Kaunista sunnuntaita

Kiitos kauniista neuvoista. Pitää muistaa omaa rakastaan. Sekä myös vanhaa synnyttäjäänsä.

Moi! Mun äidilläni on diagnosoitu jo vuosia vuosia sitten "paniikkihäiriö". Äiti ottaa stressiä jopa äitienpäivästä kun "pelkää vierailujen aiheuttamaa" sosiaalista jännitystä. Vaikka siellä ei käy kuin minä ja identtinen kaksoisveljeni. Ja ihan lyhyen aikaa vain. Itse vien äidille "äitienpäivälahjana" pari lehtiroskapussia (siis äidin roskapussit en tuo niitä kotoa *wirn*) roskakatokseen. Se on aika huonojalkainen ja rinne roskikselle on jyrkkä. Yleensä äiti pistää mulle "silakkafile-ruisleivät ronskissa rasvassa" mukaan kun kuvittelee että olen 43-vuotias uusavuton joka ei itse osaa ruokaa laittaa. Kiittelen äitiä aina kovasti ja jopa syön ne leivät. MINUN äitienpäivälahjani äidille on aina ollut siis "ylikiitteleminen" ja "mahdollisimman lyhyt vierailuaika". Äiti tykkää systeemistä kovasti. Se on hänelle helppo tapa saada kontaktia edes silloin tällöin lapsiinsa. Muuta hän ei haluakaan. Hän ei koe hyljätyksen tunnetta kun siellä epäsäännöllisen säännöllisesti käydään. Ja tuntee itsensä hyödylliseksi kun antaa rahaa. "Tässä sulle Petri 50 eur Pääsiäisrahaa" tms-rahaa. Ja minähän kiittelen ja äiti on onnellinen. Äitejä on erilaisia. Minun äitini ei ole täydellinen mutta olen sen hänelle anteeksi antanut. Äiti on tehnyt parhaansa omalla heikolla itsetunnollaan. Kun äiti kohta kuolee saatan hänet hautaan lempein sydämmin.

Moi! Anteeksi että pilasin sinun viattoman sunnuntai-päivän toivotuksesi. Tämä on mun pimeä luonteenpiirteeni. Positiivista ja kivaa ja hauskanmukavaa ajattelutapaa pitää viljellä! Kaikille tosiaan kivaa sunnuntaipäivän jatkoa kuten aloittaja tuossa jo toivottikin :) *Hymyilee kilpaa auringon kanssa*

on se semmonen kumma juttu,,vaikka mulla on äiti jo kuollu, niin meen kyl haudalle muistamaan...äitienpäivänä,,,