kumpi olisi

Kyllä ainoa oikea kaliperi tässä tapauksessa on 458 WinMag ja puoliautomaattina,voi laittaa karhujahtiin vähän pidemmän lippaan niin riittää tulivoimaa, mutta kaksipiippuisen piiput kun ammut tyhjiksi niin sillä tyhjällä aseella on huono nitistää se päälle tuleva haavoittunut karhu.

Hirvensurma kirjoitti:

Kyllä ainoa oikea kaliperi tässä tapauksessa on 458 WinMag ja puoliautomaattina,voi laittaa karhujahtiin vähän pidemmän lippaan niin riittää tulivoimaa, mutta kaksipiippuisen piiput kun ammut tyhjiksi niin sillä tyhjällä aseella on huono nitistää se päälle tuleva haavoittunut karhu.

Lue lisää

Mistäpä meinasit saada puoliautomaattikiväärin kalibeerissa .458 winmag:) Saattaisi tuollaisella järkäle aseella olla painoakin jonkun verran. Tässä olisi varmaan näppärä kivääri karhulle ja hirvelle, ja vaikka puhvelille:) Tällaisen ajattelin itsekin hankkia jos uudelle hirviaseelle tulisi tarvetta: http://www.videoita.fi/valokuva.php?id=914

Minunkin mielestäni tunnearvoja ja historiaa sisältävä esine kuuluu säilyttää eikä heittää tunkiolle. En edes luottaisi poliisiin tässä asiassa. Kukapa takaa minne ne "hävitettävät" aseet menevät.

ei muistoesineitä poliisille kirjoitti:

Minunkin mielestäni tunnearvoja ja historiaa sisältävä esine kuuluu säilyttää eikä heittää tunkiolle. En edes luottaisi poliisiin tässä asiassa. Kukapa takaa minne ne "hävitettävät" aseet menevät.

Lue lisää

Elikkä, tuo kyseinen m39-sotilaskivääri jonka vein poliisiasemalle hävitettäväksi, oli minun hallussani ja käytössäni melkein 20 vuotta. Ostin sen "nuorena miehenä" muistaakseni vuonna -92 huutokaupasta, hintaan -130 markkaa. Kyseessä ei siis ollut mikään "perintönä saatu vaarin sotapyssy". Aseesta oli tukki uusittu jo ennen kuin minä sen sain käsiini, joten alkuperäisiä osia olivat vain koneisto ja piippu (tosin myös aseen avotähtäimissä takatähtäin oli vaihdettu uudempaan tähtäinhahloon). Tosin, uusikin tukki oli ostohetkeen mennessä haljennut kahvan kohdalta, ja sitä oli yritetty korjata "teippi patentilla". Myöhemmin tein korjauksesta jämäkämmän epox-liimalla ja "jeesus-teipillä". Aseessa oli jo ostettaessa pintaruostetta piipun päällä, tähtäimissä, ja liipasinkaaressa, sekä pieniä syöpymiä piipun sisällä (edellinen omistaja oli surutta päästellyt piipun läpi kaikkia mahdollisia vanhoja teräsluotisia sotilaspatruunoita, jotka saattavat sisältää vaikka minkälaisia syövyttäviä aineita). Lisäksi edellinen omistaja ei ilmeisesti kovin hyvin ollut muutenkaan asetta huoltanut. Itse sain aseesta piipun syöpymät kuriin, mutta pikku hiljaa vuosien saatossa pintaruoste lisääntyi (vaikka asian mukaisesti asetta huolsin). Tarkka ase tuo m39 oli, mutta siinä alkoi loppuaikoina tulla sellaisia ongelmia, että alkoi olla niin ampujan, kuin kanssametsästäjien turvallisuus vaarassa. Ensinnäkin, kerran kun ammuin radalla hirvitauluun (olisikohan ollut jokin Lapuan patruuna), niin ase pöläytti ruutikaasut käsille jostain lukon väliköistä. No, reissu ase sepälle, joka vähän tiivisti paikkoja. Toinen kerta oli jo vähän pahempi tapaus. Ampumaradalla ammuin penkistä 150 metriin tauluun. Patruuna olivat piipussa, ja aloin tähtäillä taululle päin, mutta sormi ei vielä ollut liipaisimella. Yht äkkiä, PUM! Ase laukesi itsestään (onneksi piippu oli tauluille päin), ja taas oli asesepän reissu edessä. Laukaisukoneistosta oli mennyt jokin jousi poikki, ja iskuri oli vapautunut ja lyönyt lukon nallipiikkiin. Seppä korjasi tämän, mutta tässä vaiheessa ehdotti jo itsekin, että saattaisi olla jo parasta luopua tämän aseen ampuma käytöstä. Samaan tulokseen tulin itsekin.. Saattaahan joku pitää tuota nimenomaista m39 kivääriä hienona ja historiallisesti arvokkaana muistoesineenä, mutta minun mielestäni se oli lähinnä vain ruma ja ruosteinen rautakanki, jossa ilmastointi teipillä korjattu kahva. Tosin, toimiva (mitä nyt vähän sivullisille vaarallinen) ja tarkka ase se oli. Vein aseen poliisilaitokselle hävitettäväksi, koska en parempaakaan paikkaa sille keksinyt. Kukaan ei varmaan olisi 20 euroa enempää siitä maksanut, ja toisaalta olisi ollut aika edesvastuutonta myydä noin huonossa kunnossa ollut ase kenellekään. Omaan asekaappiin en sitä jättänyt, koska periaatteena minulla on aina ollut, etten säilytä asekaapissa yhtään ylimääräistä ja "tarpeetonta" tuliluikkua. Itse kyllä ainakin luotan siihen, että poliisilaitokselta tuo ase menee kokonaan hävitykseen. Sehän nimittäin vähän niinkuin on poliisilaitoksen velvollisuus..

ja sen hävitys kirjoitti:

Elikkä, tuo kyseinen m39-sotilaskivääri jonka vein poliisiasemalle hävitettäväksi, oli minun hallussani ja käytössäni melkein 20 vuotta. Ostin sen "nuorena miehenä" muistaakseni vuonna -92 huutokaupasta, hintaan -130 markkaa. Kyseessä ei siis ollut mikään "perintönä saatu vaarin sotapyssy". Aseesta oli tukki uusittu jo ennen kuin minä sen sain käsiini, joten alkuperäisiä osia olivat vain koneisto ja piippu (tosin myös aseen avotähtäimissä takatähtäin oli vaihdettu uudempaan tähtäinhahloon). Tosin, uusikin tukki oli ostohetkeen mennessä haljennut kahvan kohdalta, ja sitä oli yritetty korjata "teippi patentilla". Myöhemmin tein korjauksesta jämäkämmän epox-liimalla ja "jeesus-teipillä". Aseessa oli jo ostettaessa pintaruostetta piipun päällä, tähtäimissä, ja liipasinkaaressa, sekä pieniä syöpymiä piipun sisällä (edellinen omistaja oli surutta päästellyt piipun läpi kaikkia mahdollisia vanhoja teräsluotisia sotilaspatruunoita, jotka saattavat sisältää vaikka minkälaisia syövyttäviä aineita). Lisäksi edellinen omistaja ei ilmeisesti kovin hyvin ollut muutenkaan asetta huoltanut. Itse sain aseesta piipun syöpymät kuriin, mutta pikku hiljaa vuosien saatossa pintaruoste lisääntyi (vaikka asian mukaisesti asetta huolsin). Tarkka ase tuo m39 oli, mutta siinä alkoi loppuaikoina tulla sellaisia ongelmia, että alkoi olla niin ampujan, kuin kanssametsästäjien turvallisuus vaarassa. Ensinnäkin, kerran kun ammuin radalla hirvitauluun (olisikohan ollut jokin Lapuan patruuna), niin ase pöläytti ruutikaasut käsille jostain lukon väliköistä. No, reissu ase sepälle, joka vähän tiivisti paikkoja. Toinen kerta oli jo vähän pahempi tapaus. Ampumaradalla ammuin penkistä 150 metriin tauluun. Patruuna olivat piipussa, ja aloin tähtäillä taululle päin, mutta sormi ei vielä ollut liipaisimella. Yht äkkiä, PUM! Ase laukesi itsestään (onneksi piippu oli tauluille päin), ja taas oli asesepän reissu edessä. Laukaisukoneistosta oli mennyt jokin jousi poikki, ja iskuri oli vapautunut ja lyönyt lukon nallipiikkiin. Seppä korjasi tämän, mutta tässä vaiheessa ehdotti jo itsekin, että saattaisi olla jo parasta luopua tämän aseen ampuma käytöstä. Samaan tulokseen tulin itsekin.. Saattaahan joku pitää tuota nimenomaista m39 kivääriä hienona ja historiallisesti arvokkaana muistoesineenä, mutta minun mielestäni se oli lähinnä vain ruma ja ruosteinen rautakanki, jossa ilmastointi teipillä korjattu kahva. Tosin, toimiva (mitä nyt vähän sivullisille vaarallinen) ja tarkka ase se oli. Vein aseen poliisilaitokselle hävitettäväksi, koska en parempaakaan paikkaa sille keksinyt. Kukaan ei varmaan olisi 20 euroa enempää siitä maksanut, ja toisaalta olisi ollut aika edesvastuutonta myydä noin huonossa kunnossa ollut ase kenellekään. Omaan asekaappiin en sitä jättänyt, koska periaatteena minulla on aina ollut, etten säilytä asekaapissa yhtään ylimääräistä ja "tarpeetonta" tuliluikkua. Itse kyllä ainakin luotan siihen, että poliisilaitokselta tuo ase menee kokonaan hävitykseen. Sehän nimittäin vähän niinkuin on poliisilaitoksen velvollisuus..

Lue lisää

Eiköhän tuo jouda jo kierrätykseen. Olet varmasti säästänyt paljon rahaa tuolla metätessäsi, joten kannattaa laittaa kunnon tuplakivääri. Käytettyjen huippujen hinnat liikkuvat 2.5-3.5k luokissa, mutta uusia saa 1.5-2k. Luottaisin kumminkin tuohon vanhan polven aseistukseen kun vaan rahaa löytyisi.

k0rh0nen kirjoitti:

Eiköhän tuo jouda jo kierrätykseen. Olet varmasti säästänyt paljon rahaa tuolla metätessäsi, joten kannattaa laittaa kunnon tuplakivääri. Käytettyjen huippujen hinnat liikkuvat 2.5-3.5k luokissa, mutta uusia saa 1.5-2k. Luottaisin kumminkin tuohon vanhan polven aseistukseen kun vaan rahaa löytyisi.

Lue lisää

mikä olisi hyvä tuplakiväärin merkki? Oletko paljon tuplakivääreitä "harrastanut"? Varmaan paras kaliperi olisi tuo 9,3x74R, ainakin näin hirviaseeseen. Ihan mielenkiintoinen varmaan on myös tuo Baikalin uusimman tuplakiväärin kaliberi 45-70, mutta se taitaa olla vain lähinnä joku täysi puskakaliberi jolla ei yli 50 metriin ammuta. Muita kalibereita ei taida tuossa kokoluokassa tuplaan kunnolla löytyä, tietysti sitten on nämä keski-eurooppalaiset 7x57R kaliberit, jotka ovat juuri ja juuri hirvilaillisia (tällaista en kuitenkaan ihan ole etsimässä). Sellaista olen kuullut, että tuplakiväärin kohdistus on aika hermoja raastavaa ja aikaa vievää puuhaa. Siitä olisi kiva kuulla vaikka ohjeita, että miten tehdään oikeaoppisesti. Kumpihan mahtaisi olla helpompi kohdistaa ja parempi ampua ja käyttää, päällekkäispiippuinen vai rinnakaispiippuinen tuplakivääri?

sinulla tietoa kirjoitti:

mikä olisi hyvä tuplakiväärin merkki? Oletko paljon tuplakivääreitä "harrastanut"? Varmaan paras kaliperi olisi tuo 9,3x74R, ainakin näin hirviaseeseen. Ihan mielenkiintoinen varmaan on myös tuo Baikalin uusimman tuplakiväärin kaliberi 45-70, mutta se taitaa olla vain lähinnä joku täysi puskakaliberi jolla ei yli 50 metriin ammuta. Muita kalibereita ei taida tuossa kokoluokassa tuplaan kunnolla löytyä, tietysti sitten on nämä keski-eurooppalaiset 7x57R kaliberit, jotka ovat juuri ja juuri hirvilaillisia (tällaista en kuitenkaan ihan ole etsimässä). Sellaista olen kuullut, että tuplakiväärin kohdistus on aika hermoja raastavaa ja aikaa vievää puuhaa. Siitä olisi kiva kuulla vaikka ohjeita, että miten tehdään oikeaoppisesti. Kumpihan mahtaisi olla helpompi kohdistaa ja parempi ampua ja käyttää, päällekkäispiippuinen vai rinnakaispiippuinen tuplakivääri?

Lue lisää

Joku 512-"Tikatekele" ja siihen 9,3x74R piippupari.

Sihtimäkirppu. kirjoitti:

Joku 512-"Tikatekele" ja siihen 9,3x74R piippupari.

Tekeekös aseseppä Helenius salon lähellä edelleen tehokkaita tuplakivääreitä? Sieltä kannattaisi ehkä kysäistä.

kivääreistä kiinnostunut kirjoitti:

Tekeekös aseseppä Helenius salon lähellä edelleen tehokkaita tuplakivääreitä? Sieltä kannattaisi ehkä kysäistä.

Balalaikkoihin piippuja jos jonkinmoisia rakentelee. Miksi keksiä pyörää ja siinä sivussa vielä joku "eksoottinen" kaliperi kun on valmis konsepti eli "512" 9,3x74R piipuilla. Jos mieleen vielä juolahtaa uudelleenlataus, niin em kaliperia helppoudessaan ja materiaalin runsaudessa vaikeaa päihittää.

Sihtimäkirppu kirjoitti:

Balalaikkoihin piippuja jos jonkinmoisia rakentelee. Miksi keksiä pyörää ja siinä sivussa vielä joku "eksoottinen" kaliperi kun on valmis konsepti eli "512" 9,3x74R piipuilla. Jos mieleen vielä juolahtaa uudelleenlataus, niin em kaliperia helppoudessaan ja materiaalin runsaudessa vaikeaa päihittää.

Lue lisää

lopputulos tulla, tuosta jos yrittäisi haulikosta sepittää isoa tuplakivääriä? Jos jostain hankkisi vaikka jämäkän ja hyväkuntoisen neuvostoaikaisen Baikalin rinnakkaispiipun, ja sen veisi sepälle muokattavaksi joksikin 9,3 tai jopa .45 kaliberin kivääriksi. Minkälainen osumatarkkuus mahtaisikaan olla aseessa, tuskin päätä huimaava... oiskohan hyvä vaikka puskaaseena tuommonen?