Anoreksia..=(

Olen suunnilleen samassa tilanteessa kun tuo anoreksinen kaverinne. Ja todellakaan en kaipaisi heidän apuaan. Paras kaverini on tietoinen asiasta ja on joskus yrittänyt udella asiasta. Se on kuitenkin minun oma asiani eikä kuuluu omasta mielestäni muille. Tiedän anoreksian riskin ja olen valmis ottamaan ne. Minä HALUAN anoreksian, tiedän, tämä kuulostaa teistä kamalalta. Mutta se on kuitenkin minun mielipiteeni ja minusta kenelläkään ei ole oikeutta tulla tyrkyttämään minulle tai kenellekkään muulle omia mielipiteitään jostain sairaudesta. Jos hänen tahtonsa on se että hän haluaa anoreksian ja että hänellä on anoreksia niin et sinä sitä pysty muuttamaan. Jos hän ei sitä halua niin kyllä hän saa apua, pyytää vain. Turhaan stressaat toisten asioista, uskon että ystäväsi ei juuri nyt kaipaa apuasi. Pelasta siis vielä teidän ystävyyssuhteenne ja unohda hänen sairautensa. Hänenkin on mukavampi olla seurassasi kun et koko ajan katso hänen kehoaan ja yritä johdatella puhetta hänen sairauteensa. Ota rennosti ja nauti olostasi ystäviesi kanssa.

Minä kannatan enemmän sinun näkökulmaasi kuin sinulle vastanneen anorektikon. Siis tottakai on totta että jossain määrin se sairaus on sen ihmisen omissa käsissä, mutta se on MIELEN SAIRAUS jossa oma tahto karkaa sillä lailla käsistä ettei tajua mikä on järkevää. Jossain vaiheessa jonkun on pakko puuttua asiaan, ja niin usein lopulta käykin, monet ovat joutuneet letkuruokintaan sairaalaan lähes PAKOLLA. Ei se paraneminen ole silloin aluksi ollut itsestä kiinni.

Kannattaisiko puhua terveydenhoitajalle, jos olet sellaisessa koulussa missä sellainen on, tai kaverisi vanhemmille? Me ainakin aikanaan tehtiin niin kun yhdellä kaverilla oli anoreksia. Kukaan ei oikein uskaltanut sanoa hänelle suoraan. Tosin hänen vanhempansakin kielsivät asian, läheltä on joskus vaikeinta nähdä totuus ja hyväksyä ongelmat. Seuraa tilannetta, jos tuntuu että kaverisi tilanne pahenee niin ota ainakin silloin asia puheeksi. Älä silti stressaa liikaa, koska jokainen elää omaa elämäänsä ja siihen kuuluu omat ratkaisunsa. Ystävien tehtävä on olla tukena, ja myös huolestuminen toisen tilasta kuuluu kaveruuteen.

Sinulle eka vastaaja sanoisin että älä ihmeessä halua itsellesi anoreksiaa. Mene mieluummin selvittämään sinua häiritseviä asioita vaikkapa psykologille. Hankkimalla anoreksian voit vaikuttaa kehoosi koko loppuelämäksesi: kuukautiset voivat lakata, mistä voi seurata ettet ikinä saa lapsia, luustosi haurastuu niin että aikuiselämästä voi tulla hankalaa, ja pahimmassa tapauksessa sydämesi heikkenee niin että sitten kun haluaisit elää kunnollista elämää se ei onnistukaan. Anoreksia ei ole mikään ihailtava juttu, jota pitäisi tavoitella, jotta saa huomiota, vaan asiat pitää selvittää muulla tavoin ja heti. Älä ota itsellesi koko elämän jatkuvaa riesaa.

vaikka se teijän kaveri ei apua haluiskaan, niin pakkohan sen on saada apua ennen ku se anoreksia menee pahemmaksi! luulempa että sen parantumisen jälkeen se teijän kaveri kiittää teitä, ku haitte apua siihen sairauteen...

Me kerrottiin jo terkkarille. Sen jälkeen tilanne paheni, eikä me enää voida pitää mitään kontrollia sen syömisiin. Se ei vaan yksin kertasesti syö meiän kanssa.

tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. minulla on ollut ihan samanlainen tilanne.
teidän ei auta muu kuin puhua asiasta kaverillenne,tuntui se kuinka vaikealta tahansa.
myös minun kaverillani on/oli (anoreksiahan ei parane TÄYSIN koskaan) jonkin sortin syömishäiriö,eikä hän edes tiedostanut omaa tilaansa. otin monesti aiheen esille mutta hän kielsi kaiken. puhuimme myöhemmin hänelle isolla mutta tiiviillä kaveriporukalla,ja vieläkin hän kielsi asian. hänen äitinsä oli myös tiedostanut sen,mutta kaverini ei äitiään kuunnellut. äiti kuitenkin vei tyttönsä lääkäriin,jossa epäiltiin että osa tytön maksasta olisi tuhoutunut. tämä säikäytti tytön niin,että on jo alkanut syömään. ei paljoa,mutta syö kuitenkin. se on kuitenkin vasta alku. lääkäri oli sanonut hänelle että jos et ala syömään,kuolet. saattaa kuulostaa pelottavalta mutta se on raaka totuus.
jos kaverinne suuttuu teille kun yritätte puhua hänelle,ottakaa yhteys hänen vanhempiinsa sanoi kaverinne mitä tahansa. tai terveydenhoitajaan. parempi ottaa yhteys kumpiikin.
kyllä se kaveri vielä ymmärtää että haluatte vain hänen parastaan. onnea!

Onpa ikävä tilanne! Itse minun on pakko sanoa sen verran, että minut pakotettiin hoitoon ja sen jälkeen kaikki on vaan pahentunut. Olin ennen anorektikko, nykyään sairastan bulimiaa, pitkälti sen takia, että minut pakotettiin syömään ja nyt en enää osaa lopettaa syömistä.

Auttaa voi vain ihmistä, joka sitä haluaa.
Ei tietenkään tarvitse vain katsoa vierestä, kun toinen kuolee, mutta väkisin auttaminenkin voi olla pahasta.

Onnea matkaan teille molemmille!

Itsekkin olen alipainon alla ja reilusti ja jos se vielä taas kerran heittää alas päin, niin... En ite sinänsä pidä itseäni läskinä tai liian laihana, mutta sitä taidan kuitenkin vain olla.
Ja mitat 171cm/44kg tuskin taida olla ok?