se raskaaksi tulo ei ole mitään insinöörityötä. Kasvattaminen on sitten asia erikseen ja se ei kaikilta äideiltäkään tunnu oikein sujuvan. Se että synnyttää lapset ei vielä takaa mitään, siihen pystyy kuka vaan, ilman tutkintoja. Parasta aikaa kasvatamme mieheni kanssa hänen lapsiaan kun äiti ei oikein jaksanut hoitaa hommiaan vaan livisti. Savuavat rauniot jäivät.
Ja vielä toinen asia. Moniko teistä äideistä olisi valmis jakamaan rakkautta ja huolempitoa myös toisten lapsille. Ei näiden kirjoitusten perusteella monikaan. Me nyxät teemme sen, omat lapset ja teidän lapset. Turhaan valitatte, itsekkyyttänne. Ei ihme että miehet ovat lähteneet kylmyyttä pakoon ; )
Synnyttäminen
ja varsinkaan
27764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
että hyvin monet onnistuvat kasvattamaan lapsensa ilman tutkintoja ainakaan kasvatustieteessä. Ihan insinöörin tutkinnollakin se onnistuu. Kerrot, ettei lasten äiti oikein jaksanut. Ikävä juttu. Mutta monin verroin enemmän on kuitenkin isiä, jotka eivät oikein jaksaneet vaan livistivät, ja heidän lapsiaan. Ja yhä löytyy niin yksinkertaisia naisia, että he syyttävät miehen selkärangattomuudesta vain entistä vaimoa. Oletko muuten tullut ajatelleeksi, miksi miehesi entinen vaimo ei enää jaksanut? Olisiko miehessä saattanut olla jotakin syytä? Ehkä se entinen vaimo livahti kylmyyttä pakoon.
oikeasti hyvä syy. Turhaan me sitä täällä arvioimme. Korkeintaan voimme auttaa häntä, ja toivoa, että saa takaisin voimia, joilla elää lasten kanssa. Meillä jokainen osapuoli hoitaa ihan hyvin osuutensa: me miehen kanssa mun lasten ja hänen lastensa olot, miehen lasten äiti osaltaan uuden miehensä kanssa joka toinen viikko, mun lasten isä joka toinen viikonloppu. Periaatteessa asiat ovat kunnossa;-D! Koulutuksesta riippumatta, heh: oli sitten teknikko tai FM tai tutkintoa vailla;-D.
Moniko teistä äideistä olisi valmis jakamaan rakkautta ja huolempitoa........... no etkö sinä ole esimerkki sellaisesta äidistä? Luulen että suurin osa meistä olisi valmiita tähän, löytyy myös sellaisia jotka valmiina vieläkin "vieraampien" lasten osalta eli vaikkei ole edes miehen lapsia. Uskon siis että enemmistö nyt vähintään miehen lapsista valmiita huolehtimaan. Ihanan aurinkoista päivää odotellessa.
että pitää nostaa itsensä jalustalle asiista joita sulla itsellä ei ole? Kumpikohan se siitä liitosta livisti kun ei jaksanut lapsiaan hoitaa? Eiks se isä lähtenyt veke? Jätti äidille lapset, jotta itse voi juosta kapakissa iskemässä lapsettomia naisia. Monesko sinä olet???
Täältä löytyy yksi ex jonka sydämessä riittäisi tilaa vaikka minkälaisille lapsille. Haaveena onkin ollut mies jolla lapsia mutta eipä ole sellaista eteen tullut. Näitä viestejä lukiessa olen kyllä tullut siihen tulokseen, että sen miehen pitäisi olla leski sillä eronneen miehen mukana taitaa tulla ex jonka mieliksi en ehkä osaa toimia.
että saisit lesken miehen, ennenkuin miehen jolla on ex vaimo, lasten äiti olemassa? Hävytöntä.
oletko nyt noussut väärällä jalalla kun pystyt tuosta kirjoituksesta tuollaista löytämään? Kannattaa mennä uudestaan punkan pohjalle ja aloittaa päivä alusta, ihana aurinkoinen päivä kautta maan.
Tiedän toki, että kaikki ex:t eivät ole häiriköitä jotka puuttuvat koko ajan ex-miehensä uuden perheen elämään, vakoilevat sitä, kiristävät lapsilla, nimittelee naikkoseksi ym. Mutta eihän sitä voi etukäteen tietää millaiseksi elämää uusperheessä muodostuu. Rauhaa rakastavana ihmisenä en haluaisi joutua keskelle riitoja. Eli siinä mielessä leski olisi "turvallisempi" vaihtoehto.
Nyt jo synnyttäminen ja lasten kavatuskin kyseenalaistetaan ex vaimoilta. Äidit muuttuu huonoiski ihmisiksi ja yhteiskuntakelvottomiksi kun uusikko rikkoo heidän perheensä. Osaatko edes hävetä ihminen? Jos et, olet mieleltäsi hyvin sairas.
aika eriskummallinen, Kyllähän nyt kaikki tajuaa että suurin osa äideistä elvät ne sitten missä perhemuodostelmassa tahansa, täysin kykeneviä kasvatukseen ja rakstavia7hyviä äitejä joka suhteessa. Mutta niinkuin Ap sanoi niin se että synnyttää lapsen ei tee automaattisesti hyvää äitiä. Ei se liity mitenkään siihen oletko yh ex vai uusikko lapsineen, tai vaikka eläisi ihan perus ydinperheessä, tosiasia on että maailmassa naisia jotka synnyttävät joo, mutta äityys loppuu siihen. Se on ikävää mutta se on silti totta. Se miten pystyt tulkita sen niin että: "Äidit muuttuu huonoiski ihmisiksi ja yhteiskuntakelvottomiksi kun uusikko rikkoo heidän perheensä". (suora lainaus sinulta) kertoo ehkä enemmän omasta hyökkäävästä asenteesta kuin aloittajan mielipiteistä yleisesti ex.iin. Hän kun kerto yhden esimerkin omasta elämästään meidän muiden ei syytä siittä suuttua jos ei nyt joku satu olemaan juuri se kyseinen exä ja kokee että tuo hänestä vääristettyä tietoa. Ja se että haukutaan ihmisiä sairaaksi osoittaa myös tiettyä tasoa........
äiti hyvä vai huono, EI KUULU NYKSÄLLE! Hänen niin tehdessään, on kyse vain katkeruudesta, jonka uusikko kokee uhkana. Hänet pitää saada keinolla millä hyvänsä todettua hulluksi ja pois miehen elämästä. Kun uhka mitätöidään hulluksi, ja ise kehutaan itse loistavaksi ja nostetaan jalustalle, ei kyse ole mistään muusta kuin pelosta. Kun muut eivät anna arvostusta, pitää se itse tehdä. Sairasta tuhua, hyvin sairasta. Onneksi suurin osa ex vaimoista ei piittaa tämänlaatuisista perättömistä jutuista, koska niissä ei ole päätä eikä häntää. Katkeruutta vaan ja kostonhimoa!
ihminen voi tietää kaikkien asioita. Sinun kirjoituksesi uhkuu sellaista vihaa että alta pois. Ei se että kyseesä on exä tee ketään huonoksi äidiksi, kyseessä sattuu nyt olemaan hänen miehensä lapset joilla ei ehkä paras äiti, en minä exänä loukkaanu tuosta millään tavalla koska olen kyllä yhtä jos toista elämässäni nähnyt, ja kuulin erovaiheessa myös itsestäni mitä ihmeellisempiä juttuja mutta silloin laitoin lasten isän seinää vasten ja kysyin onko nämä jutut millään lailla hänen kokemuksella minusta ja lasten hoidosta paikkaansa pitäviä, kun hän sanoi että ei mutisi jotain muttia perään, kerroin että hänen tehtävä lasten isänä on suojata ei suinkaan minua vaan lapsiaan tällaisilta puheilta, jopas meni perille ja jutut loppu.. Eli tiedän että välillä puhutaan vaan puhuakseen vaikkei hajuakaan todellisuudesta ole. Mutta, iso mutta, minulle läheinen ystävä (ja yritettiin kyllä porukalla hänestä ja lapsista huolehtia) meni aivan holtittomaksi eron yhteydessä ulkona joka viikonloppu kohta myös arkisin jos ei saanut lapsenvahtia niin jätti sitten ihan vähäksi ajaksi yksin.. joka sitten venyikin aamuun, jne seuraavana päivänä lapset söi mitä löysi kun äiti nukkui (eikä kyse edes alkohoolista tai huumeista kun noin yhden kaks olutta illassa joi)vanhempi huolehti vaippaikäisestä jne, ystävät yrittivät auttaa ja kaikilla tavoin tukea ex mieskin ehdotti useasti että voisi lapset ottaa pidemmiksi aikaa mutta ei, isä sai sitten tarpeekseen ja haki huoltajuutta ja sai, nyttemmin asuu uuden vaimonsa ja lapsien kanssa lapset tasapainoisia miehen uusi vaimo koska kotona hoitaa pääosin arjen ja yhteys äitiinkin nykyään sujuu.. tällaista tapahtuu ja silloin pitää mennä lapsen parhaan mukaan joka ei tarkoita että kaikki exät tällasia tai että kaikki nyksät mitenkään parempia ihmisiä tai kasvattajia. Joka ihmisen elämä vaan erilaista ja joillakin välillä tosi hankalaa.
Tulipa kerrankin hyvä aloitus..Meillä lähes sama tilanne ja itseäni mitenkään korostamatta minä ja mieheni hoidetaan tämänkin super-äitin lapsia, koska äippä hummailee.Ei tunnu äitiys luonnistuvan kaikilta ja valittajille tiedoksi etten minä ole heidän liittoaan rikkonut vaan ex itse jakamalla tavaraansa kaikille ohikulkijoille.:)
Joskus se raskaaksi tulo voi olla vaikeaa..toisinaan taas ihan helppoa. On vaan niin yksilöllinen juttu! Se miten hyvin lasta kasvattaa..ei aina takaa sitä että tulos olisi hyvästä yrityksestä huolimatta onnistunut 100%.sesti.Lapset kun ovat omia uniikkeja yksilöitään..ja vanhempiensa geenien summa. Itse en kehtais ketään täysin huonoksi kasvattajaksi leimata,itsekkään en ole aina ja kaikkien lasteni kohdalla onnistunut..vaikka kuinka on koittanut toimia oikein ja tehdä oikeita valintoja..siltikin olen joissain asioissa epäonnistunut. Kuten murrosikäinen lapseni totesi ;"Elämä on täynnä valintoja, kaikki valinnat eivät aina voi olla oikeita". Vanhempi siis voi yrittää ohjata oikeaan,mutta murrosikäisenä lapsen oma tahto ottaa hetkeksi vallan...ja siitä myllerryksestä selviäminen on joskus todella raskasta. Totta se varmaan on että on helpompi hyväksyä puolison lapsi joka asuu jatkuvasti saman katon alla..kuin ottaa lasta kotiin joka toinen viikko,pieneksi hetkeksi. Eihän tuollaiseen etälapseen ehdi kiintyä lainkaan,ja vielä kun etävanhempi koittaa ottaa "mennyttä aikaa takaisin" suurin odotuksin ja kun hän ei siinä onnistukaan...sitten kellään ei oo kivaa. Syytä sitten etävanhempi etsii vaimostaan..tai ainakin niistä vaimon lapsista. Nehän nuo hetket etälapsen kanssa pilasivatkin. Joten,sillä on oikeastaan merkitystä miten perheen mies osaa asioista puhua,ja kuinka hän osaa ottaa toisen lapset huomioon..olla heidän kanssaan arjessa...ja miten hän on entisen suhteensa kanssa sujut..ne asiat ratkaisee kuinka uusi suhde/tai tuleva uusperhe voi toimia. Se jos hän l. mies pakenee vastuita, ja jättää exän riitelemään uuden suhteensa kanssa..se on väärin,ja siten ei oikea mies toimi. Oikea mies ottaa vastuunsa uudesta perheestään,ja tekee exälleen tiettäväksi että "tämä on nyt minun elämääni,jonka saat hyväksyä"..sama pätee tietenkin myös toisin päin..olipa erolle sitten ollut mikä syy tahansa. Meillä Uusperheen ristiriidat eivät johdu lapsista,ei kummankaan entisestä suhteesta..vaan ainaoastaan siitä että mies ei hyväksy lapsiani. Valitettavasti siinä on syy,joka saa minut vakavasti ajattelemaan avioeroa..lasten hyvinvoinnin takia,ja oman minuuden säilymisen takia.. Voi kun te muut Uusperheelliset osaisitte toimia paremmin,puhua kaikesta ja kaikista asioista.Minun mieheni ei sitä tapaa osaa..
Analyytikko.
Sitten kelpaa laittaa pennut isälle ja uudelle puolisolle hoitoon, ja mennä kaljalle ja taas etsiä uusi mies jolle lapsia laitetaan. Äiti ilmiö on vuosien saatossa haalistunut niin pahoin, että kunnon äitejä on harvassa. Uudet puolisot ovat tärkeässä asemassa lasten suhteen, kun pelastamme heitä kunnialliseen elämään, kun äidit ryyppää päivät pitkät. Minäkin aion saada mieheni lapset pikku hiljaa hissukseen käsky valtaani ja meille kasvamaan, parempaan paikkaan. Minun mieheni exä on kyvytön hoitamaan lapsiaan, sen olen huomannut. Säälittää. Aiomme saada huoltajuuden äidin vastustuksesta huolimatta. Saisi olla minulle kiitollinen, eikä minua morkkaamalla.
ettei niillä "muhkeilla" elareilla todellakaan paljoa ostella. Harmi jos ihan vaan omasta kokemuksestasi meidät kaikki äidit tuomitset "äidit ryyppää päivät pitkät". Minä en ryyppää ja exäni uusion ei tarvitse huolehtia lapsistani. Juu, kaiketi huolehtii omalta osaltaan kun lapset on isällään, mutta eipä ainakaan käytä energiaansa minun haukkumiseeni. Kuitenkin kirjoituksestasi paistaa läpi tuo katkeruus vaikka yritätkin kiillottaa sädekehääsi kovasti. Ps. en ole koskaan tehnyt lapsia "huvikseni" tai elarit mielessäni, ihan tosissani olin ja kaiketi miehenikin, vaikka myöhemmin sitten lähtikin "uusion" matkaan jatkamaan elämäänsä. Joten minun ei "kelpaa" laittaa lapsia isälle ja uusiolle. Pitäisin mieluummin kotona, mutta lasten oikeuksiin kuuluu tavata myös erovanhempaa.
Koen, että sekä oma lapsi, että miehen lapsi ovat ihan tasa-arvoisia kaikessa. Eli rakkautta riittää kummallekin!
niin minäkin voin paremmin. Sekä lapseni. Mieheni rakastaa minun lapsiani yli kaiken, mutta omiansa tuskin tuntee, haluukokaan???
huono, ja turha, pohjanoteeraus!
uusikkko voi kaikkea tietää, mutta hyvä arvaus kuitenkin. Lastenhoito on vaativaa, joten kannattaa kurssittautua hyvissä ajoin, ennenkuin hakeutuu lapsia omaavan miehen seuraan, niin ei tule yllätyksenä, mitä kaikke ihanaa lasten kautta saakaan kokea. Äitinä olo on parasta, sitä ei vaan uusikot tiedä. Minä jaan monille lapsille rakkautta, omille, naapurin lapset käy pivittäin, lastemme serkut, ym tuttavien lapset, Minulla on suuri sydän. Uusikilla kipuaa vaan viha ja tietämättömyys, kun niin paljon kyselevät täältä apua ja neuvoa. Me äidit jaamme sitä ilomielin.
kanssa omien synnyttämieni kanssa useasti sisarruusten lapset ja naapurin lapsetkin viihtyy. Suuri sydän mullakin eikä vielä yhtään lasta ole ovelta tarvinnut käännyttää, ei edes mieheni lapsia, rakkautta sydämmessäni riittä heillekkin. Olen siis rakastava äiti mutta myös uusikko ja äityyden ihmeen olin siis kokenut jo ennen rakkaan mieheni tapaamista. Vihaa en tunnista ollenkaan kokenut näissä uusperhe vaiheissa edes alussa, oman eron aikana niitä kyllä silloista miestäni kohtaan tunsin mutta aikuisena kypsäsnä naisena käsittelin ne ja pystyn jopa hänet ilman vihaa kohtaamaan. Eli minulla se viha tuntui siinä vaiheessa kun exäksi pystyin itseni tituleeraaamaan, nykyään en vihaa tunne en kyllä ole mikään uusikko vaikka tossa itsekkin sitä nimitystä käytin olen miehelleni Vaimo.
tykkään kaikista lapsistani,omista, naapurin ja kyläläisten, olen perhepäivähoitaja.
Minäkin olen pph ja tykkään kaikista lapsista, omista,mieheni, yhteisistä, työn puolesta tulleista, naapuruston, jne. Olen äiti, äiti-puoli, exä, nyxä, pph.... Elämän, äitiyden, työn ja opisekelun kautta oppinut.
joka päivä...
pässi!
Niitä naisia on maailmassa paljon, jotka kasvattavat vierasta lasta eivätkä siitä odota itselleen mitään ylimääräistä sädekehää päänsä päälle. Ei se synnytys yksin tee ihmisestä äitiä. Toisilla se on myötäsyntyinen kyky. Eilen juuri katselin 21 vuotiasta nuorta naista, joka hoiti sukulaislastaan. Aivan kypsä olisi tämäkin nuori nainen äidiksi. Sitä samaa ei voi sanoa edes kaikista 40 vuotiaista joilla on omia lapsia.