Oon tässä vaan monta kertaa ajatellu kysymyksiä ja vastauksia tähän ikuiseen ongelmaan, joka tuskin koskaan tulee häviämään edes nimellisesti. Itseäni on koulukiusattu ala-asteelta lähtie, läpi ylä-asteen ja kiusaaminen on jatkunut vielä toisen asteen koulutuksessakin, vaikka on aivan eri oppilaatkin.
Kiusaamiseni ei ole ollut pelkästään koulussa tapahtuvaa nälvimistä, vaan se on ollut aivan fyysistä, ja sitä on tapahtunut myös koulun ulkopuolella. Sinänsä tyhmää minulta, kun en ole koskaan uskaltanut tuoda asiaa ilmi, mutta se on minun oma vikani, että olen vain niin ujo.
Tuolla kiusaamisella on ollut oma vaikutuksensa elämääni. Nykyään olen hyvin sosiaalisesti rajoittunut, ja olen tehnyt monia asioita, jotka toiset voivat laskea ?tyhmiksi teoksi?.
Olen ollut syvässä masennuksessa kauemmin kuin edes pystyn itse muistamaan, mutta se johtui vain lähinnä yksinäisyydestäni, kun en ole koskaan ollut missään ?suosittu?, edes sen vertaa että olisin saanut todellisia ystäviä.
Jossain välissä elämääni sorruin huumeisiin, jotta voisin peittää edes muutaman tunnin ajaksi tuskaani. Tämä ei ole järkevä vaihtoehto, mutta kun elää millään-ei-ole-mitään-väliä ?maailmassa, ei sen seurauksista pahemmin edes välitä.
Olen yliannostanut tarkoituksella, jotta voisin yrittää lopettaa tätä kärsimystä, mutta se johti vain kahteen hyvin kivuliaaseen päivään. Monesti on ollut itsemurha mielessä, mutta nykyään en enää jaksa välittää edes siitä. En jaksa välittää enää mistään.
Joka aamu kun herää, ja ajattelee, että pakko taas lähteä kouluun, -tuntuu todella pahalta. Täytyy taas jaksaa ?esittää? jotain muuta kuin itse todellisuudessa on. Se on todella rankkaa pitemmän päälle. Pitää yrittää esittää ?normaalia? koululaista, jota ei masenna ja pitää olla iloinen. Koulusta on paljon poissaoloja, kun välillä vain tuntuu niin pahalta ajatella koko asiaa, että koko päivä saattaa mennä nukkumisessa. En uskalla tehdä enää mitään. Mutta toisaalta en edes välitä mistään.
Sinänsä mielenkiintoista, että kiusaajat ovat ehkä saaneet muutamia tunteja jälki-istuntoa, kun ovat jääneet rysänpäältä kiinni. Mutta he pilasivat koko minun elämäni.
Kiusaamiseni ei ole ollut pelkästään koulussa tapahtuvaa nälvimistä, vaan se on ollut aivan fyysistä, ja sitä on tapahtunut myös koulun ulkopuolella. Sinänsä tyhmää minulta, kun en ole koskaan uskaltanut tuoda asiaa ilmi, mutta se on minun oma vikani, että olen vain niin ujo.
Tuolla kiusaamisella on ollut oma vaikutuksensa elämääni. Nykyään olen hyvin sosiaalisesti rajoittunut, ja olen tehnyt monia asioita, jotka toiset voivat laskea ?tyhmiksi teoksi?.
Olen ollut syvässä masennuksessa kauemmin kuin edes pystyn itse muistamaan, mutta se johtui vain lähinnä yksinäisyydestäni, kun en ole koskaan ollut missään ?suosittu?, edes sen vertaa että olisin saanut todellisia ystäviä.
Jossain välissä elämääni sorruin huumeisiin, jotta voisin peittää edes muutaman tunnin ajaksi tuskaani. Tämä ei ole järkevä vaihtoehto, mutta kun elää millään-ei-ole-mitään-väliä ?maailmassa, ei sen seurauksista pahemmin edes välitä.
Olen yliannostanut tarkoituksella, jotta voisin yrittää lopettaa tätä kärsimystä, mutta se johti vain kahteen hyvin kivuliaaseen päivään. Monesti on ollut itsemurha mielessä, mutta nykyään en enää jaksa välittää edes siitä. En jaksa välittää enää mistään.
Joka aamu kun herää, ja ajattelee, että pakko taas lähteä kouluun, -tuntuu todella pahalta. Täytyy taas jaksaa ?esittää? jotain muuta kuin itse todellisuudessa on. Se on todella rankkaa pitemmän päälle. Pitää yrittää esittää ?normaalia? koululaista, jota ei masenna ja pitää olla iloinen. Koulusta on paljon poissaoloja, kun välillä vain tuntuu niin pahalta ajatella koko asiaa, että koko päivä saattaa mennä nukkumisessa. En uskalla tehdä enää mitään. Mutta toisaalta en edes välitä mistään.
Sinänsä mielenkiintoista, että kiusaajat ovat ehkä saaneet muutamia tunteja jälki-istuntoa, kun ovat jääneet rysänpäältä kiinni. Mutta he pilasivat koko minun elämäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuosta vielä sen verran, että en tarkoita tällä sitä että kiusaajani olisivat syypäitä kaikkeen. Syytä on minussa ollut myös vähintään yhtä paljon.
toi ois voinu olla mun teksti. Melkeen joka vitun sana. Mä oon tehny kai ihan samat tyhmät asiatkin... kuinka kauan voi heilua kuilun reunalla putoomatta? Joskus tuntuu ettei osaa ees elää. Eikä jaksa, kun se on ihan sama mitä tekee, ei tunnu toimivan. Väsyttää. Millään-mitään-väliä-maailma - ai säkin olet täällä? Joskus tää tuntuu niin yksinäiseltä paikalta.
Mun täytyy sanoa, että hienoa kun olet kuitenkin jaksanut.
Mua ei ole koulussa kiusattu, mutta sitä aiemmin päivähoidossa, ja täytyy sanoa, että semmonen todella vaikuttaa tosi paljon elämään. Ja kaikkein hirveintä on, että kiusaajat tuskin tajuavat lainkaan, että voivat teoillaan oikeasti pilata jonkun elämän! Mä olin ennen kiusaamisen alkamista tosi reipas ja avoin. Sen jälkeen musta tuli mielettömän ujo ja pelkäsin ihmisiä. Ihmisten kanssa toimiminen on vieläkin vähän vaikeeta, pitää yrittää tosissaan. Nyt ei onneksi lukiossa, ainakaan täällä esiinny kiusaamista. Sitä oli varsinkin yläasteella tosi raskasta kattoa, varsinkin kun ite en uskaltanut edes puuttua siihen, tai yrittää jutella ja olla ystävällinen kiusatuille. Tosin mun ongelma vähän on, etten uskalla ja osaa olla ystävällinen kellekään, oikeita kavereita lukuun ottamatta..
Välillä väsyttää ainainen yrittäminen, mutta onneksi oon löytänyt elämästä paljon mukavia asioita, joiden vuoksi kannattaa jaksaa =).
Mutta sulle mä haluaisin toivottaa Hyvää Joulua ja kaikkea muutakin hyvää.
Toi kuulostaa tosi surulliselta! :( Muakin kiusattiin ala-asteella, ja vasta nyt yläasteella oon sen tajunnu. Mä en nyt sano mitään yhtä typerää ku "voimia" tai "yritä jaksaa". Sä teet miten sua huvittaa... ei siinä mun kannustamiset auta.. :)