kun kolmelasta riitelee ja elämä tuntuu ylivoimaisen raskaalta. Miten perheen isä jaksaa tässä?
miten jaksaa
arkea
22854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
??????????
En jaksa. Muija ei pidä lapsille kuria. Itse piipussa työni takia.
tilanteessa hankkia ikäistään seuraa jostain? Lapset riitelee ja kinastelee aina, sun ei varmaan kannattais jäädä yksin, kun voimat tuntuu loppuvan....
lähibaariin,siellä ongelmat ratkeaa,ja taas tuntuu elämä helpolta=)
ei sinne asumaan tarvi jäädä.
vie lapset päiväkerhoon,mene itse yökerhoon,ja kun lapset katselee pikku kakkosta,avaa itse iso kolmonen.
ilman elämää?
Turha luulla, ettei ihmisellä olis perusyksinäisyys jokaisella;) Sellaiset, kenellä on porukkaa ympärillään toivoo, että joskus saisi hetken rauhan;) Ne jotka on yksin, luulee että elämä on elämää vasta;) sitten kun sen jakaa jonkun kanssa;) Yksin me elämästä selvitään, ihan omin avuin.... ja omin voimin. Jos heittäydymme jonkun taakaksi, sinne uppoamme;) Älä ruikuta, vaan potki vaikka varpaasi silmäneulan kanssa seinään; tulee uutta ajateltavaa;)
tyyppi ei välitä todellisuudessa musta.
takertumisen niin on aika vaikea olla.
mystistä jaa takertuvaa.
jonninjoutavia viikonloppuja, odotan innolla maanantaita. Viikon parhaat päivät ovat tiistai ja torstai, mikälin ne eivät ole arkipyhäpäiviä, ne vasta turhia ovat. Terveisin sinkkumies 47-v.
tulee suru?
kohta avautuu baari,ja pääsee parantamaan maailmaa.
korkeasti koulutettuja alkoholisteja.
Hei, tiedän tunteen. Jos lapset on siinä iässä, että ne tappelee koko ajan, pitää aikuisen vaan ottaa omaa aikaa itselleen. Toivottavasti lähipiirissä on joku, joka voi huolehtia hengähdystauon ajan lapsistasi. Ei aikuisen tarvitse lakata elämästä lasten vuoksi, pitää saada omaa aikaa, muuten ei jaksa. Jos lohduttaa, lapset kasvaa isoksi ja yhtäkkiä huomaat olevasi yksin. Siinä sitä sitten on taas totuttelimen. Tsemppiä omaan aikaan!
Minulle arki on ihaninta aikaa. Kotona on mukava puuhastella kaiken laista ja olla perheen kanssa. Ei tietenkään aina ja tappeluita on myös meidänkin perheessa mutta ilmapiiriin ja kinasteluihinkin vaikuttaa se, millä mielialalla muut kuin kinastelijat ovat. Jos kokee arjen tylsänä ja "pakkona tai sietämisenä" se varmasti vaikuttaa myös lasten reagointiin ja kynnys esim. turhautumiseen on matala. Meillä esim. eilinen päivä meni miehen remontoidessa kylppäriä, minulla oli leipomispäivä, ja ne lapset jotka vielä kotona ovat olivat välillä kavereiden kanssa, välillä kotona, syötiin yhdessä ja illlalla katsotiin televisiota yhdessaä. Ei mitään sen kummempaa tai ihmeellistä mutta päivä oli ihana ja kaikilla hyvä mieli. Tänään käytiin miehen kanssa parin tunnin aamukävelyllä, josta saatiin molemmat puhtia arkeen, lapset tekivät läksyjään ja minäkin omia työhommiani, mies puuhasteli ulkona ja kohta taas syömme yhdessä eli ihan tavallista helmenharmaata arkea mutta kuitenkin jotakin sellaista, mistä nautin suunnattomasti!! Opettele sinäkin..
Uskallanko olla selvännnäkijä ja sanon että et asu kerrostalossa? Et edes rivitalossa. Kuulut tähän ihmisryhmään jonka äidinmaidossa ei edes kerrota mikä on "kerrostalo" Paasaat täällä positiivisuutta mutta oletko itse koskaan kokenut "köyhää kerrostaloasumista". Helppoa sun olla positiivinen kun kaikki on jo sinulle lapsuudesta asti valmiiksi katettu! Väittele toki aiheesta. Kyllä tälle palstalle aakkosia mahtuu!
Kerro minkä ikäisiä lapsesi ovat noin suurin piirtein, niin laitan jotain käytännön vinkkiä. Leikki-ikäisiä? Murrosikäisiä?
Alkavat olla murrosikäisiä. Kerro jotakin tekohengitystä.
Murrosikä on nuorille itselleenkin ristiriitaista, kun pitäisi irtautua vanhemmista ja vielä haluaisi olla välillä pieni, josta huolehditaan. Suhde murrosikäiseen voi olla itselle TOSI antoisakin, jos tunnet lapsesi henkilökohtaisesti ja hän luottaa sinuun. Puhuvat - kun haluavat - omista henk.koht asioistaan ja silloin riittää kun kuuntelee. Eikäpä meillä ole toisen elämään niitä valmiita ratkaisuja. Tässä ennen varsinaista murrosikää voi pohjustaa suhdetta niin, että sitten vielä hankalammassa iässä olisi sitä luottamusta. Semmoinen ehdotus olisi, että viettäisit vuorotellen jokaisen kanssa ihan omaa aikaa. Ehkä lasten on hyvä antaa valita mitä haluavat tehdä. Esim. mato-ongella on kiva olla, voi olla hiljaa tai jutustella. Sitten vaikka kiskalle ja jäätelölle. Ei tarvitse mitenkään herkistellä. Ole vain aidosti itsesi. Toinen idea olisi, että menisitte jonnekin kameran kanssa ja ottaisit lapsesta kuvia. Silloinkin lapsi tuntee että kohdistat huomiosi täysin häneen ja jää mukavia kuvamuistoja. Ei kaikki välttämättä onnistu, voi tulla riitaakin mutta kahdenkeskinen riitakin on huomion antamista. Ja lasten välinen riitely opettelemista elämää varten - ajattele että pärjäävät sitten paremmin maailmassa kun opettelevat pitämään puolensa. Yhteisellä ajalla voit kysellä vaikka mitä haluavat tehdä isona, luoda uskoa omiin lahjoihin ja taitoihin tai semmoisiin mitä itse uskovat tai haluaisivat että heillä on. Kestäisitköhän yhden kerrallaan? Voisitte myös yrittää sopimusta, että riidellään tiettyyn aikaan päivästä. Kirjoittaisivat muistiin, mikä harmittaa.
kiitos ohjeesta. Koskettavaa kun joku tosissaan haluaa auttaa.