Tuli vain sellainen mieleen, että miksi ei voi adoptoida koiraa jos rodulla ei ole niin väliä?
Miksi pitää pennuttaa, koska haluaa seropeja?
Virossa, venäjällä, espanjassa, romaniassa, saksass, suomessa ja monessa, monessa maassa on koiria vailla kotia, jotka odottavat sitä uutta mahdollisuutta.
Jos epäilyttää aikuisen koiran adoptio, ottaa pennun, siellä on niitäkin. Ne tarvitsevat uuden mahdollisuuden. Ei pitäisi tehdä niitä pentuja lisää ja hankkia niitä sillä selityksellä että kun haluan vain lenkkikaverin, no kyllä se espanjan seropikin siihen käy vallan mainiosti.
Itselläni on ollut 2adoptio koiraa, virosta ja espanjasta, molemmat aikuisia ja "haastavia" rotuja. Meillä kaverit eli hyvän elämän ja olivat todella hienoja otuksia molemmat, enkä kadu hetkeäkään että annoin niille sen toisen mahdollisuuden.
Ja adoptoin heti uudestaan kun mahdollisuus tulee ja niin tulisi tehdä monen muunkin!
Älkää hyvät ihmiset teettäkö sekarotuisia pentuja kun ilman kotia on jo valmiiksi monia seropeja!
Adoptoikaa
älkää Pennuttako
181203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
no huh huh..
hajoo siihen ääliö, Adoptio koirat on parhaita JEEEEEEEEEEEE
on huhhuh?
En ehkä ensimmäiseksi koiraksi suosittelisi rescue-koiraa, koska näillä usein on vaativia erityispiirteitä tietyissä tilanteissa.
Esim. täällä Lindaa (ensimmäinen ylhäällä) suositellaan nimenomaan ensimmäiseksi koiraksi. http://www.espanjankatukoirat.com/ekk/pg.php?pg=Koirat/kotiaetsivat_pienet.html
...kyllä seropien kasvatuksessa käytetään usein jätkeäkin, eli harkitusti risteytetään eri rotuja keskenään, eikä mitä sattuu!
Minäkään en ottaisi mitään seropia, jos en tietäisi sen vanhempien roduista ja terveystilasta.
Minulle koditon tuli 7kk iässä tarhalta.Ei mitään valittamista, aivan huippu kaveri. Avoin, luoksetuleva, iloinen kaveri. Ei eroahdistuksia, eikä muitakaan ongelmia. Ei ole kuvattu, mutta ei onnu eikä päällisin puolin eläinlääkärin tutkimuksissa mitään vikaa ole löytynyt. Ei ole allergioita, eikä vatsa ole herkkä. Oppii nopeasti asioita, aivan ihana koira. En ole hetkeäkään katunut tämän kaverin ottamista, päinvastoin, mistään hinnasta siitä en tule luopumaan =)Koirasta kuvia sivulla http://koiramme2008.suntuubi.com/?cat=5
etsin sekarotuista koiranpentua osaaatko neuvoa et mis olis myytävänä
mitä rotuja sekoituksessa on ja tietää myös vanhemmista jotain. Siksi on paras teettää itse pentue. Menekkiä sekarotuisille on valtavasti. Viime pentueen kohdalla ostajia ja hyviä sellaisia, olisi ollut vaikka kymmenelle pentueelle.
Eikö silloin ole turvallisinta ostaa rotukoira, tietää aikatavalla millaisen koiran saa =) Sekarotuisessahan pennulle voi tulla sen tuntemattoman ukin tai mummon luonne, ei isän tai emän. Jos pelkää, täytyy ostaa rotukoira =) Jos uskaltaa, voi ostaa myös kodittoman tarhalta.
Rotukoiran ostamalla on suuri vaara saada sairas ylijalostettu koira ja vielä törkeään ylihintaan. Tuliko ollenkaan muuten pieneen mieleesi, että se sekarotuinen voi olla kahden eri rotuisen rotukoiran jälkeläinen? Mitä ne tuntemattomat ukit tai mummot silloin ovat? No kieltämättä koirien papereihin ei aina ole luottamista, joten olet osin oikeassa.
Mitäs ne kahden puhtaan jälkeläiset on? Onko vanhemmat sairaita, kun ei ole puhtaita teetätetty? Miksi ostaa "kallis ylihintainen" ja astuttaa se naapurin erirotuisella koiralla, kun astuttamalla saman rotuisella, saa sitä ylihintaa? Miten noi jutut menee ristiin?
sinun on ymmärrettävästi vaikea ymmärtää, etteivät kaikki kasvata koiria ansaitakseen mahdollisimman paljon rahaa.
Niinkö? Vieressäni nukkuu leikattu seropinarttu, jossa useampaa rotua. Ja tiedätkö mitä, tämä kallis karvatassumme, monen rodun "sekametelisoppa" ei ole tehnyt yhtäkään pentua. Emme koskaan kokeneet tarvetta pennuttaa hyvä luontoista kilttiä ja tervettä koiraamme.
Itseltäni löytyy kaksi rescue-koiraa Viipurista. Ensimmäistä harkittiin pitkään, ja tultiin siihen tulokseen, että aikaa ja kärsivällisyyttä riittää, mikäli koiralla on sopeutumis ym. vaikeuksia. Noh, kävimme hakemassa tytön kotiin. Uuteen kotiin saapuessa kaikki piti käydä tutkimassa, ja ruokakuppi tyhjeni alta aikayksikön. Annoimme koiran olla vain "keskenään", kiinnittämättä siihen mitään huomiota, jotta se saa totutella omaan tahtiinsa.Jo ensimmäisenä yönä se kömpi kainaloon, eikä ole sieltä kadonnut.. Ellei sitten ole liian kuuma.. No tämän nykyisen koiran sosiaalisuuden yms. myötä oli sitten toinen koira harkinnassa, joten otimme taas yhteyttä viipurin koiriin. Ja sieltä löytyi kuin löytyikin kuin löytyikin kaveri koirallemme. Noh tämä uusi jättikokoinen vauva oli todella arka, kun se saapui. Rajaeläinlääkäri joutui rauhoittamaan sen matkan ajaksi, ja se pelkäsi ihan kaikkea uutta.Pelon se ilmaisi "kirkumalla". Ei suostunut tulemaan rappukäytävään, vaan jouduin kantamaan tuon 45 kiloisen kakaran kotiin.Kylpy samaten.Annoimme sitten pojan myös sopeutua samalla tavalla kuin edellisenkin haukun, ja sopeutuikin todella hyvin. Rappukäytävä pelostakin selvittiin istuskelemalla siellä tunnin verran, ja nykyään 70kiloinen poika itse menee ammeeseen seisomaan.
itselläni on espanjasta adoptoitu uroskoira, joka on ollut maailman kiltein ja rauhallisin yksilö. On toki aivan totta ettei rescuekoira ole paras vaihtoehto ensimmäiseksi koiraksi. Rescuekoiran ottamiseen liityy usein ennakkoluuloja sairauksista, luonnevioista jne jne.. mutta pääsääntöisesti tarhoilta ei laiteta matkaan selkeästi sairasta tai luonnevikaista koiraa. Adoptio on todella hyvä vaihtoehto, mutta valitettavasti joillekin ei yksinkertaisesti kelpaa mikään muu kuin joku tietty rotukoira (vaikka sitten ilman papereita). Suomessa ei tietääkseni ole minkäänlaista kulkukoiraongelmaa, toisin kuin esim. espanjassa.
Itselläni on kotimainen kodinvaihtaja ja äidilläni myös, lähinnä kai heidän kodinvaihtonsa johtui siitä, että kyseessä on erittäin energiset yksilöt ja omistajat olivat enemmin sohvaperuna-tyyppiä.
Eli myös Suomesta löytyy paljon nuoria, jopa alle vuoden vanhoja koiruuksia, jotka joutuvat syystä tai toisesta...vaihtamaan kotia. Toki kodinvaihtajan ottaessasi, et voi koskaan tietää mitä "kovalevylle" on syötetty, mutta se tuokin elämään mukavaa haastetta :) Monelle sen uuden kodin löytyminen on myös viimeinen pelastus ennen lopetuspiikkiä...