Tupakki puhuttaa

Niin sitä pitää paskan jauhaminen jatkukoon. NO SMOKE !

avaavat parvekkeen oven aikaisin aamulla. Aika usein sieltä nousee vanhan sipulin löyhkä. Halpa hajuvesikin joskus, mies pieree. He eivät pese koiraansa koskaan, harjaavat kyllä parvekkeella. Ja tyttäreni on allerginen eläinhilseelle, hän voi kuolla siihen. He kuivaavat mattonsa parvekkeella, pesevät ne kemikaaleilla, ei Mäntysuovalla, siitä voi saada syövän. Paistavat pullansa grillissä ja minulla on Keliakia, siitä voi saada syövän. Musiikkinsa, jota soittavat lujalla, on paskaa. Jatketaanko vielä tätä valitusta?

Vielä viime vuonna tähän aikaan poltin tupakkia noin 5-6 savuketta päivässä. Kotona eli parvekkeella poltin siitä 2-3 tupakkia. Uuden tupakkalain tultua voimaan joku naapurini yläkerrasta oli käsittänyt asian niin, että laki koskee kaiken tupakoinnin lopettamista, myös par- vekkeella. Tämän hän toi julki kuuluvasti ja kirosanojen höystämänä eräänä aamuna uuden lain tultua voimaan, kun istuin amautupakalla parvekkeella. Kerrostalossamme tupakoi silloin ja edelleen myös vieressäni asuva, yläkerrassa asuvista monta jne. Hassua kyllä, olin ainoa nainen ja yksinäni asuva tässä tupakkajoukossa, muut ovat miehiä. Jonkun tupakoimattoman naapurmiehen mielestä minä olin kaiken tupakoinnin pääpiru ja hän käynnisti jatkossa solvausryöpyn heti, kun kuuli että olen parvekkeella poltin tai en. Muille en kuullut hänen koskaan huutelevan. Olin Helvetin herran vaimo monin eri nimiversioin, maailman vanhimman ammatin harjoittaja ja kaikkea siltä väliltä. Ihan piruuttani poltin ne muutamat tupakat. Jouduin suureen leikkaukseen, jolla ei tupakoinnin kanssa ole mitään tekemistä sinänsä. Sitä varten jouduin säännöstelemään polttamistani vieläkin pienemmäksi. Päätin lopettaa koko homman ennen leikkausta ja niin se loppui. Olen nyt ollut polttamatta reilut puoli vuotta ja hyvältä tuntuu. En tarvinnut lopettamiseen pillereitä tai palleroita, oma päätös riitti. Haukkuminen ei silti lopu,naapurin mielestä poltan edelleen. Elementtitalosa äänet kiertävät hassusti, joten on vaikeaa tietää, kuka tämä omalaatuinen huutelija on. On se metkaa, että kun yksin asuu ja on nainen, uskalletaan olla todella härskejä, erityisesti avioparit. Kukaan ei minun kuulteni ole huomautellut edelleenkään niille lukuisille miehille, jotka tupakoivat parveikkeillaan. Savut tulevat kyllä minullekin, mutta kerrostalossa tulevat lukuisat muutkin hajut, joten pistän ovet ja akkunat silloin kiinni. Onneksi en ole parvekkeella viihtyvä muutenkaan, joten ei tämä ole minule ongelma. Asukastoimikunta tai -yhdistys on kerrostaloissa isännöitsijän ohella elin, jolta voisi pyytää yhteistä kannanottoa - vaikka parveketupakoinnin kieltämistä, jos asukkaat ovat sitä mieltä. Kielto koskee silloin talon koko aluetta ja asukkaiden ohella myös heidän vieraitaan. Kun näitä juttuja olen kuunnellut ja erinäisiä ihmisiä luonnossa katsellut, ymmärrän sairauden, mutta monelle tuntuu naapurin vikojen etsiminen olevan elämän suola. Varsinkin näiden yli kuusikymppisten, jotka eivät halua kotoaan liikua mihinkään terveinäkään. Kyllä siinä kireäksi varmaan tulee, mutta ei se ole naapureiden vika. Olen täysin kyllästynyt olemaan jonkin mieleltään heilahtaneen heittopussi. Asialliset jutut ovat erikseen ja haittaavasta tupakoinnista voi aikuisten kesken keskustella muutenkin kuin nimittelemällä ja solvaamalla. Mutta missä ovat aikuiset Suomessa tänään? Onko niitä?