Apua! Olen yksinhuoltaja äiti jolla on 6 1/2 vuotias tytär. Hän on aina ollut kiltti ja rauhallinen lapsi. Viikko sitten sain soiton päiväkodista että hän oli jäännyt kiinni varastamisesta. Hän oli ottanut jotain tarroja jotka oli päiväkodin. Tädit olivat asiallisia, kertoivat minulle että olivat jutellut lapseni kanssa rauhallisesti asiasta. Juteltiin sitten vielä kotona asiasta, ja kaikki vaikutti hyvältä. Ei mennyt kun pari päivää niin hän oli pöllinyt jotain pikkulejuja. Nyt suutuin ja pidin hänelle puhuttelun. Ja eikun tänään näin pienen pantterin hänen huoneessa jota päiväkodin täti kyseli aamulla... Mitä avuksi??!! Mitä teen??!! Olen avian epäitoivoinen... Miksi hän ei ymmärrä.. Mitä voisin vielä tehdä?? Olen selittänyt ystävällisesti vastuusta ja yrittänyt kaikin tavoin saada hänet ymmärtämään... Apua!
Pikku Varas
Epätoivoinen
61877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tyttäreni varasti kaupasta pienet sakset juuri samanikäisenä. Ensin hän niitä pyysi ja kun ei saanut varasti. Kotona sitten huomasin ne ja puhuttelun jälkeen menimme yhdessä kauppaan ja hän joutui itse ne palauttamaan kaupantädille ja myös pyytämään anteeksi. Sen jälkeen ei meillä ole varastettu.
Tyttäresi kaipaa luultavasti huomiota - kuten kaikki tuonikäiset lapset. Meillä ainakin tuo ikä on ollut yllättävän hankala. Lasta pitää ymmärtää, mutta yritä selittää, että varastaminen on vähän eri juttu kuin joku muu äidin uhmaaminen. Suomessa on aika tiukka laki omaisuusrikoksista. Eli siis yritä selittää, että varastaminen on sellainen juttu, jolla ei voi leikkiä. Uhkaile poliiseilla tai psykologeilla tai jollain. Tai ehkä ei pitäisi uhkailla, mutta yritä jotenkin saada jakeluun, että varastaminen on vähän eri asia kuin muu kiukuttelu.
Koeta kestää! Kyllä se siitä!
olla muutakin. itse ainakin varastin lapsena vain silkasta kateudesta (kun toisella oli jotain hiemnompaa ja oma äiti ei suostunut ostamaan minulle sitä). yleensä jos lapsi on tottunut iana saamaan kaiken ja ei joku kerta saakaan, niin sitten ottaa sen itse (varastaa). hemmotelkaahan siis lapsianne vähemmän.
Minä en lapsena todellakaan ollut hemmoteltu enkä saanut kaikkea, silti varastelin.
Enkä vielä tänä päivänäkään osaa sanoa, miksi.
koti teillä oli? Kaikki ihan reilassako?
... kerran myös meillä. Tyttö oli ottanut huoltoasemalla purkkapötkön ja piilottanut sen hanskaansa. Kotiin päästyämme huomasin tapahtuneen ja siitä paikasta lähdettiin takaisin huoltikselle. Laitoin lapsen palauttamaan purkkapötkön takaisin huoltoaseman myyjälle, selitin tietty tapahtuneen ja sitten ipana pyysi anteeksi. Huoltiksella myyjä suhtautui asiaan kivasti, oli hengessä mukana.
Kotona sitten juteltiin siitä mikä on omaa ja mikä toisen omaa, miksi pitää maksaa ostokset jne. Yritin vetää keskustelun sillä tavalla että lapsi todella ymmärtäisi mistä on kyse.
Pieni häpeä, omantunnon kolkutus on paikallaan, ei ole toistunut meillä sen koommin.