Vanha varis istui oksallaan,
pihapuussa, ikäänkuin kotonaan.
Sanoi kraak, kraak tavallaan vanhan,
mäkin mukaan tulla saanhan.
Olis sanottavaakin myös mulla,
jos keskusteluihinne suotte tulla.
Vähäsanainen toki aina olen,
täällä oksallain enemmän pohdiskelen.
Oppikaa minun, variksen kieltä,
saatte itsellenne hyvää mieltä.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Meidän pihallamme on enimmäkseen mäntyjä. Harakat ovat kotiutuneet tähän ja niitä on kovasti. Ei minulla ole mitään niitä vastaan. Eivät metelöi.
Meidän kerrostalomme takapihan männyissä pesii joka kesä räkättirastaita. Pesimisaikanaan pitävät aikamoista meteliä ja annas olla kun varis tulee totutulle paikalleen hakemaan mummojen tuomaa evästä, niin räkätit ei anna rauhaa. Ajavat kuin ajavatkin variksen pois ja kyöräävät sitä ilmassa pitkän matkaa, jotta varisparka on hätää kärsimässä. Kun varis raakkuu aamulla puun latvassa, niin eikös se tiedä sadetta. Toivotaan nyt että ainakin Vapuksi sadetta saataisi, niin on kuivaa. Hyvä, Ruuneperi!
luulimme että (luulin) että on löytynyt paremmat laulupuut . Minkäs sitä nyt muuallekkaan ,tämä on tutuksi tullut. Ja olemmehan jo melkein kaikki toistemme sinujakin. Mukava on vuosien saatossa toisiamme kannustaa ,ja kestetään pikku vaikeudet yhdessä ,niinkauan kun vielä saadaa puhtia olla ,ja eleä. Hyvä kun kirjoitit niin paljonpuhuvan runonkin.
takaisin kun palaa ystävät taas halaa turha oli suinpäin lähtö järjestys on nyt uusi keskustelut juoheasti alkaneet on toimia sa kerännyt oot voimia nyt kaikki toimeen.
varis vaakkui oksallansa etsiikö hän vertaistansa tuumaa hieman itseksensä palaisisko pesällensä lintuparvi oksallaan varikselle huutamaan vaikkei mitään asiaa ääntä vain kun pitää saa kyllä pesälleni palaan varis itseksensä manaa vielä mulla on asiaa varis tuumaa oksallaan.
Meidän pihallamme asuu vanha pariskunta lintuin ruokapaikan omii tuo vanha pariskunta ei ole asiaa ei räkäteille ei harakoillekaan on mukana myös kyyhky vaan se on aivan nynny ojaan kipittelee siellä piiloittelee vaan kukko fasaani kun lähistölle ilmestyy ja rintojansa röyhistää silloin varis pariskunta puun latvaan lennähtää.
no minäkin aamutunnelmastani tässä: Aamyöstä istuin tässä tuijotellen taivaalle. joko sinipunervana näyttäytyisi. Oven auki herättyäni tempaisen. En kutsumattomia vieraita pelkää... tietänevät,että sus tässä asuskelee. Mutta pieni hiirulainen ei sutta pelännyt... juosta vilisti jonnekin piiloon, no kaipa ulos löytää kun valjennut on taivas. Eipä siinä kaikki, myös yksinäinen kissa kurkki ovella; saako tulla? No,ei peijakas sentään, mut vahdi siinä ovella. ehkäpä paisti kohta suuhusi tupsahtaa. Kas... eipä kuulu rapinoita enää kissakin viiksiään puhdistaen näkyy tuolla tyytyväisenä istuskellen. On se mukavaa,kun ei tarvitse olla koskaan ihan yksin,käy kissat ja hiiretkin tervehtimässä.
Kun vanha varis rääkäisee "kunnon hyvä"kansalainen piiloon "hopeat" kääräisee onhan riesa pahanlainen! "Hus,hus, mun sielu järkkyy roso ääni täällä kärkkyy." Kieli, mieli, erilainen syvin synty samanlainen. Varis väistää pahan herjan - vaan vielä koetan katon harjan.
Taas sä teit ruuneperit sanoit hyvästit ja heti pois ne vedit olet hiukan labiibi ikäisekses vallankin pitäis olla stabiili aina sua oon digannut säkin vähän mua jonkun kerran bongannut ei kannata koskaan sanoa : ei koskaan sitä pitää takas anoa -terveisin eräs likka
Raaku ihan vapaasti sinä Wanha Waris. Muka poistuit rennosti? Lähtöhalut karis? Joopa joo. Siis ukkosemme sitä nyt vain haluaa, että täällä hitusenkaan hänen perään kalutaan? Lennä Waris, raaku pois! Ilman sua toki ois luomakunta vajavainen. Tiedän minä, kummajainen.
Lähtisinkö kauas pois? Muuallako olla vois? En kestä tätä joukkoo ne sinne tänne poukkoo, minua ei kuulla enää kaikkialla tehdään tenää, on mielipiteet vanhanlaiset, mua haukkuu miehet, naiset. Vaan lähtöä en vielä päätä koetanpa ensin jäätä. Kaikki ensin hyvästelen vastaukset kuulostelen. Muualla on niin kurja olla, ei kukkona saa tunkiolla tulokas noin vain häärätä, muita oitis määrätä. Hei! Joku vielä kuitenkin pyysi mua takaisin. En taida minä sittenkään kotoani mennä minnekään!
niin itsekeskeinen on pää kukas sua tänne pyysi poistu rauhassa on oma syysi suuna päänä aina arkena ja sunnuntaina
Ollaan täällä joka säällä, varsinkin siis myrtsipäällä. Kannatetaan. Oikosenaan tulen tänne - ystävänne usein silloin maailma kun murjoo milloin. Kaikki kun on tylsänlaista, kun ei mikään oikein maista, tänne tulen kurkkimahan... Sanon joskus sanan pahan ihan omaa tyhmyyttäni, pienuuttani.
Eikö se vanhan aapisen variskin niin keikkunut tervatulla sillalla. Samoin keikkuu Ruuneperi 24:llä - lähden, en lähde, lähdenpäs. Edelleen kuitenkin täällä keikkuu...
nauroi niin maan makiasti, kun oiustin sauvoineni lenkille. On se niin virkistävää kuulla edes jonkun niin täysillä nauravan näinä ankeina aikoina. Tosin kuulin eilen vanhan sananlaskun nykyversion: Se parhaiten nauraa, jolla on tukevin lääkitys. Ei koskene harakoita. Sitähän se on, Ruuneperi, tämä ihmiselo kaikkiaan, että kun nokka nousee, niin pyrstö tarttuu ja toisinpäin. Mutta näyttää se niin hupaisalta kuitenkin, ja onnellinen se, joka osaa ja jaksaa omalle keikkumiselleen nauraa. Ei puutu hupia elämästä. Ei muuta kun keikutaan, ilahdutetaan edes toisia, vahingonilohan se vasta imelää onkin.
Varis hyppii oksallaan lippuansa heiluttaa elämä on taas paikallaan oksaa oikein keikuttaa metsän väki onnessaan vastaa,että kraaku vaan.
tullut tuonne, ahdistavaa!
ja miksi , toivot vaan!
huolta nyt ei,jätän mielelläni tämän huolten ja murheitten laakson.Mikä kaikki ihmiset on ihan lyttyyn latistanut. Aamulla aikasin junaan ja sitten Tallinnan laivaan.Pääsee taas hengittämään raikkaita tuulia Suomenlahdelle ja aistimaan meren voiman.Ehkäpä siitä ripaus minullekin siirtyy.
kuin sinä. Muista tulla kertomaan kun menet vessaan, niin kamalastii kiinnostaa menemises ja tulemises.