Katsoin tuossa yksi päivä telkkua ja näin pätkän Ne Salmiset -ohjelmasta. Siinä Outi Mäenpää puhui mokaamisen vapauttavasta vaikutuksesta. Kun ihminen ei pelkää mokaavansa tai hyväksyy sen että mokailee, hän vapautuu. Kyse on nimenomaan siitä, että ei kiellä mokaamista vaan hyväksyy sen, että niitä tulee tehtyä jatkuvasti. Tuohan vaikuttaa päivänselvältä, mutta käytännössä kömmähdysten pelko jumittaa ihmisiä päivittäin. Järki käteen tässäkin asiassa. Tietysti on paljon vastuullisia tehtäviä, joissa erehtyminen on kohtalokasta. Silti ymmärrän tämän ajattelun valtavat sovellukset sosiaalisessa elämässä. Tuon opettamista ja yleistymistä soisin mielelläni näkeväni. En itse harrasta näyttelemistä, mutta voin kuvitella tuollaisen improvisaatioteatterista lähtevän asenteen vaikuttavan sosiaaliseen lahjakkuuteen ratkaisevasti.
Mokailun lahja
33
711
Vastaukset
- teki samasta aiheestä
aloituksen pari päivää sitten : Samaan ohjelmaan ja henkilöönkin viittasi. Harmi, ettei tullut nähtyä ohjelmaa. Mitä haluasit keskustella aiheesta? Oletko itse kova mokailemaan tai pelkäätkö mokailemista?
- Serpico
Harmi, etten ollut paikalla ja myöhästyin. Moka tämäkin. Mutta hyvä aihe nostettavaksi silti. Joo, en ole itse kova mokailemaan, mutta en täydellinenkään. Olen äärimmäisen kiinnostunut sosiaalisista käytännöistä. Nautin siitä tunteesta kun kohtaan ihmisen ja tilanne kehittyy osin niin että voin ennakoida, osin ennakoimattomasti. Tämä liittyy mokailuun siten, että kun sanookin/tekeekin jotain, jonka seuraus ei ole odotettu, vaan jopa nolostuttava, niin tilanteessa luoviminen tulee hauskaksi haasteeksi :)
- nettiteeveestä
Löytyy maikkarin sivuilta.
- enempi luovasta
Serpico kirjoitti:
Harmi, etten ollut paikalla ja myöhästyin. Moka tämäkin. Mutta hyvä aihe nostettavaksi silti. Joo, en ole itse kova mokailemaan, mutta en täydellinenkään. Olen äärimmäisen kiinnostunut sosiaalisista käytännöistä. Nautin siitä tunteesta kun kohtaan ihmisen ja tilanne kehittyy osin niin että voin ennakoida, osin ennakoimattomasti. Tämä liittyy mokailuun siten, että kun sanookin/tekeekin jotain, jonka seuraus ei ole odotettu, vaan jopa nolostuttava, niin tilanteessa luoviminen tulee hauskaksi haasteeksi :)
hulludesta käyttäytymisessä, tarkottaen tuota mokailemisen pelkäämättömyyttä. Tarkoitatko, että kun teet tai sanot jotain, huomaatkin, että toinen vastaa käyttäytymällä tai sanomalla jotain, mitä et odottanut?
- Serpico
enempi luovasta kirjoitti:
hulludesta käyttäytymisessä, tarkottaen tuota mokailemisen pelkäämättömyyttä. Tarkoitatko, että kun teet tai sanot jotain, huomaatkin, että toinen vastaa käyttäytymällä tai sanomalla jotain, mitä et odottanut?
Moka eli esimerkiksi tavanomaisen käyttäytymisen murtaminen yllättävästi ja vahingossa liittyy hulluuteen sikäli, että se näyttää hullulta. Se johtaa odottamattomiin reaktioihin ja avaa mahdollisesti jotain uutta. Esimerkkejä on monia, mutta kuvitelkaamme esimerkiksi jotain tilannetta, jossa protokolla on säädetty niin jäykäksi, että se on jo sinällään koomista.
- vänksy
kun osaa nauraa itselleen ja omille mokilleen. Mulla tuo on sidoksissa ihan suoraan siihen millainen olo mulla muuten on. Jos kaikki asiat on hyvin, ja olen onnellinen, niin mokatkin vain naurattaa, eikä haittaa ollenkaan. Kun taas, jos on kaikki asiat huonosti ja elämä näyttää vain sitä varjoisaa puoltaan, silloin yksi pienikin moka voi tuntua tosi raskaalta kestää. Se voi latistaa itsetunnon hetkeksi ihan pohjalukemiin.
- Serpico
Varmaan näinkin. Hyvä pointti. Voisiko se kuitenkin toimia niinkin, että se nauraminen voisi olla masentavan tilanteen kulminaatio, tapa purkaa se? Varmaan joskus niinkin. Luonnekysymys epäilemättä. Muistan joskus nauraneeni myöhemmin jollekin jutulle, joka ei todellakaan naurattanut ollessaan ajankohtainen.
- mirame81
sitä jos hyväksyy oman rajallisuuden.Ottaa opiksi ,mutta ei tee numeroa joka kömmäyksestä.Etenkin hyväksyy ja tunnustaa et mie olin se joka kämmäs nyt.Eikä etenkää yritä vierittää syytä toisen niskoille.
- Serpico
Mutta se voi sen lisäksi olla hauska yllätys. Tämä oli se loistava oivallus tuon muuten arkisen faktan sisällä.
- .....
---...
- Serpico
jotka minäkin olen aina tiennyt, mutta joka silti hämmästyttää yhä uudelleen. Että kun erehtyminen on inhimillistä, niin tänäänkin tapaat vähintään kymmenen ihmistä, jotka on aivopesty ajattelemaan ettei se ole sitä!
- jarona
Täällä ihmiset eivät uskalla tutustua toisiinsa tai aloitta uusia harrastuksia ym just niin hirveen itsekritiikin takia. Eihän kukaan toinen oikeesti kauheesti jaksa toisia ihmisiä miettiä, joten noi asiat vois todella ottaa rennommin. Ei saa pitää itseään liian tärkeenä. Harjoittelen sitä itse kokoajan ja olenkin sen myötä uskaltanut tehdä asioita jotka ovat mun elämää rikastuttaneet. Jopa työelämässä.
- ...
Tuo että eihän kukaan jaksa toista niin kauheasti miettiä. Sen kun jaksaisi muistaa niin iltaisin nukahtaminenkin olisi helpompaa :)
- Serpico
Tuo liittyy meidän vakavuuskulttuuriin. Erehdyksillekin on vaikea nauraa. Yleensä nauraminen monesti katsotaan vähemmän arvokkaaksi kuin totisuus/murheellisuus/alakulo. Itseasiassa se että sanat vakavuus ja totisuus ovat merkityksellisesti lähellä toisiaan kertoo jotain: totisuus viittaa kantasanaansa "tosi", eli on totuudellisempaa, aidompaa, olla nama peruslukemilla. Elämme vakavuuskulttuurissa. Jotenkin tähän liittyy se että oma arvo on sidoksissa suorittamisen tyylipuhtauteen, mallikkuuteen, ja niitä hyväksyttyjä malleja on rajallinen määrä.
ei aina toimi vaan vaaditaan jotain konkreettisesmpaa - yks. tapa on asettaa itsensä naurun alaiseksi tarkoituksella - jos pää kestää. Eli helpompaa sanoa kuin tehdä - mikä ei tosin huononna ajatusta. Vastaesimerkki - hyväksy ulkonäkösi, koska se vapauttaa. Tai oikeastaan: hyväksy itsesi. Ajatus on hyvä, mutta kuinka sitä opettaa?
- Serpico
ovat ilmeiset esim. liian itsekriittisillä miehillä suhteessa naisten kohtaamiseen. Jos kestää - ja opettelee kestämään - hävetyksen, niin ollaan hyvällä tiellä pois ujoudesta ja itsekritiikistä.
Serpico kirjoitti:
ovat ilmeiset esim. liian itsekriittisillä miehillä suhteessa naisten kohtaamiseen. Jos kestää - ja opettelee kestämään - hävetyksen, niin ollaan hyvällä tiellä pois ujoudesta ja itsekritiikistä.
ulkonäkömme joutuu Rolf Nordström työttömäksi ja L'oreal konkurssiin. Jos hyväksymme ikääntymisen puolittuu HD-kauppa. Esimerkkejä on loputtomasti. Mut juuri tässä on kuluttamisen idea - eli seuraavaksi myymään hyvä itsetuntokursseja ja -kirjoja mokaamisen avulla.
- Serpico
ttuplai kirjoitti:
ulkonäkömme joutuu Rolf Nordström työttömäksi ja L'oreal konkurssiin. Jos hyväksymme ikääntymisen puolittuu HD-kauppa. Esimerkkejä on loputtomasti. Mut juuri tässä on kuluttamisen idea - eli seuraavaksi myymään hyvä itsetuntokursseja ja -kirjoja mokaamisen avulla.
hyvin sanottu. Juuri näin se menee. Nyt ollaan totuudessa.
- zisel
paljon jännitä kun en pelkää mokailuja yhtään - tottumus ;) Mutta joo vakavasti, tunnen yhen miehen jolla kaikki täytyy aina olla kunnossa ja vimpan päälle ja sen elämässä ykkösenä on se, mitä muut hänestä ajattelee. Itsensä mokaaminen olis sille varmaan pahinta mitä vois tapahtua. Luulis olevan raskasta tollanen elämä :(
- Serpico
varmaan epäilemättä on. Niin tiukka itsekuri on varmasti hyvin raskasta. En ehkä osaa edes kuvitella. Aikamoisen kehän saa syntymään ajttelemalla (kuvittelemalla) muiden arvoita ja vaatimuksia. Kukapa niistä täysin on vapaa, vaan ei niissä kannata velloakaan.
- MichikoXX
Niinhän se on, että esiintyjille sattuu mokia, oli kyse näyttelemisestä, soittamisesta tai luennoimisesta. Kommellukset pitää vaan sivuttaa ja jatkaa pokalla kappaleen soittamista/vuorosanojen lausumista/luennointia. Ramppikuumeeseen tottuu esiintymällä riittävästi, eikä mene konseptit sekaisin yhdestä väärästä sanasta tai nuotista. Koulumuisto yläasteelta: niillä, jotka kävivät ilmaisutaidon tunneilla, esitelmien pitäminen parantui huomattavasti.
- Serpico
Nuo monenlaiset vastoinkäymiset ja mokat tulevat taatusti joskus eteen jokaisella paljon esiintyvällä. Niille nauraminen ja niissä luoviminen murtaa hyvin jäykkää tunnelmaa. Etenkin itseltä. Esiintyminen on helpompaa (ja parempaa) kun liika jäykkyys katoaa. Omia kokemuksia. Esimerkiksi tilanne, jossa olin vastuussa esiintyjän piirtoheitinmatskuista. Juoksin paikalle myöhässä ja kansiossa tuoreet printtaamani kalvot, jotka olivat tiukasti toisiinsa liimantuneet. Kankaalle heijastettiin sitten mystisiä kirjoituksia joissa kaikenlaisia irtokirjaimia sekaisin ja mikä mitenkin päin. Yleisöä satamäärin ja joukossa maaherraa ja piispaa :D Ja tämä on yksi monista tapauksista...
- KoppavaHoro
minulta puuttuu. Osaan kyllä mokailla, mutta en suinkaan aina nauraa mokilleni. Itselleni kyllä osaan, mutta asiat jäävät kaivamaan mieltä, jopa silloin, kun kyse ei ole omasta mokastani vaan vaikka vain siitä, että joku on niin luullut.
- Serpico
läheskään aina psyty, mutta miten hienoa olisi jos pystyisi. Onhan näissä kömmähdyksissä aste-erojakin, toiset tuottavat enemmän harmia ja laajemmalle piirille. Itselleni omat epäonnistumiset ovat opettaneet armollisuutta. Vaikea sanoa miten ja miksi, mutta niin vain on käynyt. Ehkä se on helpointa niin. Siihen kun kasvaisi, että näkisi itsensä muiden mokissa ja olisi vähän lauhkeampi...
hautajaisissa viikonloppuna tuli mietittyä tätä. Mikä siinä kukkien laskussa ja värssyn lukemisessa ihmisiä niin tavattomasti jännittää? Itseenkin alkoi tarttua tuo jännitys, kun huomasi sen muissa. Mikä on pahinta, mitä siinä tilanteessa voi mokata: ehkä kompastua tai pudottaa kukat. So what? Aika pieni juttu elämässä ylipäätään ja tuskin vainajakaan sitä kauhean pahasti ottaisi, jos katseli jostain. Pikemminkin naureskelisi... Toinen on kun pitää luentoa ja unohtaa yhtäkkiä jonkun tärkeän nimen tai termin. Olen huomannut, että helpointa on vain sanoa heti, että nyt pätkii, eikä ruveta peittelemään ja kiertelemään asiaa vimmatusti. Siitä se soppa ja oikea nolo tilanne syntyy..
- totta...
Maalliset on murheet ihmisellä. Muistaakseni kerroit, että olit jonkun vanhan ihmisen hautajaisissa. Mielenliikutuksen riistäytymisen pelostakaan ei tällöin useinkaan ole kyse, vaan juuri siitä "osaanko olla oikein"-ajatuksesta. Tykkäätkö Mullan alla-sarjasta? Siinä nauretaan kuolemalle ja hautajaisille aika mustasti.
- Serpico
Hautajaiset on aina extreme-tilanne. Mutta sitä kai niiden on oltavakin. Itse pitäisin huonona juttuna, jos ihminen niin tottuisi hautajaisiin, että se olisi tavallista arkea hänelle. Hautajaisissa toiseksi käy läpi monenlaisia ajatuksia. Tulee myös ajatelleeksi että miksi mietin tällaisiakin tässä tilanteessa. Mä itse olen pohtinut aika paljon hautajaisiin liittyviä juttuja muutamasta eri syystä. Hautajaisiin liittyy monenlaisia ristitriitaisia juttuja, murhetta ja huumoria, mokiakin. Mutta sitten tuohon peittelyyn. Kiertely ja peittely ovat tosiaan varsin kiusallista seurattavaa. Siinä on runsaasti komiikkaakin. Mulla lähti ajatus nyt lentämään. Improvisaatioon liittyen toisaalta juurikin se mokan peittely ja taiteilu siitä eteenpäin on se hauskuus. Että puolensa siinäkin.
totta... kirjoitti:
Maalliset on murheet ihmisellä. Muistaakseni kerroit, että olit jonkun vanhan ihmisen hautajaisissa. Mielenliikutuksen riistäytymisen pelostakaan ei tällöin useinkaan ole kyse, vaan juuri siitä "osaanko olla oikein"-ajatuksesta. Tykkäätkö Mullan alla-sarjasta? Siinä nauretaan kuolemalle ja hautajaisille aika mustasti.
kyse oli suorastaan ennätys-vanhasta ihmisestä, joka oli jo tovin odotellut kuolemaa. Toivonut pääsevänsä lepoon. Mutta totta kai häntäkin ikävöi ja suree. Hautajaisissa sitä myös helposti alkaa esim. jännittää tai jopa alkaa nähdä huumoria siksi, että haluaa vältellä sitä päälimmäistä tunnetta: surua ja hämmennystä kuoleman edessä. Tykkään kyllä Mullan alle-sarjasta! Toinen mikä tulee mieleen on Sisko ja sen veli-sarjan hautajaisjakso. Siinäkin tehtiin huumoria kuolemanvakavasta aiheesta. Se on taito sinänsä. Huumorin kautta on helpompi käsitellä esim. kuolemaa, päästä lähemmäksi sen ydintä. Parhaat komediat käsittelevät usein jotakin hyvin kipeää aihetta, jopa kuolemaa.
- Va-Nil-La
Minä ainakin onnistun ryssimään harva se päivä, enkä mä siitä mitenkään erityisesti ole vapautunut, vaikka en sitä mokaamista pelkääkään...
Mokailu on inhimillistä. Ihminen, joka ei koskaan mokailisi, olisi aivan yhtä sietämätön kuin ihminen, joka mokailisi, mutta ei myöntäisi sitä.
- Serpico
Mokailusta tietysti on haittaa muillekin. Viimeksi tänään autoin erästä henkilöä ongelmissa, jotka johtuivat siitä, että joku oli jättänyt työnsä tekemättä kunnolla. Tuttua varmaan monille. Tuollaisessa tilanteessa mokailu olisi syytä tunnustaa avoimesti, sillä peittely ja kiistäminen aiheuttavat toisissa jopa aggressiivisuutta. Vähemmän vakavissa tilanteissa peittely on pelkästään koomista. Esimerkiksi demareiden julkisuudenhallinnassa. Toisaalta taas sellainen ihminen, joka myöntää inhimilliset virheensä, näyttää ainakin minun silmissä miellyttävältä ja henkisesti vahvalta.
psykologin mukaan ihmiset jumita häpeän tai syyllisyyden tähden? Jokainen kantaa jossain määrin jompaa kumpaa taakkaa.
- cookos
ja kun niin tapahtuu, en tosiaan osaa olla ihmisiksi silloin. Käyttäydyn kuin ääliö..voisin helposti sivuuttaa koko asian, niin nostan sen vaan täydellisesti esille...voi meitä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 232401
- 951526
- 1181274
- 751130
Mira Luoti ja Julkkisselviytyjät 2017 - Ketä kuumottaa juuri nyt?
HS: Tässä ohjelmassa Mira Luoti kertoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa "PMMP-yhtyeen Mira Luoti kertoo Ylen uudessa18969- 52862
Julkisuuden henkilön päiväin päätös
Sitä vaan, että kyllä nyt kaikki tietävät kuka oli Eemeli Peltola (kansanedustaja, joka päätti päivänsä eduskuntatalossa249861Törkeä eläinsuojelurikos Sonkajärvellä
Pohjois-Savossa Sonkajärvellä noin 40 kissaa ja reilut 10 koiraa on jouduttu lopettamaan kaltoinkohtelun vuoksi, kertoo19840MESTARI SIVALTAA JÄLLEEN
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011436243.html Suomen ainoa Mestari lausuu tosiasiat Sannasta , Tuomiojasta ja hil209840- 34795