Yksinäiset

musicantor kirjoitti:

Syrjäytyvätkö he vai syrjäytetäänkö heidät pois ¨normaalista¨ elämästä. Suoraan sanoen olen kyllä jälkimmäisen kannalla. Suomessa arvostetaan yksin pärjäämistä ja kunnioitetaan jokaisen omaa reviiriä, mutta sitten kun nuori mies tulee ja kohottaa aseensa oppilaitoksella, niin sitten ruikutetaan oikein kunnolla muka yksinäisten ¨puolesta¨ ja unohdetaan läheisyyden vastuu parissa päivässä. Jo vähäisessäkin yksinäisyyden kokemisessa ratkaisevinta ei ole se, kuinka monta ihmistä tuntee, vaan se, kuinka läheiseksi tuntee suhteensa heihin. Ratkaisevaa on, millaisia asioita voi jakaa kenenkin kanssa, ja jollei ole ketään johon uskoutua vaikeissakin tilanteissa, jää kärsimyksessään yksin. Ja mitä tulee kiusaajiin, ovat heidän hyökkäystapansa uhriaan kohtaan raaistuneet. Täällähän voi kuka sanoa mitä vain ilman että operaattorit tekevät mitään, vaikka ¨wihceoexowiheuh3oi¨ tai ¨orw3hefshfkwhu¨ (kusipäiden puolta pidetään). Mutta palatakseni asiaan, vielä pahempaa on joutua koko kouluyhteisön silmissä nälvityksi ja murretuksi, ja mitä tulee amerikan kopiointiin, tekevät kiusaajat nykyään mitä tahansa (siis ihan mitä tahansa!) nöyryyttääkseen uhrinsa toimintakyvyttömäksi. Tähän liittyy hyvin läheisesti arvojen ja kilpailun koveneminen (tai paremminkin tietoinen koventaminen), niin nuorisoryhmissä, työmarkkinoilla, talousmaailmassa kuin koko yhteiskunnassamme. Suosikoot paatuneet porvarit ja poliitikot mitä vain, mutta vääjäämättä tällainen hulluus johtaa yhä useampien ulkopuolelle jäämiseen. Paineet alkavat kiristyä niilläkin joilla oman määritelmämme mukaan on kaikki hyvin. Mutta mihin voimme kohdistaa syyttävän sormemme tästä? Kysymys on hankala, sillä me kaikki periaatteessa olemme enemmän tai vähemmän vastuussa tästä. Suuryrittäjät sortuvat talousmaailman väkivaltaistamiseen, ja me taas olemme äänestäneet valtaan maamme nykyiset päättäjät ja olemme ajatustemme kautta luoneet kansallista kulttuuriamme, johon ikävä kyllä olemme lisänneet vaikutteita muiden maiden kovuudesta. Tekstini päätteeksi vedän ihan vain ¨galluptyylisen¨ kyselyn? Olisiko kukaan halukas saamaan muutosta tähän? Kuinka paljon yksinäisyyden arvostus todella vaikuttaa mielipiteisiinne, hyvät ihmiset? (Reaktio, joku vastaa suurilla kirjaimilla ¨TOKI,¨ on olevinaan rehellinen ja tosissaan ja unohtaa parin päivän päästä koko jutun, tai sitten kukaan ei vastaa, joko alistuneena yleiseen ¨mitään ei voi tehdä¨ -katkeruuteen tai mielenilmaisuna ¨väärää¨ mielipidettäni vastaan).

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä