Kun ei vain kiinnosta... (pitkä tarina)

nteji kirjoitti:

Okei kirjotan tätä ny suoraa puhekielellä ku haluun pistää tähän suoraan mun ajatukset oon nyt 17 vuotias poika ja mun ongelmana on jo ollut yhden vuoden ajan et mun seksuaaliset halut (kaikissa muodoissa)ja muutenkin kiinnostus tyttöihin ja kaikkeen mikä sisältää jotain rakkauteen viittaavia tunteita on lopahtanut TOTAALISESTI. 4 vuotta sitte ku olin 13 vuotta vanha, tapasin yhden tytön mun pianoharrastuksessa. sen kanssa oltiin aluksi kauan ystäviä ja sitten meidän välillä alkoi rakkaus kehittyä itsestään, niinkuin aina pitääkin. puolen vuoden jälkeen rakastettiin molemmat toisiamme tosi paljon, oltiin aina yhdessä, voin sanoa että se oli ihan aitoa rakkautta eikä semmoista "tehtyä". Sekin oli sanonut että ekaa kertaa tunsi oikeata rakkautta, ja sanoi että ilman mua se ei enää tietäis mitä tehä.. mä rakastin sitä oikeasti aina, jos se olis joutunut pyörätuoliin, halvaantunut tai turmeltunut vakavasti tulipalossa ni silti oisin sillon voinut vannoa pitäväni huolta siitä koko loppuelämäni. kuitenkin 2,5 vuotta meidän tapaamisen jälkeen se yhtäkkiä katosi, viikon ajan ei kuulunut mitään tietoa, kunnes sain kuulla että oli lähtenyt toiseen kaupunkiin jonkun pakistanilaisen äijän perään joka oli sitä 8 vuotta vanhempi. Tyttö sano mulle että mä en ollut se oikea, ja sitten kismaili mun naaman edessä sen musafan kanssa. Mä en tehnyt mitään. Katsoin vaan apaattisesti, kävelin poispäin ilman mitään mieltä päässäni sisällä jotain 15-20 km lumiseen metsään (oli paljon lunta ja pakkasta). Siellä sitten apaattisena kaaduin maahan pari jäätynyttä kyyneltä naamalla ja en tehnyt mitään. jossain vaiheessa tuli niin kylmä että en jaksanut edes liikkua ja päätin vain maata siinä ja itkeä hiljaa, kunnes sitten nukahdin. Joku metsämies oli mut kuitenkin sitten bongannut sieltä ja soitti ambulanssin kun olin ihan hypotermian partaalla, sillon mulla ei ollut väliä oisinko kuollu vai ei, mut nyt oon kuitenkin kiitollinen sille miehel. Sen jälkeen 2kk oli aika suoranaista helvettiä, koulut jäi kesken, välillä mut piti raahata lääkärille kun olin saanut pieniä vammoja siitä kylmästä, ja niin edelleen. Oon ollu koko elämäni aika urheilullinen, semmonen vähän parempi peruskunto. Niiden kahden kuukauden jälkee mulla vähän jotenkin välähti aivois, ja rupesin liikkumaan, treenaamaan, ja niin edelleen, yhä tähän hetkeen saakka. Aina kun menen lenkille, tai salille, niin saan mielihyvää. Teen 5-7 päivän ajan viikossa jonkun 15-20km juoksulenkin, 1-2 km uintia, nostan painoja ja silleen, tuntuu että oon onnellinen silloin vain. Lääkärit valittelee et oon tuota pikaa ylikunnossa, mutta oon jo yli 1,5 vuotta tehnyt tätä samaa (en ihan 7 päivää viikossa, mut vähintään 5). Mulla on ihan hyvä itsetunto, ja en nyt halua kehua mut saan usein kuulla että oon yksi kaupungin hyvännäköisimmistä, ja harva se viikko kun joku nainen ei yritä mua, en nyt oikeasti halua lesoa. Mut sen tuskallisen 2kk jälkeen mua ei oo jotenkin yhtään kiinnostanu naiset, en oo masturboinu ku ei vaan kiinnosta, ei mitään halua enää tommosiin, kaverit ihmettelee et mite mul ei voi olla tyttöystävää, mut se nyt vaan on näin. Välil jopa vihaan naisia ja ajattelen elitistisest niitä kohtaan, mut en kyllä tavallaan haluaisikaan. Ainoa nainen ketä rakastan tällä hetkellä on mun oma äiti, se kun on kasvattanut ja elättänyt mut ja pitänyt huolta, tosin tä nyt ei oo sitä rakkauden muotoa mistä mulla on kiinnostus lopahtanu, eli se että hankkii jonkun kumppanin. Osaako joku sanoa mikä voisi olla ongelmana, ei rakkaus, seksi, tytöt, romantiikka ja niin edelleen, ei kiinnosta YHTÄÄN... tykkään vain treenata ja pitää huolta omasta ulkonäöstä, en tiedä mikä helvetti mua vaivaa. kiitos.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä