kotimaisia dekkareita.
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paul-Erik Haataja (s. 12. joulukuuta 1944 Kiuruvesi) on Helsingissä asuva kirjailija.
Paul-Erik Haataja muutti Kiuruvedeltä Helsinkiin 1965. Hän työskenteli OTK:n keskuslaboratoriossa viidentoista vuoden ajan, lisäksi hän on toiminut valokuvaajana. Hän jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi 1990-luvun alussa.
Haataja päätti jo alle kouluikäisenä, että hänestä tulee kirjailija. Seitsemäntoistavuotiaana hän sai päähänsä ryhtyä dekkarikirjailijaksi. Sitä ennen hän päätti kuitenkin selvittää, millainen on hyvä rikosromaani, ja luki Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen. Teoksen luettuaan Haataja hautasi suunnitelmansa ja kirjoitti runokokoelman, jonka kustantaja kuitenkin palautti.
Haataja oli jo neljäkymmentävuotias, kun hän vihdoin täytti unelmansa ja kirjoitti esikoisteoksensa Nuori, kaunis ja kuollut. Kriitikot vertasivat Haatajaa Georges Simenoniin, joka onkin yksi kirjailijan esikuvista. Kirjallisuudentutkija Liisi Huhtala on määritellyt Haatajan teokset rikosaiheisiksi romaaneiksi niiden vahvan kaunokirjallisen otteen vuoksi.
Haataja on kirjoittanut kaksitoista rikosromaania. Lähes kaikissa teoksissa rikoksia tutkii komisario Armas Tammelinin tutkimusryhmä. Tammelin on 60-vuotias, raihnainen, sydänvikainen oluenystävä, joka inhoaa lapsia. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat pääosin Helsinkiin.
Vuonna 1987 ilmestynyt Häkkilinnut sai Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon. Siitä on tehty myös tv-elokuva. Viimeisestä juoksusta puolestaan tehtiin radiokuunnelma.
"Haataja hallitsee kertojanotteellaan kollektiivisen poliisiromaanin tekniikkaa. Hänellä on myös taitoa rakentaa draamallisia kohtauksia, jotka useinlaukeavat koomisina tilanteina. Huumori tulee esille myös dialogissa, joka psykologisen kuvauksen ohella on tyypillistä tekijälle. Romaanin juoni on huolellisesti laadittu ja realistinen", sanotaan Vuoden johtolanka -palkinnon perusteluissa.
[muokkaa] Teokset
Nuori, kaunis ja kuollut (1984)
Lähtö ilman jäähyväisiä (1985)
Hyrrä (1986)
Häkkilinnut (1987)
Viimeinen juoksu (1988)
Merkitty luoti (1989)
Jenkki (1991)
Sopiva paikka kuolla (1993)
Metsän piilossa (1995)
Rosvo ja poliisi (1996)
Vaarojen mailla (2000)
Urakan loppu (2005)
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kiuruvetisiä kirjailijoita / Haataja
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Paul-Erik_Haataja
Luokka: Suomalaiset kirjailijatNäkymätArtikkeli Keskustelu Muokkaa Historia Henkilökohtaiset työkalutKirjaudu sisään tai luo tunnus
tässä
tosi hyviä
11350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Paul-Erik Haataja on loistava kotimainen dekkaristi. Hänen henkilöhahmonsa ovat hulvattoman aitoja. Komisario Tammelinissa Maigret yhdistyy Palmuun mainiolla tavalla olematta kuitenkaan kyseisten hahmojen pastissi, vaan aivan oma persoonansa. Tammelinin alaisetkaan eivät jää statistin asemaan niin kuin dekkarisankarin apulaiset yleensä, vaan ovat olennainen osa tarinaa ja rikostutkintaa, vaikka se on lopulta Tammelin joka johtolangat yhdistää ratkaisevasti. "Kirjallisuudentutkija Liisi Huhtala on määritellyt Haatajan teokset rikosaiheisiksi romaaneiksi niiden vahvan kaunokirjallisen otteen vuoksi." Tuosta arviosta haiskahtaa selkeästi vanha asenne dekkareita ja rikoskirjallisuutta kohtaan: Dekkarithan eivät ole oikeaa kirjallisuutta vaan kaupallista saastaa, joilla ratsastetaan kauheuksilla ja väkivallalla.