Teinien vanhemmille

Meillä teini tuli siinä neljäntoista iässä sanomaan minulle, että äiti, minä tahdon lisää vastuuta. Hetken kuules olin ihan pudota palliltani, kunnes sitten hänen jutustaan valottui, että se vastuu olikin KOIRA. Hetken miettimisen jälkeen lupa heltisi koiran ottamiseen, mutta teinpä hänelle selväksi, että se on todellakin sitten sinun koirasi, ei minun. Ja tottahan se on, hyvin hoitaa sen. Ei voi muuta todeta. Toki koko perhe koiraa huomioi, ja välistä hoitaa jotta lapsi saa vapaa aikaa myös. Mutta hän tajuaa samalla että kun minä hoidan hänen "vauvaansa" niin hän hoitaa myös KÄSKEMÄTTÄ sisaruksiaan. Ja näin tapahtuu. Ihan sulassa sovussa. Sitä en tiedä mikä asia se teidän perheessänne sitten se "vastuu" on, mutta suosittelisin sitä kysymään teiniltäsi. Kyllä häntä jokin asia varmastikin kiinnostaa yli kaiken. Vastuu tuo tullessaan myös velvollisuuksia, kyllä teinit sen ymmärtävät, kun sen heille kertoo. Meillä ei juostu koulun jälkeen ympäri kyliä, kun oli tuo koira joka kaipasi pissitystä heti koulun jälkeen, ja yhdessä oloa. Olipa hyvä juttu. Itse sanoin teinilleni, etten oikein ole koiraihmisiä, ja sitä on sitten vuosien jälkeen naurettu oikein joukolla, kun tuo karvainen sydäntensärkijä joutui toden teolla paikkansa ansaitsemaan meidän perheessämme. Muistan kun se tuli meille ja joskus hösötti ja hyppeli vallattomasti, ja minä pakenin oven taakse karkuun, koira tajusi pelkoni, ja meni häpeissään portaiden alle luimistelemaan, ettei häntä tarvitse pelätä, ja heilutteli häntäänsä sieltä niin kauan kunnes uskalsin tulla ulos huoneesta. Sen jälkeen se todella herkästi luki mielialojani ja varoi pelästyttämästä. Ja uskoo pienestäkin sanomisesta. Nykyisin meillä on jo vauvakin tullut tuon koiran tulemisen jälkeen, ja hyvin sujui pienokaiseenkin suhtautuminen koiralta, vaikka itse sitä hieman joskus epäilinkin. Koira ajoittain hösöttää niin voimalla, mutta ihan kuin taikaiskusta muuttuu rauhalliseksi pienokaisen lähistöllä.

oikein hyvin! kirjoitti:

Meillä teini tuli siinä neljäntoista iässä sanomaan minulle, että äiti, minä tahdon lisää vastuuta. Hetken kuules olin ihan pudota palliltani, kunnes sitten hänen jutustaan valottui, että se vastuu olikin KOIRA. Hetken miettimisen jälkeen lupa heltisi koiran ottamiseen, mutta teinpä hänelle selväksi, että se on todellakin sitten sinun koirasi, ei minun. Ja tottahan se on, hyvin hoitaa sen. Ei voi muuta todeta. Toki koko perhe koiraa huomioi, ja välistä hoitaa jotta lapsi saa vapaa aikaa myös. Mutta hän tajuaa samalla että kun minä hoidan hänen "vauvaansa" niin hän hoitaa myös KÄSKEMÄTTÄ sisaruksiaan. Ja näin tapahtuu. Ihan sulassa sovussa. Sitä en tiedä mikä asia se teidän perheessänne sitten se "vastuu" on, mutta suosittelisin sitä kysymään teiniltäsi. Kyllä häntä jokin asia varmastikin kiinnostaa yli kaiken. Vastuu tuo tullessaan myös velvollisuuksia, kyllä teinit sen ymmärtävät, kun sen heille kertoo. Meillä ei juostu koulun jälkeen ympäri kyliä, kun oli tuo koira joka kaipasi pissitystä heti koulun jälkeen, ja yhdessä oloa. Olipa hyvä juttu. Itse sanoin teinilleni, etten oikein ole koiraihmisiä, ja sitä on sitten vuosien jälkeen naurettu oikein joukolla, kun tuo karvainen sydäntensärkijä joutui toden teolla paikkansa ansaitsemaan meidän perheessämme. Muistan kun se tuli meille ja joskus hösötti ja hyppeli vallattomasti, ja minä pakenin oven taakse karkuun, koira tajusi pelkoni, ja meni häpeissään portaiden alle luimistelemaan, ettei häntä tarvitse pelätä, ja heilutteli häntäänsä sieltä niin kauan kunnes uskalsin tulla ulos huoneesta. Sen jälkeen se todella herkästi luki mielialojani ja varoi pelästyttämästä. Ja uskoo pienestäkin sanomisesta. Nykyisin meillä on jo vauvakin tullut tuon koiran tulemisen jälkeen, ja hyvin sujui pienokaiseenkin suhtautuminen koiralta, vaikka itse sitä hieman joskus epäilinkin. Koira ajoittain hösöttää niin voimalla, mutta ihan kuin taikaiskusta muuttuu rauhalliseksi pienokaisen lähistöllä.

No koirahan se tasta viela puuttuu... Minulle riittasi oman huoneen pitamonen sellaisessa kunnossa, etta sinne uskaltaa kurkistaa...Ei taalla meillakaan pain kylilla juosta oli koiraa tai ei.. Kiva etta teilla toimii tuo koira ja perheenne tuntuu olevat muutenkin kaikin puolin tasapainoisempi..

Upeasti olet osannut kasvattaa!!! Maailma olsikin hieno paikka jos kaikki osaisivat kuten sina!

Mom36 kirjoitti:

Upeasti olet osannut kasvattaa!!! Maailma olsikin hieno paikka jos kaikki osaisivat kuten sina!

opettanut aluksi yhdessä minun kanssani ja leikin varjolla korjaamaan lelut ja tavarat pois. Vaatteet hän vie likipitäen aina ja reippaasti likapyykkikoriin, astiat pöydältä tiskipöydälle, auttaapa joskus pölyn pyyhkimisessä. Toki unohduksia sattuu, sattuuhan sitä meille aikuisillekin, mutta hyvä on pienestä pitäen pyytää osallistumaan kodin yhteisiin askareisiin. Vaikka se teini-ikä ehkä aiheuttaa kapinointia, niin se perusopetus istuu kuitenkin takaraivossa tulevaisuutta ajatellen. Jos ei lasta koskaan pyydetä tai kehoteta auttamaan kotona, niin miten ihmeessä hän voi sen osata kun on jalat oman pöydän alla.

olen melko pienestä kirjoitti:

opettanut aluksi yhdessä minun kanssani ja leikin varjolla korjaamaan lelut ja tavarat pois. Vaatteet hän vie likipitäen aina ja reippaasti likapyykkikoriin, astiat pöydältä tiskipöydälle, auttaapa joskus pölyn pyyhkimisessä. Toki unohduksia sattuu, sattuuhan sitä meille aikuisillekin, mutta hyvä on pienestä pitäen pyytää osallistumaan kodin yhteisiin askareisiin. Vaikka se teini-ikä ehkä aiheuttaa kapinointia, niin se perusopetus istuu kuitenkin takaraivossa tulevaisuutta ajatellen. Jos ei lasta koskaan pyydetä tai kehoteta auttamaan kotona, niin miten ihmeessä hän voi sen osata kun on jalat oman pöydän alla.

Kuinkas tiedat mita olen lapseltani pyytanyt ja kuinka hanet on kasvatettu. En nimittain noista maninnut yhtaan mitaan. Lisaksi en maininnut siita onko minulla muita lapsia ja kuinka he kayttaystyvat versus ao tyttareni. On huvittavaa etta vedetaan johtopaatoksia ihmisen tavasta kasvattaa lapsia tuntematta koko ihmista ja tietamatta mita han tyokseen tekee.

Mom36 kirjoitti:

Kuinkas tiedat mita olen lapseltani pyytanyt ja kuinka hanet on kasvatettu. En nimittain noista maninnut yhtaan mitaan. Lisaksi en maininnut siita onko minulla muita lapsia ja kuinka he kayttaystyvat versus ao tyttareni. On huvittavaa etta vedetaan johtopaatoksia ihmisen tavasta kasvattaa lapsia tuntematta koko ihmista ja tietamatta mita han tyokseen tekee.

mutta kokeileppas vaikka palstaa helistin.fi niin saat ihan järkevääkin juttuseuraa.