Minä, Pera ja

koko elämä! kirjoitti:

Kyllä on työttömän arki ykstoikkoista. Olin samassa työpaikassa 21 vuotta ja nyt sain vuodenvaihteen jälkeen kenkää. Tuli työttömyys ja viinankäyttö nousi kohtuuttomuuksiin. Asunto meni just alta ja vaimo sekä lapset jätti mut yksin. Miten tästä eteenpäin enää jaksaa. Ainoa lohtu on kossupullo ja kapakassa istuskellen kaljatuoppeja laskien. Ei ole aina edes rahaa ostaa yhtä pitkää. Onneksi on kavereita, jotka jeesaa kapakassa, et saa ees kaljaa juodakseen. Nyt pitäis ettii asunto jostain. Loputtomiin ei viitsi kavereiden luona hengata. Siitä tulee isoja ongelmia siitäkin. Olen ollut yhden työkaverin luona useita viikkoja. Kaveri ja sen akka käy töissä ja minä jäin tyhjään asuntoon. Eihän siinä ole muuta tekemistä kuin katsella telkkaria, juoda kaverin kaljat ja viinat kaapista, polttaa röökiä, notkua tietokoneella ja soittaa puhelimella tutuille ja viihdelinjoille. Kyllä siinä juttuseuraa alkaa aina tulla ikävä. Sen takia soittelen. Eilen kaveri ja sen akka tuli kotiin töistä. Niille tuli ihan käsittämätön riita pikkuasioista. Akka rähjäs ukolleen, että ei jaksa katella mua nurkissa. Tais kimpaantua suuresta puhelinlaskusta ja olihan tota elämisen jälkeä tietysti tullut asuntoon toiseen tapaan kuin ennen niiden töissä ollessaan. Tänään pitäisi kuulema lähteä johonkin muualle. Ei ole vaan ketään. Äiti asuu kaukana pohjosissa mummonmökissä enkä ole häneen pitänyt yhteyttä vuosikymmeniin. Eihän sitä aikuinen raavas mies ilkeä kohta satavuotiaan muorin helmoissa pyöriä. Enkä tiedä onko hän enää elossakaan. Kyllä kait, kun ei ole mitään kuulunut. Ei ole tullut kutsua monttubileisiin eikä perintöäkään ole kolissut tilille, vaikka viikatemies on niittäny sukulaisia ahkeraan tahtiin. Mun enon kanssa on onneksi hyvin menny viinan täyttämät vuodet. Pera on tosi mukava, kun se on kännissä. Selvinpäin se on sellai saituri, ettei meinaa ees kossupulloon rahaa vipata. Nyt työttömänä en ole edes Peralle velkoja maksanu. Se kait meidän välejä viimeaikoina viilentänytkin. Peralla on kiva muija ja kerran Pera pyys mua ryyppää sen luokse. Sinne tuli sen muijakin. Otettii kaikki viinaa oikein kunnolla ja Pera sammui. No, me jäätii sen Peran muijan kanssa ryyppää ja se johtikin siihen että, siitä syntyi semmonen pikkunen irtosuhde. Ei se mitää vakavaa ollut. Sen sanoin eilen Perallekin, mutta ei se sitä ottanut uskoakseen. Eli nyt on häivyttävä tosiaankin ennen kuin Pera ja sen akka tulee kotiin. Taidan kysyä Sepolta voinko majailla sen luona kunnes löydän oman asunnon. Onhan Seppokin ukkomies, mutta aina on Seppoon voinut luottaa. Olen suunnitellut kyllä tulevaisuuttakin jonkun verran. Jos vaikka lähtisi toisiin maisemiin ja sais siinä samalla uuden kaveripiirin ja ehkä työpaikankin. Mulla on kuitenkin sen verran työkokemusta ja taitoa, että ei sitä työnantajat voi olla huomioimatta. Kun saan duunin, niin täytyy ostaa asunto jostain ja jos jonkun akankin sais sängynlämmittäjäksi vanhuuden päiville. Kaveripiiri olisi hyvä uusia, koska kaverit alkavat sekoilemaan vähitellen. Kuvittelevat musta kaikkea ja väittävät mulla olevan terveydellisiä ongelmia. Olen sanonut, että ei tässä mikään tauti muhun pääse käsiksi. Sen verran veressä kiertää aina promilleja ja nikotiinia, että taudit karttaa mut kaukaa. Mietin vaan, että mikä olisi sopiva asuinseutu alottaa elämä alusta. Peraakaan ei ole enää olemassa ja haluaisin aloittaa elämäni ihan alusta. Haluisin muuttaa pois ja mahdollisimman kauaksi. Saada vain uuden työn, auton, veneen kesämökin ja uuden perheen, vaimon lapset.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä