mikä papu aloittelijalle?

Käynkin heti kohta katselemassa josko tuolta löytyisi meille sopiva pappakaija:D.Undulaattia en halua siksi kun ne osaa olla tosi äänekkäitä ja haluaisin kuitenkin vähän isomman kaijasen.Eli kun neitokakadu ei ole kauhean äänekäs niin sehän sopisi senkin vuoksi meille hyvin:D.Hyvää Joulua sinulle!

minkäslainen papukaija on rakkauspapukaija.Onko vaikea hoitaa ja sopiiko aloittelijalle?Paljonko maksaa?Mistä kannattaa hankkia jne?

nuppi kirjoitti:

Käynkin heti kohta katselemassa josko tuolta löytyisi meille sopiva pappakaija:D.Undulaattia en halua siksi kun ne osaa olla tosi äänekkäitä ja haluaisin kuitenkin vähän isomman kaijasen.Eli kun neitokakadu ei ole kauhean äänekäs niin sehän sopisi senkin vuoksi meille hyvin:D.Hyvää Joulua sinulle!

Ööh, jos undulaattia hiljaisempaa lintua haet niin ei kyllä papukaijoista löydy, kaikki ne pitävät melkoista mekkalaa kun sille päälle sattuvat, eli leivät todellakaan ole kovia ääniä vieroksuvan lemmikkejä.

Vaikka neitokakadu todellakin papukaijaksi on suhteellisen hiljainen niin kyllä silläkin voimakkaampi kutsuääni on kuin pienillä unduilla. Vaan eihän mikään lintu koko aikaa metelöi, jos sietää ne aamu- ja ilta- (ja väli-)riehunnat niin muina aikoina useimmat linnut ovat suhteellisen hiljaa. Yöllähän lintu kuin lintu nukkuu eikä pidä meteliä jos unien häiriintymistä pelkäät.

Peipot ja kanarianhemppo ovat vähän herkkää korvaa miellyttävämpiä äänenkäytöltään, eivät vaan kesyynny ihan niin helposti kuin papukaijat.

Kaijaset (Agapornis-suku, esim ruusukaijanen) ja kauluskaijat (Psittacula krameri) käyvät myös aloitteleville undulaattien ja neitokakadun lisäksi, mutta hiljaisiksi ei niitäkään kyllä todellakaan voi kehua. Kaijaset ovat myös joskus muinoin käytetystä ja hyvin harhaanjohtavasta "rakkauspapukaija"-nimestään huolimatta varsin pippurisia luonteeltaan.

-M- kirjoitti:

Ööh, jos undulaattia hiljaisempaa lintua haet niin ei kyllä papukaijoista löydy, kaikki ne pitävät melkoista mekkalaa kun sille päälle sattuvat, eli leivät todellakaan ole kovia ääniä vieroksuvan lemmikkejä.

Vaikka neitokakadu todellakin papukaijaksi on suhteellisen hiljainen niin kyllä silläkin voimakkaampi kutsuääni on kuin pienillä unduilla. Vaan eihän mikään lintu koko aikaa metelöi, jos sietää ne aamu- ja ilta- (ja väli-)riehunnat niin muina aikoina useimmat linnut ovat suhteellisen hiljaa. Yöllähän lintu kuin lintu nukkuu eikä pidä meteliä jos unien häiriintymistä pelkäät.

Peipot ja kanarianhemppo ovat vähän herkkää korvaa miellyttävämpiä äänenkäytöltään, eivät vaan kesyynny ihan niin helposti kuin papukaijat.

Kaijaset (Agapornis-suku, esim ruusukaijanen) ja kauluskaijat (Psittacula krameri) käyvät myös aloitteleville undulaattien ja neitokakadun lisäksi, mutta hiljaisiksi ei niitäkään kyllä todellakaan voi kehua. Kaijaset ovat myös joskus muinoin käytetystä ja hyvin harhaanjohtavasta "rakkauspapukaija"-nimestään huolimatta varsin pippurisia luonteeltaan.

eri vaihtoehtoja ja käydä lueskelemassa papukaija-sivustoja ja kirjoja...Silmään imiellyttää enemmän agapornis-suvun kaijat kuin neitokakadut mutta sepä kun ei riitä valinnan syyksi:D.Onneksi on vielä aikaa tutustua eri lajien kuvauksiin ja sitten valita omanoloinen papukaija.

Mulla oli joskus undulaatteja ne riekkuivat pitkin yötä:(.Mistähän semmoinen olisi voinut johtua?Olikohan niillä "rytmi sekaisin" tai jotain?

heh pippurinen kaija:D.Kuulostaa hauskalle.mitähän tämä pippurisuus pitää sisällään?Miten ison häkin muuten kaksi "rakkaus"papukaijaa muuten tarvitsee.Minulla on undulaattien suhteellisen iso häkki ja mietinkin että voisiko siihen ottaa kookkaampia lintuja.Agapornikset olisi sopivan kokoisia minulle kun en kuitenkaan halua todella isoa lintua.Ja nyt tämä iänikuinen kysymys_oppiiko agapornikset puhumaan.Kenenkään ei nyt pidä vetää hernettä nenäänsä tästä koska en todellakaan aio hankkia papukaijaa vaan siksi että se olisi kaunis ja puhuisi.

nuppi kirjoitti:

eri vaihtoehtoja ja käydä lueskelemassa papukaija-sivustoja ja kirjoja...Silmään imiellyttää enemmän agapornis-suvun kaijat kuin neitokakadut mutta sepä kun ei riitä valinnan syyksi:D.Onneksi on vielä aikaa tutustua eri lajien kuvauksiin ja sitten valita omanoloinen papukaija.

Mulla oli joskus undulaatteja ne riekkuivat pitkin yötä:(.Mistähän semmoinen olisi voinut johtua?Olikohan niillä "rytmi sekaisin" tai jotain?

heh pippurinen kaija:D.Kuulostaa hauskalle.mitähän tämä pippurisuus pitää sisällään?Miten ison häkin muuten kaksi "rakkaus"papukaijaa muuten tarvitsee.Minulla on undulaattien suhteellisen iso häkki ja mietinkin että voisiko siihen ottaa kookkaampia lintuja.Agapornikset olisi sopivan kokoisia minulle kun en kuitenkaan halua todella isoa lintua.Ja nyt tämä iänikuinen kysymys_oppiiko agapornikset puhumaan.Kenenkään ei nyt pidä vetää hernettä nenäänsä tästä koska en todellakaan aio hankkia papukaijaa vaan siksi että se olisi kaunis ja puhuisi.

Kaijasista lisää (kuulemani ja lukemani mukaan, itselläni ei kaijasia ole ollut):

Vaikka vakiintunut pariskunta onkin hyvin paljon kylki kyljessä ja rapsuttelee toisiaan, niin epämieluisat lajitoverit (ja muutkin lajit) mukiloidaan armotta. Kaijanen ei yleensä myöskään esim. epäröi ilmaista eriävää mielipidettään junttaamalla reiän ruokkijan peukaloon jos tarvetta ilmenee. Täytyy toki muistaa, että kaikki linnut ovat yksilöitä ja joku voi olla luonteeltaan täysin keskimääräisestä poikkeava.

Kaijaset ovat kokonaispituudeltaan suunnilleen samankokoisia tai vähän pienempiä kuin undulaatit (12-15 senttiä nokasta pyrstöön, vaihtelee vähän lajista riippuen), eli häkin suositeltu minimikoko parille linnulle on 0,31m2, mikä tarkoittaa käytännössä vaikkapa noin 65-70 cm pitkää ja 45-50cm leveää häkkiä, korkeutta vähintään 60cm. Minimimittaisessa häkissä majailevia lintuja tulee lennättää säännöllisesti ja tietysti vanha nyrkkisääntö "mitä suurempi sen parempi" pätee kaijastenkin häkkiin.

Puhuvista kaijasista en ole ikinä kuullut, saattaa toki niitäkin olla. Tavallisimmin Suomesta saatavat lajit ovat ruusukaijanen(Agapornis roseicollis) ja naamiokaijanen (Agapornis personata), joskus myös viktoriankaijanen (Agapornis fisheri).

nuppi kirjoitti:

minkäslainen papukaija on rakkauspapukaija.Onko vaikea hoitaa ja sopiiko aloittelijalle?Paljonko maksaa?Mistä kannattaa hankkia jne?

http://www.kolumbus.fi/dausers/pienet lemmikit/Kaijaset.htm (kivoja kuvia)

http://www.sunpoint.net/~ari_nuutinen/ruusukaijanen.htm

http://www.agapornis.be/ (englannin kieliset)

Tuossa pari linkkiä ja tietenkin www.papukaijat.net

Kiitos ja Onnekasta Uutta Vuotta 2004 sinulle!!

manteli kirjoitti:

http://www.kolumbus.fi/dausers/pienet lemmikit/Kaijaset.htm (kivoja kuvia)

http://www.sunpoint.net/~ari_nuutinen/ruusukaijanen.htm

http://www.agapornis.be/ (englannin kieliset)

Tuossa pari linkkiä ja tietenkin www.papukaijat.net

Kiitos ja Onnekasta Uutta Vuotta 2004 sinulle!!

onnea uudelle vuodelle:D.

-M- kirjoitti:

Kaijasista lisää (kuulemani ja lukemani mukaan, itselläni ei kaijasia ole ollut):

Vaikka vakiintunut pariskunta onkin hyvin paljon kylki kyljessä ja rapsuttelee toisiaan, niin epämieluisat lajitoverit (ja muutkin lajit) mukiloidaan armotta. Kaijanen ei yleensä myöskään esim. epäröi ilmaista eriävää mielipidettään junttaamalla reiän ruokkijan peukaloon jos tarvetta ilmenee. Täytyy toki muistaa, että kaikki linnut ovat yksilöitä ja joku voi olla luonteeltaan täysin keskimääräisestä poikkeava.

Kaijaset ovat kokonaispituudeltaan suunnilleen samankokoisia tai vähän pienempiä kuin undulaatit (12-15 senttiä nokasta pyrstöön, vaihtelee vähän lajista riippuen), eli häkin suositeltu minimikoko parille linnulle on 0,31m2, mikä tarkoittaa käytännössä vaikkapa noin 65-70 cm pitkää ja 45-50cm leveää häkkiä, korkeutta vähintään 60cm. Minimimittaisessa häkissä majailevia lintuja tulee lennättää säännöllisesti ja tietysti vanha nyrkkisääntö "mitä suurempi sen parempi" pätee kaijastenkin häkkiin.

Puhuvista kaijasista en ole ikinä kuullut, saattaa toki niitäkin olla. Tavallisimmin Suomesta saatavat lajit ovat ruusukaijanen(Agapornis roseicollis) ja naamiokaijanen (Agapornis personata), joskus myös viktoriankaijanen (Agapornis fisheri).

Ei ne ihan niiin hirveitä ole.
Agapornis roseicollis - on lajina aivan ihastuttava, mutta erittäin reviiritietoinen. Ja keskiäänekäs - vrt varpusten tirskutus.

Rouvat pysyvät rauhallisina kun vain on kolo jota hoitaa. Vaikka reuna olisi 5cm päässä toisesta suuaukosta. Ja rakkaus sujuu. Harmillisen pesimävimmaisia. Kahdella yksinään eli parille ei tule antaa pesimälaatikkoa.

Reviirin koko on n. 50cm3 ja sillä saa käydä ruokailemassa ja juomassa ja järsimässä vaaleanpunaistanokkakiveä, mutta nukkumien muilta kuin omilta kasvateilta on kiellettyä. Jos tarpeita on muualla tarjolla niin mieluummin sieltä.

Parvi tarvitsee ehdottomasti säännöllistä liikuntaa eli vapaana lentämistä. Tai valtavan suurhäkin. Parven vieraillessa muiden papukaijojen reviirillä, tulee palautetta oman parvelaisen väärälle käytökselle välittömästi. Reviirien koskemattomuutta kunnioitetaan.
Luonnonvalonsaanti, lintulamput ja putket ovat oltava vuoden ympäri. Juhannuksenaikaankin voi hieman vähentää.
Liiallinen lämpö - yli 30c varjossa haittaa jo oloa. Ja liian kylmä sairastuttaa linnut. Ilmankosteus on myös oltava väh. 80%.
Sormeen ei tule ihan niin helposti reikää. :D
Ovat hyvin mukavaa porukkaa, mutta itsetietoisia persoonia. Toisten mielestä kovin äänekkäitä.

Yksinäinen agapornis pärjää ihmisen kanssa, jos hän vain pystyy korvaamaan lajitoverin ropsutuksineen ja ruokkimisineen.