En tiiä et mix kirjotin tänne..kai mä luulen et
mulle tulee siitä jotenkin parempi olo..niin siis
asiaan...mä muistan sen elokuun päivän varmaan
mun koko elämäni..ei varmaan vaan tuun muistamaan
aina. Yleensä noihin aikoihin mun mutsi oli jo
himas mut nyt sitä ei näkynnyt missää. Totta kai
mä luulin et se oli jäänny yli töihin ja soitin
sen kännykkään se oli suljettu. Illalla vasta
monen tunnin jälkeen mun känny soi ja siellä oli
hiljainen ääni joka kertoi että olen todella
pahoillani mutta äitinne on kuollut. Noi sanat
kaikuu vieläkin joskus mun korvissa. Mun äiti oli
kuollut jäätyään rattijuopon auton alle ja
yllätys yllätys sille ukolle ei tullu kun pari
mustelmaa.Sit se selvis pelkillä sakoilla ja
kortin menetyksellä kai se pari yötä oli putkassa
viettäny.Mutsi oli ainut ketä mulla oli vielä
jäljellä ainut ketä välitti. Nyt vasta monen
vuoden jälkeen mä mietin kuinka loputon sana
kuolema on. Mä en koskaan ehtiny kertoo mutsille
kuinka paljon mä siitä välitin ja kuinka
onnellinen mä oon et se on kasvattanu musta
näinkin hyvän ihmisen ja kestänyt mua kaikki
murros iän ongelmat.Ikävä on sanoin kuvaamaton
enkä mä ole vieläkään voinnut elää tavallista
elämää vaik siitä on jo kohta vuos. Kai mä
pelkään unohtaa sillä mitä jos mä en löytäiskään
takas entiseen.......
mulle tulee siitä jotenkin parempi olo..niin siis
asiaan...mä muistan sen elokuun päivän varmaan
mun koko elämäni..ei varmaan vaan tuun muistamaan
aina. Yleensä noihin aikoihin mun mutsi oli jo
himas mut nyt sitä ei näkynnyt missää. Totta kai
mä luulin et se oli jäänny yli töihin ja soitin
sen kännykkään se oli suljettu. Illalla vasta
monen tunnin jälkeen mun känny soi ja siellä oli
hiljainen ääni joka kertoi että olen todella
pahoillani mutta äitinne on kuollut. Noi sanat
kaikuu vieläkin joskus mun korvissa. Mun äiti oli
kuollut jäätyään rattijuopon auton alle ja
yllätys yllätys sille ukolle ei tullu kun pari
mustelmaa.Sit se selvis pelkillä sakoilla ja
kortin menetyksellä kai se pari yötä oli putkassa
viettäny.Mutsi oli ainut ketä mulla oli vielä
jäljellä ainut ketä välitti. Nyt vasta monen
vuoden jälkeen mä mietin kuinka loputon sana
kuolema on. Mä en koskaan ehtiny kertoo mutsille
kuinka paljon mä siitä välitin ja kuinka
onnellinen mä oon et se on kasvattanu musta
näinkin hyvän ihmisen ja kestänyt mua kaikki
murros iän ongelmat.Ikävä on sanoin kuvaamaton
enkä mä ole vieläkään voinnut elää tavallista
elämää vaik siitä on jo kohta vuos. Kai mä
pelkään unohtaa sillä mitä jos mä en löytäiskään
takas entiseen.......
Vastaukset 5
Vanhimmat
moikka!
aika järkyttävä tarina, mutta muista elämä
jatkuu.onhan sulla kuitenkin paljon hyviä
muistoja äidistäsi. ja onhan sulla vaikka ketä
jotka susta välittää.ihan oikeesti.
mulla on vähän samanlaisia kokemuksia, nimittäin
mä menetin mun isäni kun mä olin 4 vuotias. eli
mulla ei oo siitä paljonkaan muistoja..ainakaan
hyviä.. koskaan mä en voi unohtaa mun isääni eikä
tietysti tarviikkaa, mut mä oon oppinu elämään
sen asian kanssa et isää ei ole enää.. mut aina
välillä mulle tulee sellanen tunne et olispa isä
täällä, ja päivittäin mä mietin sitä.. se tekee
aina kipeetä kun siitä puhuu, mut toisinaan se
auttaa.. usko tai älä.mut voimia sulle ja onnea
elämään!!
tosi surullinen tarina.kenen luona sä asut?otan
osaa sun suruus.toivon että parannut pian.muista
elämä jatkuu....
mä oon todella pahoillani!mun mielestä se ei oo
oikein,että esim.se rattijuoppo ei saanu paljo
mitää..mun mielestä sen pitäs maxaa koko elämänsä
hirveet korvauxet ja olla vankilassa ainaki 30
vuotta..eihän mitkään korvauxet tuo läheistä
takasin,mutta ainaki se tekijä sais tietää,mitä
on aiheuttanu..aika parantaa haavat,mutta ei
kokonaan.ja muista,AINA joku välittää
susta,vaikka ei pakosti siltä tuntuiskaan!
pärjäile!
Tosi iso kiitos lohduttavista sanoista..on kiva
alottaa työpäivä tollasten vietien jälkeen...ja
niinhän se on elämä jatkuu....=)
kun mietin jos minulle olisi käynyt samanlailla
kun sinulle.En osaa ees kuvitella tuskaa mikä
siitä tulisi :( Koita pärjätä, äitisi on nyt
hyvissä käsissä :)