Silloin jos pyydätte lehdistöä kirjoittamaan sosiaalitoimesta ja heidän rikkeistä ottakaa huomioon.
-Yksipuolisesti lehdet ei kirjoita jos he eivät saa molempien lausuntoa.
-Jos teillä on lisänä vaikka nauhoite jossa selviää varmuudella asiat lehdet uskaltaa asian julkaista.
-tai jotta on mustaa valkoisella rikkeistä.
Lehtijutuista
pitää olla näyttöä
27793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
jotain näyttöä ja todisteita. Tätä ihmiset eivät tiedä yleensä ja siksi sossujen salassapitovelvollisuuteen vetoaminen uppoaa tietämättömiin kuin kuuma veitsi voihin. Ja ihan sama juttu kaikessa muussakin lastensuojeluun liittyvässä. Eniten ovat arvostelemassa ne, joilla on kaikkein vähiten tietoa asioista. Tai tieto on äärettömän yksipuolista, esim. joltain tuttavalta kuultua, joka on jollain tavalla tekemisissä lastensuojelun kanssa. Siis sekin tieto todennäköisesti hyvin ennakkoluuloihin, luulotteluihin perustuvaa, jossa todellista tietoa on hyvin vähän.
Olin erääseen toimitukseen yhteydessä puhelimitse ja seuraava askel on jotta yritän kyhätä kasaan riittävät todisteet sossua vastaan. Tietenkään sossut ei suostu antamaan lausuntoja lehdistöille vedoten vaitioloonsa mutta jos on muuten pitävät todisteet asiasta tulee julkaisukelpoinen. Te jotka vain sanotte jotta asiat pitää antaa julkisuuteen tuokaa medioille totuudet ja todisteita,kyllä silloin lehdet sanoo totuuden
juuri sen "totuuden", jonka te niille sanotte, Sosiaaliviranomaisilla on oikeasti vaitiolovelvollisuus, olkaa kiitollisia siitä. Monellakohan olisi kusi sukassa,jos sossut oikeasti saisivat paljastaa kaikki,mitä oikeasti tapahtuu. Että siitä vaan telkkariin,eduskuntaan ja kaikkiin mahdollisiin paikkoihin äänestämään lakia jolla kumotaan sossujen vaitiolovelvollisuus!
sepustuksia on kirjoitettu. Siksi sossuilla on "vaitiolovelvollisuus", koska ne ovat täysiä valheita!
Että sossut riepoitelisi sinun asiota ympäri kylää,jos sattuukin olemaan tosia.
juoruavat, kuuntelevat juoruja, puhuvat ja levittelevät huhuina kuulemiaan valheita lapsista, nuorista ja perheistä näissä moniammattillisissa "virkaringeissään"! Kyllä se lasten, nuorten ja perheiden asioiden riepottelu ja levittely onnistuu ihan samalla tavalla näiltä virkaheitoilta kuin siltä kylän tavalliselta juoruämmältäkin.
Kuulin siitä, miten viranomaiset rikkovat salassapitovelvoitettaan omassa lähipiirissään. En tunne perhettä, ketä se koski, enkä viranomaistakaan, mutta kovasti tarkkaan tunnuttiin kuitenkin perheen asiat tiedettävän. Ja tietolähde oli nimenomaan sosiaaliviranomainen. Aivan asiaankuulumattomia olivat "tietäjät", eivätkä millään tavalla töissään joudu noita asioita käsittelemään.
onkin "vaitiolovelvollisuus". Ja riepottelevat tosiakin juttuja, mutta aina se negatiivinen! Esim. voisi olla tällainen, ja tämä on tosi. Meidän sosiaalityöntekijät ovat olleet meidän puolella. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on nähnyt pojan jo kuukaudenikäisestä ja sanonut, että lapset kehittyvät niin eri tahtiin. Pojallanihan on r-vika ja puhe tuli hieman viiveellä. Joissakin sanoissa hän sanoo r:n. Toinen sosiaalityöntekijä luki viime syksynä sairaalan kirjoittaman diagnoosin, jolla saimme uimarahaa. Olin työtön silloin. Sosiaalityöntekijä luki diagnoosin, katsoi poikaani, joka istui pöydän ääressä piirrellen ja kertoi, kuinka olimme pyöräilleet sosiaalitoimistoon. Vaikea oli sosiaalityöntekijän uskoa, että edessään istuvalla 6-vuotiaalla pojalla on monimuotoinen kehityksenhäiriö, luulen niin. Mitään ei virkannut, vaan myönsi harrastusrahaa. Mutta itse asiaan, ja kyseenalaistan tuon "sossu"käsitteen. Kuka on "sossu"? Kun aloin odottaa poikaani, minut oli jo leimattu alkoholistiksi. Sairaalan ultraääni tutkimuksissa minulle sanottiin, että minun pitää lähteä HAL-projektiin tai syntyvä lapseni otetaan huostaan. Lähdinkin mukaan projektiin. Lapsenihan oli jo siinä vaiheessa mielletty FAS-/FAElapseksi. Kun lapseni syntyi, hän oli normaalikokoinen täyden 10-poika. Sydänfilmit otettiin ja kaikki tutkittiin. Kaikki oli hienosti, paitsi silmien etäisyys ja jotkut silmäpoimut sekä olisikohan pieni leuka muistuttivat alkoholille altistuneelle lapselle. Näin papereissa lukee. Poika kasvoi hurjaa kyytiä - FAS-/FAElapsi on pienikokoinen - ja jo kolmen-neljänkuukauden ikäinen rintaruokinnalla oleva poikani määrättiin laihutuskuurille! Just joo! Iho oli atooppinen ja poikani on astmaattinen kuten siskoni ja veljeni ovat sekä isäni oli. Pojan isällä oli ollut pienenä maitorupi. Iho on nyt suhteellisen kunnossa ja astmaattisuutta on hoidettu astmapiipulla. Poikanihan kasvoi, aina ollut ikäisiään suurempi. Hieman kömpelö on ja on satuttanut itseään. Pallon pelaaminen on ollut hakalaa. En tiedä, josko olisi joskus saanut liian kovalla lentäneestä pallosta tällin. Pelkää palloa. Potkii kuitenkin, jos vain viitsii. Muistan syksyllä tai nyt keväällä oli lehdissä juttuja, kuinka FAS-/FAElapset eivät osaa pallopelejä ja heidän itsetuntonsa murenee, kun eivät osu palloon. Mutta se siitä. Tarhassa henkilökunta ei muka ymmärtänyt poikani puhetta ja muutenkin poikaani on hieman syrjitty. usein hakiessani poikaa, hän istui yksin syrjässä muiden lasten leikkiessä keskenään. No, muut lapsethan ovat päätä lyhyempiä, että ehkä kokokin vaikutti asiaan. Ja poikani on ollut aina kriittinen arvostelulle ja lopettanut yrittämisen. Olen kotona kannustanut häntä, että minullekkin on ollut vaikeita sanoja, jotka olen oppinut harjoittelemalla ja uimaan sekä pyöräilemään olen joutunut sinnikkäästi opettelemaan. Sukeltaa en osaa enkä uskalla - menen paniikkiin - koska olen meinannut pienenä hukkua. Siskoni pelasti minut eli nosti pinnalle. Joten vaikka olemmekin käyneet vauvauinnissa - jonka sosiaalityöntekijä maksoi meille - niin pelkoni tarttui poikaani, joka meni upoksiinja minä panikoin. Vauvauinti onnistui silloin hyvin, kun vanhempi tyttöni vei häntä. Nämä on nyt pikkuseikkoja, mutta hyvin tärkeitä lapsen kehityksen kannalta. Lapset aistivat vanhempien pelot ja alkavat vaistomaisesti käyttäytymään sen mukaan. Toisaalta tarhassa on kehuttu kuinka poikani osaa leikkiä kivoja leikkejä ja hänellä on hyvä mielikuvitus. Ja kuinka poikani jaksaa juosta ympäri pihaa, jne. Poikani oli pari vuotta sitten tutkimuksissa sairaalassa ja hänelle aiottiin kirjoittaa kehitysvammaisen paperit. Kielsin jyrkästi kirjoittamasta. Oikeastaan tämän jälkeen tarhassa alkoivat ongelmat ja poikani lopetti tarhassa käynnin. Pidettiin palaverit, jossa sossu, sairaalan edustaja ja tarhan henkilökunta paikalla. Palaveri oli juuri tämän takia, että poikani ei suostunut tarhaan. Palaverissa sairaalan edustaja sanoi, että poikani on matemaattisten taitojen taholta 2 vuotta ikätasoon alapuolella. Silloin tarhan työntekijä sanoi, että kuinka se voi olla mahdollista, sillä jo 4-vuotiaana poikani osasi paremmin matemaattisia tehtäviä kuin esikoululaiset. Sairaalan edustaja sanoi, että poikani on oppinut ne mekaanisesti! Jee! Poikani määrättiin pidennettyyn oppivelvollisuuteen kehitysvammansa takia! Jee! Mutta upsista. Esikoulu alkoi viime syksynä, opettaja kehui reissuvihkossa lastani, kuinka on nopea oppimaan ja innokas oppimaan uusia asioita ja huolellinen tehtävien teossa. Ainoita ongelmia on olleet poikien keskenäiset konfliktit - kukkotappelut -, pukemisessa ja poikani ei ole innoskas ulkoliikunnassa olemaan muiden mukana. Eikä osaa luistella. No, ei kai kun ei ole luisteltu! Ja nyt sitten tuli sairaalasta tieto, että poikani on ollut tutkimuksissa sikiaikaisen alkoholialtistuksen takia. Just joo! Kirjoitin sairaalaan, että pakkoko teidän on hakea pepusta ryppyjä, jos olen rehellisesti kiertonut alkoholin käytöstäni en tietoa raskaudestani ja raskauden jälkeen. Pitääkö teidän todella kirjoittaa joka "rypyn" tarkoittavan sitä, että lapsi on vammainen ja näin ollen äiti on alkoholisti! Ja tätäkään en jaksa lukea ja korjata kirjoitusvirheitä ennen lähettämistä! On kiire näin aurinkoisena vapaapäivänä pyöräileen kuusikilometriä uimahalliin uimaan ja siltä sitten pyöräillään takas. Poikani pyöräilee myös!
HAL-projektista, että olemme saaneet mahdollisimman monipuolisen tuen lastenvalvojalta - vauvauiti, vauvamuskari joka jatkui muskarina niin kauan, että muskari aika alkoi kello 9 eli kaksi tuntia aikaisemmin kuin ennen lauantaiaamuisin. Poikani ei jaksanut nousta ja lähteä. Ja saimme myös tuen sirkuskouluun, joka loppui siihen, että sirkuskoulu oli maanantai-iltaisin puoli kahdeksalta. Raskasta lähteä myös sinne tarhapäivän jälkeen. Ja puhe-,toiminta- ja fysioterapiat olemme saaneet tosi helposti. Ja muut tutkimukset.
asiaan liittyy? ei ole sossuilla oikeutta riepotella asioita oli ne valeita tai tosia, mutta kun sossut onkin valtion virkaihmisiä, niin meillä yksityisillä on perustuslaillinenoikeus saada tietää heidän virheistään. mutta jos sossut ovat olleet oikeassa niin eihän niitä asioita tarvitse edes tuoda julkisuuteen.
miten Psykologi opetti lasta nukkeleikein ja poliisi nauha löytyy myös. Täytyy tarjota niitä lehdistölle, niin eiköhän jotain selviä.
Poliisi kuulustelusta on nauhoitus ja selviää, ketä on kyseessä
nauhoite, jossa kerrotaan ketä on paikalla, paikka ja päivämäärä, sekä palaverin tarkoitus. Nauha on täynnään "mielenkiintoista" aineistoa törkeän laitoksen toimintatavoista ja nauhalla kuuluu kun sossu toteaa pariin otteeseen, että kotioloissa ei ollut huostaanottoperusteita.
saada teidän juttuä lehdistöön? Tiedän, että sinne on hankala päästä, mutta kuitenkin. Jos saisitte monta juttua niputettua, niin ehkä yksi voisi päästä läpi. Tai sitten kaikki pikkujuttuna. Minun juttuni on vanha - siis lasteni huostaanotto - ja olen pommittanut mediaakin jo muutaman vuoden. En päästäkseni julkisuuteen vaan tuodakseni epäkohdat esille. Minua hirvittää, että kuitenkin kuulen yhä, kuinka huostavanhempia mollataan ja yritetään syrjäyttää lastensa elämästä. Ja nuoret äiti ja isät eivät kyllä jaksa niissä viranomaisten ja sijoituspaikkojen yhteisissä palavereissa pitää puoliaan - aina ja aina vain kaikki negatiivinen on vanhemmissa - ja tapaamisrajoituksia lisätään. Kyllä siinä masentuu ja kaikki pohja elämältä viedään pois.
käynnit ja sen ettei sijaishuollossa tapahtunutta lapsen tai nuoren pahoinpitelyä tai muuta rikosta oteta edes poliisissa vastaan, puhumattakaan että alettaisiin edes tutkia. Ei vaikka vanhemman lisäksi myös lapsi tai nuori itsekin niistä kertoisi. Lapsen Oikeuksien juhlavuosi.....???? Suomessa???
monelle taholle, mutta minkä voit, koska tietyt asiat ovat "liian arkoja aiheita julkisuuteen" Suomessa. Ei aika ole vielä otollinen, että näistä asioista vapaasti julkisuudessa puhuttaisiin.
Jos allekirjoitit niin allekirjoitit eikä auta räpistellä. Olet antanut lapsesi huostaan ja sinua vastuutetaan huostaan antamisesta. Huostaanantaminen se seikka mihin huomio kiinnittyy. Jos taas et antanut niin asi asia varmasti saa toisen merkityksen.
pitää nälässä, pitää ryysyissä ilman kenkiä sijoituspaikoille tai sijaisvanhemmille. Ilman allekirjoitusta kristystoimien, uhkailujen - joita satelee sossuilta pakkohuostaanotoista, joita on vaikeampi purkaa - takaa lapselle sitten paremmat olosuhteet sijoituksessa: tarvittavat hoidot, kunnon vaatteet ja kunnon ruoka! Toisin sanoin: Se eroko on allekirjoitetulla ja ilman allekirjoitetulla huostaanotolla eli pakkohuostaanotolla, että lapsella on hyvät oltavat, mutta pakkohuostaanotto on vaikeampi purkaa.
Laitoin iltalehdelle sähköpostia sekä yhden nauhan,mutta en usko jotta julkaisevat koska eivät saa sossulta lausuntoa.
kohtelun sijaisperheissä ja laitoksissa! Muistakaa, vaikka pakkohuostaanotto on vaikea purkaa, niin teidän lapsenne saavat lainmukaisen kohtelun ja hoidon sijoituspaikoissa. Onko näin?
isä, juttusi julkaistaisiin heti. Mutta huostaanotettujen lasten äidit ovat kohtalonsa ansainneet, koska ovat juoppoja, narkkareita, laiskoja yhteiskunnan tuella eläviä pienipalkkaisia loisija, menneet allekirjoittamaan huostapaperit suuren painostuksen alaisena - isäthän eivät allekirjoita,vaikka lapsi olisi kuolemansairas ja hoitoon päästäkseen tarvitsee huostaanoton! Että se niistä lastensuojelun yleisestä käsityksestä!
tuollainen! Sijaispaikat ovat mitä ovat, aivan riippumatta siitä, millä keinoilla lapsi on onnistuttu vanhemmiltaan ryöstämään. Ihan typerää väittää kuten edellä, että "asia saa toisen merkityksen". MINKÄ HELVETIN MERKITYKSEN se saa sillä, että henkistä väkivaltaa käyttäen vanhemmat kiristetään allekirjoittamaan huostaanotto? KERRO! Jos hoidollisen huostan yhteydessä ei kirjoita, katsotaan, että siihen asti vanhempi on saattanut toimia OK, hän on alkanut hakea apua lapselleen, on toiminut lääkäreiden kanssa hyvässä yhteistyössä, MUTTA JOS HÄN EI ALLEKIRJOITA HUOSTAPAPEREITA, HÄNEN KATSOTAANKIN VASTUSTAVAN LAPSELLE ANNETTAVAA HOITOA!!!!!!! Se antaakin laillisen syyn huostaanoton tekemiselle. Sekö muka on parempi tilanne kuin se, että vanhempi vaikka kiristettynä allekirjoittaa? Kyllä itse olen siunannut itseni monesti siitä, että suostuin kiristettynä allekirjoittamaan, koska sen takia sain lapsen suoraan kotiin sitten kun asiat olivat niin pitkällä, että lapsen pahoinpitely ja muut paskat voitiin todistaa tapahtuneiksi. Lapsi jäi suoraan kotiin, KOSKA OLIN ALLEKIRJOITTANUT HUOSTAPAPERIT. Entä jos en olisi kirjoittanut? Lapsi olisi joutunut olemaan pahimmillaan hirveässä sijaispaikassa koko sen ajan, että olisi odotettu hallinto-oikeuden käsittelyä, jossa purkuhakemukseni olisi käsitelty, siis kaksi vuotta. Siinä tapauksessa lapsen mielenterveydestä ei olisi ehkä ollut enää mitään jäljellä. Sekä olisi ollut hyvä? On aivan HIRVEÄÄ JOS VANHEMMAT VASTUSTAVAT HOIDOLLISTA HUOSTAANOTTOA, siitä joutuu monella tapaa kärsimään koko perhe. Niin että ihan rauhassa voit unohtaa länkytyksen siitä, että "ASIA SAA ERI VIVAHTEEN TAI MERKITYKSEN"! MIkä se sellainen vanhempi on, joka haluaa tehdä lapsensa olon mahdollisimman huonoksi? Jos hoidollista huostaanottoa vastustaa, on ihan sama, kuin pistäisi oman lapsensa kärsimään. Vähän varovaisemmin pitäisi jaella arvioita näin tärkeästä asiasta kuin suostuminen tai ei suostuminen huostaanoton tekemiseen.
raskauteen, joten ISÄT ovat pidättyväisiä ja heille ei tule yllätysraskauksia - ei kyllä muutenkaan raskauksia, mutta siis he eivät saata naista raskaaksi muuten kuin vakaasti suunnitellen ja haluten lasta. ISÄT myös tietävät, että milloin tulee terve lapsi ja eivät siitä mitenkään sairaita lapsia. ISÄT osaavat siittää standardilapsia, oikeiden mallien ja mittojen mukaan, yhteiskunnalle IHANNElapsia. ISÄT tekevät kaikkensa pitääkseen perheen koossa ja lapset ja lastensa äidit tyytyväisinä. Kaikki muu on akkojen - kyykyttäjien - aikaan saamaa! ISÄT eivät tarvi yhteiskunnan tukea, on vain äitien ahneutta saada lapsilisät ja muut perhe-etuudet. TOSI ON!
Anteeksi varmaan tyhmä kysymys... mutta mikä ihme on hoidollinen huostaanotto? Pitääkö vanhempien muka jossain tilanteessa, saadakseen lapselleen hoitoa antaa hänet huostaan? Todella outoa!!
Hoidollinen huosta tarkoittaa että lapselle ei esim. lasten psykiatria suostu tekemään tutkimuksia neuroligisten epäilyjen suhteen, lääkärin mielestä tilanteen pitää rauhoittua jota jotain voidaan tehdä ja näin suosittelee huostaanottoa, monet vanhemmat suostuvat jotta saavat lapsellensa (tai luulevat saavansa)tarvitsemansa avun, kun huosta on tehty on yleensä dg jonkun sortin "määrittämätön käytöshäiriö" ja syy vieritetään vanhempien niskaan, "kasvatuksessa vikaa". Monesti tällaisten lasten vanhemmat ovat joutuneet hakemaan apua juuri koulunkäynnin vaikeuksiin.
lähdin itse hakemaan apua perheneuvolasta lapsen moninaisiin ongelmiin. Sieltä kirjoitettiin lähete psykiatrisiin tutkimuksiin. Vaikka pyysin neurologian puolen arviota, perheneuvolassa väitettiin, että ei, ei, psykiatria on oikea osoite ja sieltä kyllä kirjoitetaan kaikki tarvittavat jatkolähetteet. Ei kirjoitettu! Lapsi katsottiin psykiatriseksi potilaaksi ja koska hän oli sisällä sairaalassa psykiatrisella tutkimusosastolla, en voinut enää vaikuttaa tilanteeseen mitenkään, kun psykiatrit päättivät hänen tarvitsevan pitkäaikaista psykiatrista hoitoa PIKAlähetteellä. Koska sairaalapaikkaa olisi jouduttu odottamaan puolitoista vuotta, lähete laitettiin lastenkodin psykiatriselle osastolle. Eivät lääkärit syyttäneet minua lapsen sairastumisesta, he selittivät, että huostaanotto on pelkkä muodollisuus tässä tapauksessa ja tehdään vain lapselle hoidon saamiseksi. Suunniteltiin kaksi vuotta kestävää intensiivihoitoa, joka piti antaa siis lastenkodissa. Paikka oli alle kaiken arvostelun, jotain ihan hirveää. Onneksi meillä oli fiksut sosiaalityöntekijät, jotka purkivat huostaanoton jo alle neljässä kuukaudessa. Mutta niitä hoitovirheitä ja pahoinpitelyjä, joiden kohteeksi lapsi lastenkodissa joutui, en ikinä pysty antamaan anteeksi tälle sairaalle yhteiskunnalle. Vaikka huostaanotto oli lyhyt, niin perheestä erottaminen ja pahoinpitelyt olivat hänelle niin hirveä järkytys, että hän kotiutui keväällä -06 todella huonokuntoisena, paljon huonokuntoisempana kuin oli sinne mennessään. Yksityiseltä puolelta saatiin vihdoin OIKEA diagnoosi, johon lapsella olisi ollut Suomen perustuslain mukaan oikeus täysin ilman huostaanottoakin. Nyt oikeaa kuntoutusta on jatkunut vuoden verran ja tilanne on aivan toinen, vaikka vaikea sanoa, toipuuko lapsi huostaanottotraumastaan ikinä.
outo, kuten edellä joku kirjoitti, vaan sillä rikotaan monia voimassa olevia lakeja, sekä lapsen oikeusturvaa ja ihmisoikeuksia. Hoidollisia huostaanottoja on tehty hyvin paljon viimeisen toistakymmenen vuoden aikana, ei tosiaankaan vain muutamia tapauksia. Suurin kohderyhmä niiden teolle ovat eri neurologisten oireyhtymien lapset, ennen kaikkea Asperger-lapset, joiden epäonneksi heidän oirekuvansa usein muistuttaa psykiatriassa joskus vuosikymmeniä sitten käytössä ollutta kaltoinkohdellun lapsen oirekuvaa.