kertokaa mulle mitä ystävyys on..ku musta tuntuu
että mä en sitä enää tiedä.mun "kaverit" meinaa
on osoittanut mun kuvitelmani ystävyydestä
vääräksi. niitten mielestä ystävyys on
seläntakanan puhumista syrjimistä ym.ym. kaikkea
sellasta millä ne saa mun oloni kurjaks. miks ne
tekee sellasta? mä en tiedä.en todellakaan
tiedä.. mut koko ajan mun oloni on todella kurja.
aina kun ne on jossain ringissä ja ne näkee mut
niin ne alkaa heti nauramaan ja kaikkee muuta.
omasta mielestäni mun ulkonäössä ei oo mitään
varsinaista nauramista, mut.. mä en ymmärrä miks
ne käyttäytyy tolla tavalla. vielä puol vuotta
sitten yks niistä olin mun paras kaveri, mut
sitten meille tuli riitaa ,mut nyt ollaan oltu
sovinnossa jo aika kauan.yhtäkkiä ne vaan on
alkanu hylkimään mua ja ei ota enää porukkaan
mukaan. suunnittelee yhteisii matkoja ja
kaikkee.. kukaan niistä ei edes melkeen puhu
mulle enää.. ja mulkoilee vittumaisesti.. mistä
tää johtuu. mä en oo sanonu niille mitään
sellasta mistä ne ois voinu suuttuu.. en ainakaan
mun tietaakseni.. mä kerran kysyin sitä yheltä
niistä ja se sano vaan että et oo tehny mitää. ja
sit ku mä sanoin et se ei tiedä miltä musta
tuntuu ku ei oteta enää porukoihin mukaan, ja se
sano että tuu meijän porukkaan vaan,ja kun
seuraavana päivänä menin niitten luokse sain vain
katseita jotka kertoivat selvän sanoman:"mitä
vittuu sä täällä teet??" jos jollain on
samanlaisia kokemuksia niin kirjottakaa ja
ottakaa muutki kantaa.. te ette tajua kuinka
rikki mä oon.. aluksi aattelinki et mä en saa
lannistua, mut.. tässä mä nytkin istun yksin
naputtamassa konetta miettien mitä seuraavaksi
tekis..
että mä en sitä enää tiedä.mun "kaverit" meinaa
on osoittanut mun kuvitelmani ystävyydestä
vääräksi. niitten mielestä ystävyys on
seläntakanan puhumista syrjimistä ym.ym. kaikkea
sellasta millä ne saa mun oloni kurjaks. miks ne
tekee sellasta? mä en tiedä.en todellakaan
tiedä.. mut koko ajan mun oloni on todella kurja.
aina kun ne on jossain ringissä ja ne näkee mut
niin ne alkaa heti nauramaan ja kaikkee muuta.
omasta mielestäni mun ulkonäössä ei oo mitään
varsinaista nauramista, mut.. mä en ymmärrä miks
ne käyttäytyy tolla tavalla. vielä puol vuotta
sitten yks niistä olin mun paras kaveri, mut
sitten meille tuli riitaa ,mut nyt ollaan oltu
sovinnossa jo aika kauan.yhtäkkiä ne vaan on
alkanu hylkimään mua ja ei ota enää porukkaan
mukaan. suunnittelee yhteisii matkoja ja
kaikkee.. kukaan niistä ei edes melkeen puhu
mulle enää.. ja mulkoilee vittumaisesti.. mistä
tää johtuu. mä en oo sanonu niille mitään
sellasta mistä ne ois voinu suuttuu.. en ainakaan
mun tietaakseni.. mä kerran kysyin sitä yheltä
niistä ja se sano vaan että et oo tehny mitää. ja
sit ku mä sanoin et se ei tiedä miltä musta
tuntuu ku ei oteta enää porukoihin mukaan, ja se
sano että tuu meijän porukkaan vaan,ja kun
seuraavana päivänä menin niitten luokse sain vain
katseita jotka kertoivat selvän sanoman:"mitä
vittuu sä täällä teet??" jos jollain on
samanlaisia kokemuksia niin kirjottakaa ja
ottakaa muutki kantaa.. te ette tajua kuinka
rikki mä oon.. aluksi aattelinki et mä en saa
lannistua, mut.. tässä mä nytkin istun yksin
naputtamassa konetta miettien mitä seuraavaksi
tekis..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ystävyys... kyllä, olen sen tainnut jossain
kuulla... Se on toisesta välittämistä ja toisen
rakastamista, tukemista. Sinun ja ystäväsi
välille kehittyy side, jos side on kestävä,
ystävyytenne voi jatkua koko elämänne ajan. Se
voi myös katketa, jota ilmeisesti sinulle on
käynyt... Jos he välittäisivät oikeasti he eivät
noin tekisi. Ystävyys on myös luottamusta,
joten "kaverisi" eivät tunne sanaa ystävyys!
ne tekee sellasta koska ne on perseestä. haistata
niille paskat ku ne kerran on tommosii. miks ees
enää haluisit kuuluu niitten lössiin ku oot jo
huomannu mimmosii paskoi ne sulle on?
niin tosiaan tarttis varmaan niille tehdä, mutta
toisaaalta ei mulla oo muutaku yks kaveri, ketä
ei kuulu niitten porukkaan. mut silläkään ei oo
kovinkaan paljoo aikaa mulle..
Luultavasti vika on sinussa itsessäsi. Ehkäpä ne
ovat kateelisia jostakin taikka jos ne vain
kokevat sinut tyhmäksi tms.
Eivät ne sinua aivan turhan takia ryhmän
ulkopuolelle jätä vaan olet jollakin tavalla
hiljainen tai jotain muuta miksi ne eivät sinua
hyväksy.
Suosittelen, mutta tyyliä ja kokeile uudestaan
jonkin ajan kuluttua - voi tepsiä taikka sitten
ei.
en tiedä onko ne kateellisia.. voihan se sitäkin
olla.. mulla on kyllä aika usein uusia vaatteita,
mutta en todellakaan leuhki niillä!! ja oon kyllä
kaikkee muuta ku hiljanen. ennen olin tavallaan
porukan hauskuuttaja.. tyyliäni en todellakaan
muuta!! se on varma!!! niitten takia en
todellakaan vaivaudu..
mä luulisin että kysymys on lojaalisuudesta.sä
kerroit sun kaverista jonkakanssa sulla tuli
riitaa.koko porukka on uskollisempia sun
kaverilles ennemmin kun sulle.tollanen
käyttäytyminen on naurettavaa mutta niin
normaalia isossa maailmassa.et kertonut,,,mutta
mä oletan, vaikkakaan se ei kuulu tapoihini.ne
käyttää sua hyväkseen ja pyytää apua kun tarvetta
ilmenee.eikö?
"Ennen olin tavallaan porukan hauskuuttaja."
No ei siihen sitten muuta tarvitakkaan. Tuokin jo
voi riittää siihen, että sinua sorsitaan siinä
ryhmässä.
Juttu tapahtui kun olin kasiluokalla. Oon
miettinyt paljon jälkeen päin mitä tapahtui, mut
mä en tiedä. Ystävystyin vähän enemmän yhden
"ryhmän ulkopuolisen" tytön kanssa ja samalla
vanhat "ystävät" heivas mut ulos. Ystävät, jotka
mä olin tuntenut ala-asteen ekalta asti, muutamat
aikasemminkin. Mä en todellakaan koe tehneeni
mitään väärää. Onneksi mulla oli toi yks ystävä,
josta tulikin mun henkinen tuki koko yläasteen
ajaksi ja jota ilman olisi ollut todella vaikeaa,
oli se sitä kyllä muutenkin.
Oon nyt 18 ja saanut paljon uusia kavereita, mut
kyl toi juttu aina joskus kaivelee. Jotkut niistä
tyypeistä on pyytänyt jälkeen päin anteeksikin,
mut teki se mut sen verran katkeraksi että
anteeksi antaminen ei ole ihan helppoa. Mut
koitahan kestää. Kyllä se vielä joskus iloksi
muuttuu.
Mullakin oli toi sama juttu tasan vuosi sitten!
Mä olin koko viime kesän ilman yhtäkään kaveria.
Jotenkin mä vain kestin sen!
Sit kuin ihmeen kaupalla syksyllä mä tutustui
erään törkeän häiriköinnin kautta ihan outoon
vuotta vanhempaan tyttöön samasta koulusta.
Selvisi, että äitimme olivat iässämme olleet myös
bestiksiä. Niin meistä tuli vain bestiksiä talven
ja syksyn aikana.
Mutta pääsiäisenä bestikseni(jos sitä siksi voisi
kutsua?!)löysi "elämänsä miehen" ja alkoi
seurustella 24 tuntia vuorokaudessa.
Kaikki sen aika kului poikaystävän kanssa.
Nyt olen taas yksin.
Tosin mulla on aivan ihania kavereita, mutta ne
eivät todellakaan ole ystäviä!
Ne puhuu musta paskaa aina selän takana ja aika
usein päin naamaa.
Mukana kaksi edellistä bestistäni ja yksi tosi
hyvä vanha EX-ystävä.
Mutta ONNEKSI mulla on aivan ihana rakas
isosiskopuoli-kultani. Mutta me asutaan vain
suunnilleen puolet ajasta yhdessä, koska
vanhemmat on eronnu, niin käyn isän luona mahd.
usein. noin kerran viikossa(olen kerralla 2-
6päivää) Mutta kyllä sä löydät, toivon mukaan
uusia ystäviä!
Tässä vaiheessa se voi tuntua tosi
epämahdolliselta, mutta pistä vaikka tänne
nettiin, tai lehteen tms. kirjeenvaihto/maili
ilmoitus ja odottele, eiköhän siellä ole joku,
joka haluaa tutustua noin mukavan tuntuiseen
tyttöön!???!
Voit kirjoittaa myös mullekin.
Oon Etelä-Pohjanmaalta, 15v. tyttö.
[email protected]
VIETÄ HAUSKA KESÄLOMA, ÄLÄ LANNISTU!!! =)