin itsekin niin paljon.

Siis vauvanne huutaa 2-4 h iltaisin, kun yrität pinnasänkyyn?? Huhhuh. Kyllä sun nyt täytyy vähän tarkistaa sun asennettas. Vauvasi ei selvästikään halua nukkua yksin eristettynä. Vika ei ole vauvassa, vaan vika on nukkumapaikassa. Tee pinnasängystä sivuvaunu. Nukuta vauvas viereesi, makaa itsekin. Vauva rauhoittuu nopeasti, kun äitikin makaa hiljaa rauhallisena ja antaa esimerkkiä. Konttaavan vauvan saa helposti aina kainaloon. Kun vauva on nukahtanut, nostan siihen 50 cm päähän omalle puolelleen, eli sivuvaunuun. Näin kummankaan pyörimiset yöllä ei haittaa. Yöheräämiset on helppo hoitaa kädenojennuksella. Sivuvaunussa nukkuvat vauvat tyyntyvät ihan eri tavalla kun yksin nukkuvat vauvat. Yönne paranevat taatusti, jos teet noin. Eli se sivuvaunu. Ja itse makaamaan.

aika kauhealle. kirjoitti:

Siis vauvanne huutaa 2-4 h iltaisin, kun yrität pinnasänkyyn?? Huhhuh. Kyllä sun nyt täytyy vähän tarkistaa sun asennettas. Vauvasi ei selvästikään halua nukkua yksin eristettynä. Vika ei ole vauvassa, vaan vika on nukkumapaikassa. Tee pinnasängystä sivuvaunu. Nukuta vauvas viereesi, makaa itsekin. Vauva rauhoittuu nopeasti, kun äitikin makaa hiljaa rauhallisena ja antaa esimerkkiä. Konttaavan vauvan saa helposti aina kainaloon. Kun vauva on nukahtanut, nostan siihen 50 cm päähän omalle puolelleen, eli sivuvaunuun. Näin kummankaan pyörimiset yöllä ei haittaa. Yöheräämiset on helppo hoitaa kädenojennuksella. Sivuvaunussa nukkuvat vauvat tyyntyvät ihan eri tavalla kun yksin nukkuvat vauvat. Yönne paranevat taatusti, jos teet noin. Eli se sivuvaunu. Ja itse makaamaan.

Perhepeti on ihmisen perusmalli Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa. Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista. Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen. Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä. "Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen. Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?" Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä. Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä. Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli." Loput : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

ilmiö!!! kirjoitti:

Perhepeti on ihmisen perusmalli Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa. Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista. Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen. Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä. "Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen. Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?" Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä. Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä. Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli." Loput : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Lisää täältä: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49 Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona. Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. Loput: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204 Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään. Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja. Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä. Loput artikkelista: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49 Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin. Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että unilelu eli siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. lähde:HUS HELSINGIN JA UUDENMAAN SAIRAANHOITOPIIRI: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,82...,6444,6445 ,7649 Jacksonin mukaan vanhempien olisi tärkeää tarkkailla lasta, niin että he näkevät, milloin lapsi viihtyy itsekseen ja tuntee olonsa hyväksi itsekseen nukkuessaan. Läheisyyttä kaivataan, jos lapsi itkee, sätkii jalkojaan turhautuneena, on levoton tai ei kykene rentoutumaan. Käy muun muassa selväksi, että yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista. ”Miksi ihmeessä ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme, että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolmekymmentäviisi. Silti vauvojen, jotka tuuditetaan uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai ne rupeavat vaatimaan sitä.” Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apjackson.html

aihetta..... kirjoitti:

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Lisää täältä: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49 Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona. Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. Loput: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204 Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään. Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja. Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä. Loput artikkelista: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49 Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin. Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että unilelu eli siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. lähde:HUS HELSINGIN JA UUDENMAAN SAIRAANHOITOPIIRI: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,82...,6444,6445 ,7649 Jacksonin mukaan vanhempien olisi tärkeää tarkkailla lasta, niin että he näkevät, milloin lapsi viihtyy itsekseen ja tuntee olonsa hyväksi itsekseen nukkuessaan. Läheisyyttä kaivataan, jos lapsi itkee, sätkii jalkojaan turhautuneena, on levoton tai ei kykene rentoutumaan. Käy muun muassa selväksi, että yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista. ”Miksi ihmeessä ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme, että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolmekymmentäviisi. Silti vauvojen, jotka tuuditetaan uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai ne rupeavat vaatimaan sitä.” Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apjackson.html

Pakkomielle perhepedistä? Viestisi ovat pelottavia, tuskin olen ainoa joka on tätä mieltä. Hae apua!

Mikä sua vaivaa??! kirjoitti:

Pakkomielle perhepedistä? Viestisi ovat pelottavia, tuskin olen ainoa joka on tätä mieltä. Hae apua!

ihan samaa mieltä. pelottavaa miten jollain tulee pakkomielle jostain. missä keskustelussa vaan tuleekaan aiheeksi uni, niin jo on samat lorutukset perässä. joillekkin sopii perhepeti, toisille ei. ei se perhepeti kaikkea ratkaise.

ihan.... kirjoitti:

ihan samaa mieltä. pelottavaa miten jollain tulee pakkomielle jostain. missä keskustelussa vaan tuleekaan aiheeksi uni, niin jo on samat lorutukset perässä. joillekkin sopii perhepeti, toisille ei. ei se perhepeti kaikkea ratkaise.

nää uniongelmat ja pinnasängyssä riekkumiset ratkaisee.

kyllä se kirjoitti:

nää uniongelmat ja pinnasängyssä riekkumiset ratkaisee.

ei välttämättä ratkaise. ollaan kokeiltu perhepetiä ja ei toimi. meillä ratkes uni ongelmat kun annettiin tytsylle oma huone. hyvin nukkuu 19-7 ja kerran ainoastaan yössä käydään antamassa tutti ja kääntämässä neiti selälleen. ja tiedän monia perheitä missä perhepeti ei toimi. joillakin toimii, joillakin ei. ei sitä tarvii tuputtaa joka ikisessä keskustelussa. vauvat ei ole samanlaisia, niillä on eri tarpeita ja niitä silloin hoidetaan eri tavalla. lopettaisit noitten linkkien laiton. jos joku kiinostuu perhepedistä, niin se varmasti osaa hankkia itsekkin siitä tietoa.

välttämättä kirjoitti:

ei välttämättä ratkaise. ollaan kokeiltu perhepetiä ja ei toimi. meillä ratkes uni ongelmat kun annettiin tytsylle oma huone. hyvin nukkuu 19-7 ja kerran ainoastaan yössä käydään antamassa tutti ja kääntämässä neiti selälleen. ja tiedän monia perheitä missä perhepeti ei toimi. joillakin toimii, joillakin ei. ei sitä tarvii tuputtaa joka ikisessä keskustelussa. vauvat ei ole samanlaisia, niillä on eri tarpeita ja niitä silloin hoidetaan eri tavalla. lopettaisit noitten linkkien laiton. jos joku kiinostuu perhepedistä, niin se varmasti osaa hankkia itsekkin siitä tietoa.

keskustelut missä perhepetiä tuputetaan niin nissähän on ongelmana vauvan nukkuminen tai nukahtaminen.Ja niissä vauva on nukkunut omassa sängyssä tai jopa huoneessa.Eli perhepeti voisi olla oikea ratkaisu.Eikä myöhemmin olisi sitten tarvetta pinnasängyssä riekkumiskeskustelulle.

mutta nämä kirjoitti:

keskustelut missä perhepetiä tuputetaan niin nissähän on ongelmana vauvan nukkuminen tai nukahtaminen.Ja niissä vauva on nukkunut omassa sängyssä tai jopa huoneessa.Eli perhepeti voisi olla oikea ratkaisu.Eikä myöhemmin olisi sitten tarvetta pinnasängyssä riekkumiskeskustelulle.

meiän neiti nukkui ensin omassa sängyssä meiän sängyn vieressä. heräs joka aamu 4-5 aikaan kun jompi kumpi meistä liikuskeli. kokeiltiin perhepetiä..sama rumba jatkui. neiti vaati huomiota ja kun tempperamenttia riittää hän vaati sitä kovaan ääneen. ei mitkään silittelyt auttaneet. sit kokeiltiin et siirrettiin neiti omaan huoneeseen. heti parani yöt ja nukutaan kaikki hyvin, eikä tarvii pelätä et liikuskelulla herättäis neidin. jotkut vauvat on vaan niin herkkä unisia et haluaa sen ihan oman rauhan. et ei se perhepeti ole ihan aina kaikista paras ratkaisu. voi olla että suurin osa vauvoista hyötyy perhepedistä. mut ei kaikki, sen takia en haluis et sitä tuputetaan kaikille, niinkuin se ratkasis kaikki perheen ongelmat.