Miten te ihmiset aiotte viettää kesälomanne? Mä olin viime kesänä interrail-reissulla ympäri Eurooppaa ja aion lähteä tänä vuonna uudestaan. Matka oli erittäin antoisa, vaikka lähdin reissuun yksin. Kannattaa ehdottomasti kokeilla yksin reissaamista. Mä seurustelin ja seurustelen edelleen vakavasti, mutta onneksi tyttöystäväni ei ole mustasukkainen. Aattelin, että voisin kertoa vähän viime kesän sattumuksista, jos joku innostuisi ottamaan mallia.
Mä lähdin kesäkuussa Helsingistä laivalla Saksaan. Saksassa tutustuin joihinkin nähtävyyksiin ja yövyin majatalossa. Saksan monet olutlaadut ovat kyllä maineensa veroisia. Mukava maa ja ensietapiksi juuri sopiva, vaikka en aiemmin ollut siellä käynytkään. Tutustuin siellä muutamiin ihmisiin ja vaihdettiin yhteystietojakin. He odottavat mua taas tänä kesänä sille.
Saksasta lähdin junalla Ranskaan. Ranskassa kävin katsomassa Pariisin tärkeimmät nähtävyydet. Tuli tietysti tutustuttua kunnolla eurooppalaiseen viinikulttuuriin. Vähitellen alkoi mennä pää sekaisin kulttuurillisista vaihdoksista ja monista oudoista paikoista, uusista ihmisistä ja nähtävyyksistä. Pariisissa toki tykästyin kovasti Eiffel-torniin. Mä menin useamman kerran Eiffeltornin huipulle. Mulle tuli kamala päähänpinttymä selvittää monta porrasta on kiivettävä päästäkseen perille. Ensimmäisellä kerralla en heti alussa alkanut laskea rappuja, vaan ajatus putkahti mieleen vasta jonkun ajan päästä. Alas tullessani kompastuin muutaman kerran ja ilmeisesti sekosin laskuissa, koska mä sain määräksi 1550. Menin uudestaan ylös ja tällä kertaa sain tulokseksi 1611. Luku oli niin epämääräinen, että mun oli pakko uudestaan kiivetä ylös. En halunnut saada tietoa mistään kirjoista, vaan kokea kaiken itse. Laskin ääneen, jotta en sekoaisi ja sain tulokseksi sekä ylös mennessä että alastullessa 1 665. Ilmeisesti se on se määrä. Tänä kesänä aion laskea sen taas, jotta tiedän olinko oikeassa.
Ranskasta reissasin sitten liftillä rekan kyydissä aina Sveitsiin asti. Matka oli antoisa. Rekkakuski oli vain hieman outo. Yhtäkkiä kyydissä ollessani näin aseen kuljettajan penkin sivustalla. Siinä vaiheessa pelko hiipi luokseni ja aloin miettiä miten pääsisin rekan kyydistä pois. Olimme jo lähellä Berniä, kun vastaan tuli motellin iso valokyltti. Ehdotin, että kävisimme katsomassa on siellä jotain baaria, että pääsisi kahville ja saisi jaloiteltua vähän. Pysähdyimme motellin pihaan ja nousin autosta ulos. Tarkoitukseni oli paeta, mutta enhän voinut herättää kuskin huomiota sillä, että ottaisin kaikki tavarani ulos hytistä. Sanoin kuskille, että käyn vessassa. Motellin pihassa oli erillinen rakennus missä sijaitsi vessat. Kuljettaja meni sisälle motelliin ja minä vessaan. Vessassa ollessani mietin seuraavaa siirtoani. Päädyin siihen, että juoksen niin lujaa, kuin kintuistani pääsen vieressä olevaan metsään. Jäin katselemaan metsän reunamille mitä motellissa tapahtuu. Rekka-autonkuljettaja tulee vähän ajan kuluttua pihalle ja sytyttää tupakan. Hän polttaa hartaasti ja pitkiä henkosia tupakastaan. Ihan, kuin minä en olisi ollutkaan hänen ajamansa rekan kyydissä. Mies nousee autoonsa ja kaasuttaa tiehensä. Rekan turbon ujellus kuuluu vielä pitkän matkan päähän korviini. Sää oli lämmin ja olihan keskikesä. Tuuli ei puhaltanut juuri lainkaan vihreänä rehoittavia lehmuspuita.
Rekan ääni vaimeni ja samalla muistin tosiasian, että kaikki matkatavarani meni rekan mukana, kuin taivaan tuuliin. Olin yksin vieraassa maassa vieraassa paikassa ja ilman passia, henkilökorttia, rahaa. Missä peseytyisin, pukeutuisin puhtaisiin äitini pesemiin puhtaisiin vaatteisiin. Äitini oli tehnyt minulle matkalle mukaan itse tehtyä ruisleipää. Mitä nyt söisin. Mieleni valtasi kauhu. Tuulikin alkoi yltyä ja vettä vähän pudotteli taivaalta. Oli odotettavissa kylmä tai ainakin viileä yö. En ollut ikinä ollut näin peloissani mitä nyt koin olevani. En edes silloin, kun näin rekassa istuessani kuljettajan penkin sivustalla aseen. Aloin miettiä, jos ase olikin vain leikkipyssy. Sitten ajattelin, mitä sen on enää väliä, oliko ase leikkipyssy vai aito. Kaikki pieni omaisuuteni meni rekan mukana ja äitini tekemät ruisleivät.
Hortoilin aikani Bernin keskustassa. Huomasin, että ei tilanteeni niin toivoton olekaan. Tajusin, että ihmiset tekevät mitä erilaisimpia juttuja ansaitakseen elantonsa. Päädyin aluksi siivojaksi paikalliseen erotiikkaravintolaan. Rahaa kertyi turhan hitaasti ja kotia, tyttöystävää sekä äidin ruisleipiäkin oli kova ikävä. Otin lisähommia. Samalla tapasin viehättävän tanssijatytön, jonka kanssa ystävystyimme. Rakastuimmekin. Olimme tiiviisti yhdessä. Viimein minulla oli rahaa tarpeeksi, jotta voisin palata halvimmilla mahdollisilla kyydeillä Suomeen. Tässä vaiheessa jo tiesin, että berniläinen rakkaani odotti minulle lasta. Lupasin hänelle, että tulen takaisin, kunhan saan hoidetuksi asiat Suomessa kuntoon.
Lähdin Bernistä kohti Suomea. Olin onnekas, että kuulumme EU:hun ja passia ei eurokansalaisilta vaadita. Uskaltauduin liftata vielä kerran. Tällä kertaa päädyin matkailuauton kyytiin. Autolla reissasi berniläinen perhe kohteenaan Tanska. Sain ilmaisen kyydin ja yöpaikan heidän asuntovaunustaan sillä ehdolla, että hoidan perheen pienintä lasta, joka oli vasta vauva. Eihän mulla ollut mitään kokemusta lastenhoidosta, mutta niin vain sain hyvää opetusta tulevan isyyteni varalle. Perheessä oli myös ikäiseni tyttö. Hän oli todella kaunis. Rakastuin onnettomana häneenkin. Meillä oli mukavat kotileikit aina taukopaikoilla, kun perheen vanhemmat lähtivät tutustumaan eri paikkakuntien yöelämään.
Saavuimme viimein Tanskan Kööpenhaminaan. Siellä tiemme erosivat. Jäin ikävöimään kahta berniläistä nuorta naista, joista ainakin toisesta tulee lapseni äiti, mikäli kaikki sujuu hyvin. Tanskassa jouduin ostamaan laivalipun Ruotsiin. Ruotsissa jälleen päädyin liftaamaan. Tällä kertaa matkustin vanhan pariskunnan kyydissä Tukholmaan saakka. Matka oli rasittava. Kaipasin jopa sitä aseella heilunutta rekkakuskia. Sekin oli kiinnostavampi matkakumppani.
Viimein pääsin Tukholmaan. Ostin laivalipun Helsinkiin. Laivamatkalla minulle nousi kuume. Oli muutenkin sairas olo. Kun kävin laivan vessassa, huomasin, että kuseminen sattui ja pahasti. Kuumeisena suoriuduin viimeisestä reissusta eli bussilla Hesasta kotiin. Oireeni kävivät vain pahemmiksi. Menin lopulta lääkäriin, sillä en kestänyt enää olla epätietoinen. Tulosten valmistuttua sain tietää sairastavani klamydiaa ja A-hepatiittia. Olin kauhuissani. En ole uskaltanut puhua sairauksistani kenellekään en vanhemmilleni enkä tyttöystävälleni. Olen yrittänyt karttaa kaikkia ihmisiä kaikin tavoin. Silti mä odotan kovasti kesää, että pääsen tapaamaan berniläiset rakkauteni. Ehkä vien ainakin mahdollisen lapseni äidin Ranskaan ja laskemme yhdessä rappusia Eiffel-torniin. Matkani jälkeen mulla on ollut pakkomielle lukuun 1665. Näen luvusta joka yö untakin. Elämä on sen myötä muuttunut aika kummalliseksi. Esim. tililläni on pakko olla koko ajan 1665 euroa ei yhtään enempää tai vähempää. Jos siellä on enemmän, nostan ne heti pois. Jos siellä on vähemmän, tarvitsen äkkiä rahaa tallentaakseni tilille oikean summan. Olen myös alkanut maalata. Maalaan tauluja, joissa on numerot 1665. Näitä olen ripustanut huoneeni seinälle. Kirjahyllyssäni on 1665 kirjaa, laatikossani on 1665 kynää. Voi kuulostaa merkilliseltä, mutta ei se sitä ole. Olenhan rakentanut 1665 tulitikusta Eiffel-tornin pienoismallin huoneeseeni. Suomalainen tyttöystäväni on kummissaan käytöksestäni, mutta en jaksa välittää. Ennen kesää aion hänet jättää kuitenkin. Ehkä vielä joskus asun berniläisen tyttöni ja mahdollisen lapseni kanssa Ranskassa ja näen aina ikkunasta Eiffel-tornin. Romanttista.
Interrail-lomailua
reissumies
21611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eipä ole vielä lomasuunnitelmia. Työtä painetaan pitkää päivää. Eipä tässä olisi lomailuun mitään aihettakaan. On sulla poika ollut otsaa rellestää tyttöystäväsi selän takana. Toivottavasti hän tajuu jättää tollasen sikailijan. On mullakin sattunut ja tapahtunut, mutta en ole niitä ongelmia itse aiheuttanut. Petollinen akka sen teki. Tästä on jo varmaan viisi vuotta, kun jäin yksin. Mä olin tavannut elämäni naisen, jota sitten hölmönä kosinkin. Nainen vakuutti rakkauttaan muhun ja sanoi kovasti haluavansa kanssani naimisiin. Kuitenkin hän lisäsi, että hänellä on takanaan yksi rikkoutunut avioliitto, josta hän jäi puille paljaille eikä halua ottaa sitä riskiä uudelleen, että jäisi asunnotta ja huonekaluitta. Mä rakkauden sokaisemana sitten lupauduin, että mikäli meille epäilyksistäni huolimatta tulisi ero syystä tai toisesta, hän saisi pitää asunnon ja kaiken irtaimiston. Niin tosissani ja rakastunut mä olin. Kun menimme naimisiin, ostin meille ison omakotitalon ja vaimo sai suunnitella kalustuksen oman maun mukaan. Mulla oli ja on hyvä työpaikka ja säästöjäkin oli kertynyt. Rahasta ei ollut tiukkaa. Saimme yhden lapsen liiton aikana. Tyttö oli oikein suloinen prinsessa. Olin autuaan onnellinen. Mä kävin töissä ja vaimo oli koko ajan kotirouvana. Kun mulla sitten alkoi kesäloma, vaimo ilmoitti haluavansa päästä vähän lepäämään lomalle ihan yksinään. Minä ostin vaimolle matkan Jenkkeihin ja jäin ilomielin tyttäreni kanssa kotiin. Tykkäsin kovasti touhuta lapsen kanssa ja kerrankin kun mulla oli siihen aikaa, en laittanut vastaan. Yleensä mulla meni päivät pitkät töissä ja perheelle jäi viikonloppuja lukuun ottamatta aika vähän aikaa. Vaimon loma päättyi kahden viikon päästä ja hän tuli Suomeen. Tuliaiset ei olleet ihan tavallisia. Hänen käsipuolessa oli perusamerikkalainen imelä jenkkihymyinen ukko. Loppuja ei varmaan tartte kenenkään arvella. Vaimo ilmotti rakastuneensa ja haluavansa avioeron. Koska oon erittäin selkärankainen mies, mun ei auttanut muu kuin luovuttaa mun rahoilla hommaama omakotitalo irtaimistoineen vaimoni, sen uuden rakastajan ja kaipaamani tyttären haltuun. Nyt asun yksin pienessä kaksiossa. En enää luota yhtä sokeasti ihmisiin kuin ennen. Kaipaan tytärtäni ja odotan aina tapaamisiamme. Erään kaverini kanssa keskusteltuani harkitsen, että anon tytön huoltajuutta itselleni. Jos sen saan, ostan meille kivalta paikalta sopivan kokoisen omakotitalon ja vähennän työmäärääni mahdollisimman vähiin. Toki joudun elannon meille ansaitsemaan, mutta pystyn tulemaan toimeen vähemmälläkin.
Kamalia asioita on teille tapahtunut. Noi todistaa vaan sen, että eipä matkailu oo niin ihanaa mitä sitä mainostetaa. Mä en uskalla lähteä mihinkään kotikaupunkia kauemmaksi Ihan totta. Vaikka mä en oo vanha (oon noin kakskymppinen naisen alku) mulle tapahtui jotain ihan kamalaa pari kuukautta sitten. Mä lähdin normaalisti ystäväni luokse kävellen. Kesken kaiken kävelymatkalla mulle tuli hirvee blackout. Mä en tajunnut missä mä oon enkä mä muistanut mihin mä oon menossa. Mä säikähin oikeen todella. Onneks sitte tuli joku tuntematon jalankulkija mua vastaan. Teeskentelin sille etten ois paikkakuntalaisii ja mä kysyin missä mä oon ja miten mä pääsen kaupungin keskustaa. Keskustassa mä yritin rauhotella itteäni ja vähitellen mun muisti palasi ihan itestään. En tiiä mistä toi johtui. Ei se oo enää toistunu eikä mul ollu mitää särkyjä tai muuta. Mut nyt jos miettisin ett oisin ollu vaikka jossain ihan vieraassa paikassa nii mä oisin ollu tosi pulassa.
Älä sä young lady mustamaalaa reissuilua pelkästää oman muistamattomuuden takia. Matkailu avartaa. Ja sä petetty aviomies mitä sä mua solvaat. Hauku entistä muijaas!
Sait kaiken myötätuntoni puolellesi petetty aviomies. En ymmärrä, miten joku voi tehdä toiselle noin kamalan tempun. Toivon todella voimia sinulle ja soisin, että saisit tyttäresi huoltajuuden. Häpeän koko naissukupuolen puolesta tuollaisten likaisten naikkosten vuoksi. Vaikutat kunnon mieheltä. Toivottavasti saat kaikin puolin asiasi kuntoon. Tsemppiä ja voimia sinulle!
Miksi kaikki puhuvat vain karmeuksista? Minulla ei ole vielä kesälomasuunnitelmia tehty. Kuitenkin edellisistä vuosista ja lomamuistoista tiedän, että hyvin suunniteltu ja harkittu reissu on rentouttava ja ihana kokemus esim. koko perheelle. Talven paukkupakkasissa on ihanaa katsella auringonlämpöisiä kesälomakuvia ja muistella kiireetöntä ja stressitöntä aikaa perheen parissa. Jo pelkästään miellyttävä päivä perheen parissa uimarannalla loikoillen ja eväitä nautiskellen on ihana elämys kylmän talven jälkeen. Todennäköisesti tulen matkustelemaan kotimaassa, mutta jotkut risteilytkään eivät ole poissuljettuja mahdollisuuksia. Saa nähdä. Nyt on jo kivasti kevättä rinnassa, kun aurinko lämmittää mukavasti. Maltan tuskin odottaa, että luonto herää taas henkiin ja puihin puhkeavat vihreät lehdet. Mielestäni lomareissun ei todellakaan tarvitse olla matka mahdollisimman kauas lähelläkin on mahdollisuuksia. Tärkeintä on, että kaikki nauttivat ja saavat kerätä voimia palatakseen loman jälkeen jälleen työn tai opintojen pariin mieli virkistyneenä.
Joo onha noit lomasuunnitelmii tehty.Taitaa mennä koko loma vikkelästi terasseilla.Tietääks kukaa milloi terassit aukee kunnolla? Vappunako?Mikä onkaa parempaa kuin hellesäällä kylmä huurteinen kaljatuoppi?Terassilla on mukavaa tiirailla ohikulkevii naisii minihameissa ja pienis topeissa.Kaipa sitä kaveriporukalla tulee taas lähettyy bilettää rannalleki.Siel o viel paremmat näkymät ku kadul.
Meidän perhe suuntaa koko kesäksi mökille Päijänteen rannalle. Ollaan jo parina viikonloppuna käyty laittamassa mökkiä lomakuntoon. On siivottu, tuuletettu ja lämmitetty mökkiä. Myös puutarhavälineet on kaivettu esiin ja joitakin sipulikasvien mukuloita on jo mullassa. On ihanaa upottaa taas sormensa multaan ja kasvattaa niin hyöty- kuin koristekasvejakin. Lapsetkin tykkäävät, kun saavat tehdä itse puutarhatöitä ja nähdä kuinka kasvit kasvavat. Mökkeillessä tulee taas syötyä paljon ulkona grillaillen. Taas kesällä saa tuoreita marjoja, kasviksia ja uusia perunoita. Ihanaa kesäruokaa tulee herkuteltua kunnolla. Suurimmaksi osaksi ruoka on terveellistä, mikäli ei pitäydy pelkässä grillimakkara ja olut linjassa. Ulkomaille emme kaipaa kukaan. Oma mökki, rantasauna, vene ja laituri. Ei sitä mikään voita!
loma onnistuu parhaiten yleensä ku ei suunnittele sitä sen kummemmin.tekee sitä mikä tuntuu parhaalta tai o tekemättä.mun mielest lomast tulee mielee kaavamaisuus tai joku koulun lukujärjestys jos sitä alkaa suunnittelee.ja eiks yleensä suunnitelmat mee mönkää joten jos ei oo suunnitelmii loma onnistuu varmasti
Enpä oo vielä sen kummemmin kesää suunnitellut kuin pohjosen reissun. Se alkaa olla vakkari meidän työporukassa. Lähdemme Lappiin kalastusreissulle joka kesä miesten kesken. Meillä on töissä onneksi niin hyvä työporukka, että tulemme vapaa-ajallakin toimeen keskenämme. Myös vaimomme tapailevat usein toisiaan. He keksivät jotakin naisten iltoja meidän kalastusreissun ajaksi. Eipä ole naiset rutisseet järjestelystä.
.. mitähän ne akat mahtaa tehdä? Herää kyssäri, nuoleskeleeko ne toisiaan vai toisia ukkoja. :)
sellaisesta kuin luottamus? Me luotetaan vaimoihin ja vaimot meihin. Kaikki ei ole sellaisia kuin tässäkin ketjussa kahden kohtalo osoittaa!
on hauskaa. Vielä hauskemmaksi mulla kävi omakohtai kokemus. Muija lähti kavereiden kanssa lomalle ja löysi toisen jätkän. Eihän siin mitää, se vaan soitti ja sano et tää suhde loppu sit tähän. Oli kuulemma löytänyt seksikkäämmän kaverin.
täällä vuodattaa taas koko elämäntarinansa jokaista askelta myöte? Eikö vähemmällä selittämisellä onnistu kertominen?
Kateellisen uhoomista! Sen siitä saa, kun ei itse uskalla tehdä mitää, vaan murjottaa neljän seinän sisällä eikä tiedä ulkopuolisesta maailmasta mitään!
paljon kadehtimista.vai luuletko ett vaihtaisin paikkaa sun kaa tosta vaan?
lomailuun on Heinola. Perheellämme on ollut mökki Heinolassa jo 20 vuotta. Kaunista ja mukavaa seutua, jota ei voita mikään!
paljonkin matkustelevaa väkeä. Tämä on jokseenkin yllätys, että näinkin paljon. Yllättävän paljon myös lomamatkoilla näin yleisesti ottaen petetään kumppania. Tuo pettäminen onkin helppoa juuri matkoilla. Mitä pitemmällä olet sen helpompaa se on. Kannattaa myös katsoa, ettei kumppanin kaveria ole lähellä näkemässä. Tosin moni uusi suhde alkaakin, kun olet esitellyt uuden kumppanisi kaverillesi. Siinä alkaa yllättäen hormoonit hyrrätä ja huomaat, että oletkin sängyssä ns. best frendin kumppanin kanssa. Vaihtelu virkistää. Niinhän sitä sanotaan ja pakko siinä on olla jotain perääkin.
Lomalla on aina isompia tai pienempiä lomaromansseja. Niiltä ei voi välttyä halusi tai ei. Kaikki mun frendit on kertonu sortuvansa niihi. Ei sitä voi vastustaa. Kiusaus on liian suuri, ku ei oo toinen riippana roikkumassa kimpussa. Eteenkin ulkomaan matkat vaikuttavat jotenki stimuloivan hormoneja. Vieraassa paikas ei oo tuttuja silmiä niin paljon ympärillä. Siel on "turvallista" kokeilla onko joku muu kenties parempi partneri kuin oma. Eriasia on se kenen omatunto antaa tämän jälkee rauhan, mut se onki toinen asia.
Mulla on ainakin ihana kesä tulossa. Häitä vietetään kesäkuun alussa. Sen jälkeen lähdetään häämatkalle Italiaan. En muuta kesältä odotakaan. Siinä on kaikki mitä haluan! Rakkauden kesä :)
Minä aion mennä sukulaisten luokse Venäjälle. Olen syntynyt suomessa, vaikka olen äitini puolelta venäläinen. On mukavaa tavata pitkästä aikaa äidin sukua, syödä hyvää paikallista ruokaa ja ihailla kauniita maisemia. Olen usein kuullut suomalaisten väheksyvän Venäjää. Suurin osa kuvittelee Venäjän olevan kauttaaltaan karua, harmaata, vaarallista ja likaista slummialuetta. Oikeasti Venäjällä on aivan upeita nähtävyyksiä ja hienoja maisemia. Usein on tunne kuin olisi kauempanakin. Moni suomalainen yllättyisi, jos kävisi kunnolla matkalla Venäjällä, kauempana kuin rajaseudulla.
sinne venäjälle? saat syödä kaalia ja paska lentää.. :)