En ole koskaan mitään runoja rustaillut, mutta tämä tuli nyt jostakin..... ja nimenomaan suhteestani ja ajatuksistani joita minulla on ollut vammaisia ja vammautuneita kohtaan...
Empatiaa epäillään
Sympatiasta syytetään
Avoimuutta arvostellaan
Rehellisyyteen vastataan valheella
Kysymykseen hiljaisuudella
Viestiin vaikenemalla
Avarakatseisuus on epäilyttävää
Myötätunto tuomittavaa
Hymy hyväksikäytettävää
Kaipuu katsotaan epätoivoksi
Suru itse aiheutetuksi
Itku omaksi syyksi
Lähestyminen on arveluttavaa
Hyväksyntä epänormaalia
Aloitteenteko silkkaa hulluutta
Mitä tein siis väärin
Missä menin vikaan
Miten asiani esittäisin
Vastauksena pelkkä hiljaisuus
Runoko??
nimimerkki Ei kirjailija
542286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Oho, olipas aika hyvä! Sekunnin ärsytti tuo kolmen ensimmäisen rivin alkusointu, itse kun en sellaisia harrasta, mutta kun luin runosi, VAU! Se oli niin todellista, jotenkin... En tiedä. Voi kun olisit laittanut viestiisi sähköpostiosoitteen tai käyttänyt rekisteröityä nimimerkkiä - nyt kun haluaisin kysyä sinulta yhtä asiaa, kuka tahansa voi vastata, väittää olevansa sinä... Mutta runosi oli uskomattoman hyvä, niin totta joka sana!! :)
En todellakaan tiedä mistä tuo tuli.... kokemuksista kai. Näin minua on kohdeltu, näin minulle vastattu, näin oltu vastaamatta..... Olen ollut avoin, rehellinen jne... mutta lopputulos on ollut tuo..... Terveisin ns "vammaton"
Niin, on minulla ihan rekattu nikkikin olemassa ja sillä olen tänne kirjoitellut. En vain taida kirjoitella enää... syy selvinnee tuosta "sepustuksesta". En jaksa enää tapella ja selitellä. Vammaiset/vammautuneet eivät hyväksy vammatonta ihmistä. Näin se on todistetusti :( Terveisin "vammaton nainen"
Runo on hyvä, se myönnetäköön, mutta ei siksi että se kertoo suhteesta vammaisiin, vaan siksi etä se kertoo ihmisten suhteen toiseen ihmiseen. Erottelematta sitä onko kyseessä vammainen tai vammaton ihmis-suhde. Tuolla vastauksessa mainistset että vammainen ei hyväksy tervettä, se on kaikkien yleistysten "ÄITI" Ihminen on vain sellainen että, joskus tunteet ei ole molemminpuoleisia. Jotenkin hyvästä runostasi kumpuaa ajatus että, jonkun vammaisen pitäisi hyväksyä sinut. Annan sinulle kuitenkin neuvon etsi ihmistä, älä vammaista. Jouku tervekkin voi olla mukava. KAunista kevättä sinulle "ei kirjailija!
Nimenomaan ihmistä etsin. Juuri sitä kenen kanssa kemiat sopii yhteen. Hän voi olla kuka vain ja juuri sitä olen yrittänyt kirjoituksillani selittää. Lopputulos on tuossa runossa.
En pysty allekirjoittamaan tuota runoa millään muotoa, vaikka siinä voi olla totuuden siemen. Onko se aina ollut syy siinä vammaisuudessa jos ei jonkun ihmisen kanssa ei kemiat toimi?
Ei tietenkään eikä todellakaan!! Tarkoitan niitä epäilyksiä joita syntyy, kun vammaton sanoo ettei vamma haittaa. Silloin heti epäillään. Onhan epäilty, että olen niin ruma, kamala ja epätoivoinen, että viimeinen toivoni on ns vamsku. Maailmassa on ehkä olemassa yksi ihminen joka on meille kullekin tarkoitettu. Se Oikea. Se oikea voi olla jollakin tavalla vammautunut. Ihminen joka on todella ihana unelmien prinssi tai prinsessa. Joku saattaa kulkea onnensa ohi kun käy ilmi, että on olemassa joku fyysinen puute tai vamma. Minä en anna sen asian vaikuttaa, mutta kun sanon sen ääneen, saan epäilysten ryöpyn niskaani tai olen täysin näkymätön. Oletetaan, että minulla on ruuvit löysällä tai että olen kertakaikkinen noita-akka. Näitä epäilyjä tulee jatkuvasti vastaan enkä enää jaksaisi selitellä. Siitä kai tuo "runo" syntyi. Siinä se lukee mitä minusta ajatellaan. Olisi fiksumpaa ottaa selvää kuka ja mikä olen, kuin heti alkaa epäilemään.
"Onhan epäilty, että olen niin ruma, kamala ja epätoivoinen, että viimeinen toivoni on ns vamsku" Ja tämä teksti on tullut siis vammaisten suusta? No se on niiden ihmisten ongelma, jotka näin sanovat, mutta pakko minun on sanoa, että myös toisenlaisia löytyy ja omasta mielestäni heitä on paljon.
Nimenomaan tällä palstalla minulle on niin sanottu. Onko sitten vammainen vai vammaton, sitähän ei koskaan voi tietää. Siinä onkin taas yksi hauska ihmisryhmä; huijarit. Minullahan on ikioma huijari ollut jo toista vuotta tuolla chatin pulella. Keksii mitä ihmeellisimpiä tarinoita ja tulee sitten juttusille aina eri nimimerkillä.
Tässä yksi esimerkki tältä palstalta: "Se o kiva lukee jotain ilmoitusta, että vamma ei ole este... siitä lukee rivien välistä, että vammainen on ainoa mahdollisuus enää."
Internet ja joku keskustelupalsta on kaikessa laajuudessaan aivan liian suljettu yhteisö ja jonkunnäköinen aivopesu on aina käynnissä. No kyllä täältä saa joskus paljonkin ajattelemisen aihetta.
Mitä tästä kaikesta siis opin? Pitäisikö tästä lähtien kääntää pää pois jos kohtaa vammautuneen ihmisen joko oikeassa elämässä tai täällä netissä? Jos sanon Päivää tai katson kohti, olen liian utelias, liian epätoivoinen, liian säälivä, liian tunkeileva tai jotakin muuta vastaavaa. Pitääkö vain sulkea suunsa ja silmänsä ja suhtautua kaikkiin vammaisryhmiin väheksyen, varoen, inhoten..? Miten tahansa tekee, mitä tahansa sanoo, se on aina väärin.
No tuohon ei ole selvää vastausta, mutta kuitenkin se asetelma, että terve ja vammainen ei voi olla ystäviä tai sitten vaikka enemmän on väärä. Kyse on vain siitä, että miten hyvin arvomaailmat kohtaavat keskenään. paljon enemmän se keskustelua ja työtä vaatii kuin ehkä terveiden välillä, mutta jos toisiaan kiinnostavat ihmiset kohtaavat on se sen väärti. Tuollaisia edellä mainittuja tekstejä, missä ihmetellään terveen ihmisen motiiveja tulee aina myös senkin jälkeen vaikka olisit onnellisesti parisuhteessa vammaisen kanssa. Kyllä sitä moni ulkopuolinen ihminen ihmettelee ja kommentteja jakelee. Eiköhän sitä joku aina yritä pelastaa sitä tervettä osapuolta epätyydyttävästä parisuhteesta pois, mutta se on paljon helpompi kestää yhdessä rakkaan ihmisen kanssa.
10 pistettä ja papukaijamerkki Doctor! Juuri näin asiat on ja jos niin kävisi, että sydämeni valitsisi jollakin tavalla vammaisen ihmisen, niin muiden mielipiteet jättäisin omaan arvoonsa. Jos ihminen ei tässä iässä osaa valita sitä, mitä sydän ja maalaisjärki yhdessä sanoo, niin se on kyllä kumma. Ihan sokeana ja ummikkona en enää kulje. Sanotaan nyt vaikka esimerkkinä, että pidän musiikista ja osaan tanssia. No, jos kumppani sattuu olemaan kuuro, niin sitten ei kuunnella musiikkia yhdessä mutta tanssia se ei estä (ja osaan jopa viittoa). Jos kumppanini liikkuu pyörätuolilla, niin sitten tanssitaan pt-tanssia. Yhden illan kokemus siitäkin. Musiikin kuuntelu onnistuu myös. Jos kumppanillani on jalassaan proteesi, niin nojaillaan hempeän musiikin tahdissa. Näin asian näen. Tunteet määrää ja niiden mukaan mennään :))
riittävän, jos word wife web:n on liian pieni foorumi runosuonellesi:D
Miten niin liian pieni? En nyt ihan ymmärrä...
..sinulla on tuo unelmiesi prinssi tai prinsessa tiedosa. Epäselvää on enää se että kunnioitato sinä ollenkaan hänen tunteitaan. OLetko ajatelut että, vammattomuudestasi huolimatta saatat kuulua sellaiseen ihmistyyppiin ettet ko. henkilööe sovi hänen mielestään. Oletatko että vammaisten on tutustuttava kaikkiin ihmisiin. Kirjoituksestasi vois myös päätellä että sinä olet vakuuttunut sistä että, olet se yksi ja ainut oikea tuolle omalle unelmallesi. Onko hän sinun ensimäinen mielitietty ? Monet vammaiset kyllä kokevat olevansa "laastreita" Mutta eivät viimeisä toivoja.
..vammaista pääset paljon helpommalla, etkä syyllisty yleistämiseen. Toisaalta taas, jos sinulle on samantekevä onko unelmasi terve vai ei, niin etsi seuraa joka vastaa tunteisiisi. Ihania ihmisiä on paljon.
Ei ole mitään eikä ketään olemassa. Ei myöskään voisi edes olla mikään "ensimmäinen mielitietty". Olenhan eronnut yh-äiti. Pikkusen meni väärin arvaus.
Laitappa kuule postia tuohon antamaani osoitteeseen niin selvitetään tämä juttu ihan kaikessa rauhassa. Okei? :)
Et sitten uskaltanut kirjoittaa. Jotenkin arvasin :)
He hee , siis joo... minulla ei ole mitään tarvetta selvittää tätä asiaa enempää. Toivotan sinulle oikein virkeaa ja virkistävää KEVÄTTÄ.
Nythän tilanne on jo rauhoittunut, mutta aika paljon keskustelua tästäkin aiheesta tuli :) Oikein aurinkoista kevättä ja kesää Sinulle myös!
Ihania ajatuksia sinulla! Kannatetaan! :)
word wife web? Kai tänne kaikilla on oikeus kirjoittaa.
Laitan tähän nyt yhden meiliosoitteen jos joku haluaa jotakin sanoa. Osoite ei ole ollut vuosiin käytössä, mutta näyttää toimivan vielä. Mahdollinen vastaus tulee sitten käytössäolevasta osoitteestani. [email protected]
on hämillään
Mitä mahdat tarkoittaa? Arvaan kyllä mitä tarkoitat toisella palstalla, koska teksti on toisellakin sivulla.. mutta mitä muuta tarkoitat?
Runo on hyvä. Hämmennyin vaan tästä yleistyksestä että kaikki vammaiset jotenkin syrjisivät tässä tapauksessa jalallisia. Vai puhutaanko tässä nyt ainoastaan parisuhteesta? Yleistetäänkö nyt ainoastaan vastakkaisten sukupuolten kanssakäymistä? Vai kaikissa tilanteissa kaikkia vammaisia? Huijareita on joka ihmisryhmässä rodusta riippumatta. Vitutukseen tiedetään tukehtuneen ihmisiä, peiliin katsomiseen ei kenenkään. *loikkii yhdellä jalalla hevonkuuseen =D*
Itse puhun monen vuoden kokemuksista ja enimmäkseen juuri nais-mies -jutuista. Olen ottanut asian puheeksi yleensä juuri parisuhteen kannalta kun kyseessä on vammautunut ja vammaton. Olen kysellyt "asiantuntijoilta" mielipiteitä ja kokemuksia. Olen myös kertonut mitä mieltä itse asiasta olen. Vastauksia vain tulee kovin vähän. Joudun luottamaan sen ikioman huijarini juttuihin enimmäkseen... ja luota nyt siihen sitten :( On myös mukavia ihania ihmisiä jotka ottavat osaa keskusteluun ja vastaavat asiallisesti ja huumorilla höystettynä :) Tällä s24 -palstalla usein vedetään mukaan eräs nimeltämainitsematon vammaisryhmä. Silloin puhutaan jo pikkusen eri asioista...
Mitä tuo kolmonen tarkoittaa? Edustatko kolmea henkilöä? Jos siellä toisella palstalla käyt, voit kertoa mielipiteesi myös siellä suoraan ja vaikka yksityisesti :)
Nyt kun olet lukenut runon... sitten kommentit asiaan..... niin vieläkö on epäilijöitä runon suhteen? Juuri tätä tarkoitin kun sen kirjoitin.
Näin pitempiaikaisena vammaisena kerron seuraavaa: En ymmärrä teksistä yhtikäs mitään ( olen ehkä tyhmä) en kutsuisi kirjoitelmaa milläänmuotoa runoksi. Sen mitä teksistä ymmärsin, niin kirjoittajalla on suuremmanluokan mielenhäiriö, jopa lievää hulluutta. Tunnet varmaan elämässäsi paljon alemmuudentunnetta, jos jopa vammaiset sitä saavat sinulle aikaan. Siis, hakeudu lähimmälle psykiatrille tai psykologille, kertaa heille elämääsi, sieltä varmaankin saat avun. Lopuksi, itseppähän pyysit arviota tekstistä, ota se kiitollisuudella vastaan.
No sinähän fiksu olet. Wau! Pikkusen meni pieleen arviosi :)
Lisäksi kärsit näköjään jakomielitaudista, siihenkin löytyy apua, kun vaan etsii. Ehdotan siis seuraavaa, osta paljon A4 arkkeja, hakeudu hoitoon, kirjoittele ``runojasi`` ja ihan vaan issekseen. Älä ota läppäriä tai muutakaan tietoknetta lähellesi, siis kirjoittaessasi, koska silloin on vaara niitten joutumisesta nettiin ja sitä me emme halua, emmehän?
Itse myös "vammainen" ja pakko sanoa että en myöskään miellä tuota tekstiä runoksi, se on vain asioita kirjattuna allekkain. Itse otin tuon sillä tavalla että yleistät ja syytät kaikkia vammaisia tietynlaisesta käyttäytymisestä, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Jos olet tavannut pari sellaista tyyppiä niin ihan oikeasti älä kuvittele että kaikki ovat samanlaisia. Ehkä on todellakin parempi että pysyt ns. terveiden ihmisten seurassa vain. Tuo jäi myös kaivelemaan, kun "runon" lopussa kirjoitit että "vastauksena pelkkä hiljaisuus", siinä lähinnä se että kirjoitat tuon myös toiselle foorumille joka on hiljainen ja ihmiset vai pitäisikö sanoa "vammaiset" eivät sinne paljoa kirjoittele, niin odotatko että kun ilmestyt paikalle niin siellä on kaikki heti vastaamassa juuri sinulle. Jos kellään ei ole välttämättä edes vastausta kyseiseen asiaan.
se toinen foorumi nukkuu.ei viestejä.kävijöitä paljon
Runo tämä on, vieläpä hyvä. Sinä et vain ymmärtänyt sitä.
Toiset ymmärtää, toiset ei. Oikeasti.. en edes tykkää runoista enkä olisi koskaan kuvitellut sellaista itse kirjoittavani ja vielä julkaisevani =:O
Oletko sen "toisen foorumin" käyttäjä?
Eli en, koska en edes tiedä mitä foorumia tarkoitat.
No sitten et ole. Asia ok :))
Kai niitä runoja on moneen lähtöön kuten meitä ihmisiäkin. Kaikki eivät pidä samoista asioista.
Se toinen foorumi taisi nyt loppua kokonaan. Ei moderaattorin tai ylläpitäjän viestejä, ei lukijoiden kommentteja. Harmi. Vain yksi mainosmies asialla!
Oletin, että se mainos olisi lähtenyt sieltä nopeasti kun ei sinne mitenkään kuulu, mutta siellä se vaan yhä on...
Tällä palstalla muistaakseni on joskus kirjoitettu siitä, että esim. selkäydinvammaisten mielialanmuutokset ovat tosi suuria ja ennalta-arvaamattomia. Se näyttäisi olevan totta. Ehkä sama pätee muihinkin vammaisryhmiin
Minä olen lukenut runoja paljon, myös kirjoittanut jonkin verran, mutta en ole uskaltanut paljoa julkaista. Nostan sinulle hattua, että sinä noin "kylmiltään" uskalsit. Harrastan myös runojen lausuntaa eli opettelen ne ulkoa, makustelen niitä jonkin aikaa ja mietin tunnelmia ja sitten luen nauhalle (mp3-tiedostolle oikeastaan) ystävieni iloksi. Sinun runosi miellytti sen verran että otin sen työstettäväksi. Pidän sen rytmiikasta ja soinnutuksesta, ja totta kai sen sanoma pistää ajattelemaan. Minä muutin otin tuon runon aluksi humoristisena, ivallisena, jopa pilkkaavana, satiirisena. En nähnyt siinä katkeruutta, vaikka keskustelun viesteissäsi olen sellaista aistivinani. Sano mulle, että olen väärässä! :D Edelleenkin haluan ymmärtää sen hyväntahtoisen pirullisena kuin katkeran ja periksi antaneen vuodatuksena. Puhutteleva runo siis. Jatka hyvä ihminen itsesi ilmaisemista!
Kiitos sanoistasi "näkövammainen" :) Tuo sepustus tuli todellakin jostakin ihan yhtäkkiä. Se on lopputulos vuosien aikana kertyneistä kokemuksista ja tuntemuksista. Mitenkään humoristiseksi sitä ei ole tarkoitettu. Paremminkin kai kitkeräksi lopputulokseksi. Kokemuksiani voisi kai verrata kertomukseesi siitä, miten se auttamasi pt-mies kohteli sinua kun huomasi sinun kuuluvan "kilpailevaan vammaisryhmään". Mieliala ja kohtelu muuttui tosi nopeasti. Teit niin kuin teit auttaaksesi ja sekin oli kuitenkin väärin. Jotakin sellaista nuo sanani tarkoittavat.
Olepa hyvä, ja kiitos itsellesi tuosta kun toit tähän tuon toisessa ketjussa kertomani esimerkin, jossa minä hyväntahtoinen "hölmö" sain kuvaa niskaani yritettyäni vain auttaa kanssaihmistä. Tuollainen tilanne totta kai järkyttää ja jopa masentaa, mutta ehkä minunkin olisi hyödyllisempää tarkastella sitäkin mieluummin huumorin ja ironian valossa mieluummin kuin ottaa sitä loukkauksena. Voisin siis vääntää siitä jotakin absurdia runoa ja tilannekomiikkaa. Eikä missään tapauksessa kuitenkaan sanoa tunteitani lopputulokseksi. Kun mietin asiaa tarkemmin, olen kohdannut muita vammaisia, myös liikuntavammaisia muulloinkin kun tuon yhden ainoan kerran. Kuitenkin aina kun tulee puhe liikuntavammaisen kohtaamisesta, muistan vain tuon tapauksen. Ne lukuisat muut tilanteet, joissa liikuntavammainen on sanonut kiitos, tai väläyttänyt ystävällisen hymyn (sellaisenkin olen saanut pari kertaa) eivät sitten tulekaan niin helpolla mieleen. Totuuden nimissä nekin täytyisi kuitenkin muistaa, vaikka ne eivät tunne-elämääni olekaan tehneet niin syvää vaikutusta. Eli sitä vain tässä pyörittelen, että asiat voi kuitenkin nähdä monella tavalla, ja samasta kokemuksesta voi kirjoittaa niin monentyyppistä runoa ja tarinaa. Mutta joo, minä itse näin sen komiikan sinun runossasi enkä tuossa itselleni sattuneessa kokemuksessa kuin vasta nyt. Hullu ja naurettavahan tuo tilanne on kun sitä ulkopuolisen silmin katsoo, enkä siinä ole minä se, jonka pitäisi hävetä.
Niinhän se on, että ne huonot kokemukset jäävät helpommin muistiin kuin hyvät. Ikävää, mutta lienee aika tavallista ja jopa inhimillistä. Taidat muuten olla ensimmäinen näkövammaisten edustaja tällä sivustolla. Mukavaa saada uutta näkökulmaa :)
Runosi kolme ensimmäistä riviä saavat ajattelemaan.? Haluaako kysyjä heti aluksi syyllistää itsensä. Haluako Hän todistaa sydämensä syvyydestä kumpuavaa hellyyttä ja avoimmuutta. Rehellisyydelläkö odotat kaiken järjestyvän? Ehkä/Varmaan se kumminkin on paras vaihtoehto. Kysymykseen vastaaminen hijaisuudella on hellä ja kaino osoitus hyväksymisestäsi. Viestiin vastaamattomuus on taas on vastaanottajan välinpitämättömyyttä tai sivistymättömyyttä. Kaipuu ei ole epätoivoa, se on osoitus sydämestä joka tuntee ja haluaa tuntea rakkautta ja vastarakkautta. Et tehnyt väärin, ei mennyt vikaan, Sydämestäsi runon kirjoitit!
Kiitän kauniista sanoistasi J :)
Surut joita me itsekukin mukanamme kannamme, ovat meille se sydämemme läheisin asia joita me voimme helliä omissa sydämissämme ja mielissämme. Toisaalta ne voivat olla raskaita kantaa ja varsin tukahduttavia, mutta ne kuitenkin saavat meidät elämään ja tuntemaan. Suru ei mielestäni ole itseaiheutettua. Ehkäpä se on elämän ja sattumien summa johon emme voi vaikuttaa. Itku on ilojen ja surujen summa. On ihana itkeä iloonsa. Samoin myös pahaan mieleen itkeminen pudistaa mieltä, Varsinkin jos sattuu olemaan hellä ja ymmärtäväinen olkapää. Anteeksiantoko hulluutta??? Siinäpä varsinainen väittämä. Suurin ongelma on uskaltaako, onko rohkeutta, häpeääkö liikaa. Ehkäpä suurimpana omien kasvojen menetys. - (se tuntuu aluksi mahdottomalta, mutta voi kuinka helpottunut mieli saadaan aikaan. Emme me vammaiset ole mitään mörköjäi. Pelko ja paha mieli on usein katsojan sailmissä. Mutta auttakaa meitä, kynnyksi on vielä liikaa teillämme. Kaunista kevättä ja kesääö kaikille
Ammattiauttajat auttavat kynnysten yli tarvittaessa. Parempi pysyä turvallisen välimatkan päässä vaan ettei vain vahingossa tarjoa apua, ystävyyttä, kumppanutta tai olkapäätä sellaiselle joka ei sitä halua. Kaikesta huolimatta, tsemppiä, aurinkoista kesää ja kaikkea hyvää! :)