Olen 25-vuotias heterosuhteissa elänyt tyttö, joka ei fantasioi seksistä naisten kanssa, mutta joka on usein ihastunut samaa sukupuolta olevaan ja joka haluaisi ottaa asiasta selvää, eli sekstailukaan ei tuntuisi vastenmieliseltä hyvässä seurassa. Tyttöihin olen ihastunut useammin kuin poikiin. Olenko bi vai hetero? Ja johtuuko se, etten erityisesti fantasioi seksistä naisten kanssa vain siitä, että tukahdutan tunteeni?
hetero vai
Bi?
111577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minullekin on vähän kysymysmerkki oma seksuaalisuuteni. Olen luullut olevani hetero, mutta nyt olen ihastunutkin toiseen naiseen. En ole oikein varma, mitä tämä ihastuminen on ts. voisinko olla seksi-suhteessa naiseen. Minä en myöskään fantasioi seksimielessä hänestä -tosin en sitä tee juuri miehistäkään, joten se ei kerro mitään. Unelmoin kyllä tästä toisesta naisesta, mutta mielikuvissani olen vain hänen lähellään, saatan rutistaa häntä. Sen pidemmälle en mene - siis en vaikka oikein koetan ajatella asiaa pidemmälle. Jokin estää etenemisen. En yksinkertaisesti osaa kuvitella, miten toisen naisen kanssa ollaan, se on ajatuksena vieras. Olen kyllä miettinyt, että jos olisin mahdollisuudessa olla tämän naisen kanssa kahden, voisi tilanne edetä itsestään johonkin suuntaan - niinhän ne heterosuhteissakin menee jos mennäkseen. No, joka tapauksessa hämmennystä herättää tämä oma seksuaalinen elämä tai sitten on niin, että tilanteen tullen kukin meistä voi ihastua omaa sukupuolta olevaan...?
Itselläni oli taannoin tilanne että olin ihastunut erääseen mieheen (olen itsekin mies), tai ainakin niin kuvittelin. Hän oli ehkä paras ystäväni ja rakastinkin häntä (sellaisena), mutta heikkoina hetkinä sekoitin kaveruuden ja jonkun muun ja ajattelin olevani täysin lätkässä häneen. Toisaalta sitähän se ihastuminen sitten on, kai.
En myöskään nähnyt mitään fantasioita hänestä erityisemmin, mutta silti tuli aina hyvä olo kun olin vain hänen lähellään. Ja silloin tajusin että sitä voi ihastua kumpaankin sukupuoleen, se on se persoona mikä ratkaisee. Näin siis mun kohdalla... ;)
Alkoi hymyilyttää tuo sinun nimimerkkisi (Beebee=bi... sekä sen yhteys tohon To be ore not to be... Älykästä leikkiä sanoilla. Kiva :))
Tosi helpottavaa kuulla, että muillakin ihmisillä on kokemuksia -kertaluonteisiakin- samaa sukupuolta olevaan ihastumisesta. Itselleni on ollut "vähän" epäselvää, että onko kyse eroottisesta ts. seksuaalisesta kiinnostuksesta vai mistä. Minun kertaluonteinen ihastukseni toiseen naiseen alkoi niin, että pidin tästä ihmisestä kovasti ihmisenä, arvostin hänen ammattipätevyyttään, ihailin ja kunnioitin. Sitten vaan aloin jotenkin tulkita hänen sanatonta viestintäänsä minulle päin silleen seksuaalissävytteisesti. Yhtäkkiä aloin miettiä hänen ilmeitään, äänenpainojaan: mietin kovasti, että onko tämä mahdollista? Tulkitsenko minä oikein hänen katsettaan jne. Kuulinko hänen sanoessaan minun nimeni sellaisen erityisen vivahteen, joka oli vain minulle tarkoitettu? Mietin, huomasivatko muut sen. Siinä vaiheessa olin ehkä itse virittynyt eroottisesti hänen sunntaansa, kun aloin häntä tuolla lailla tulkita. Mutta väitän, että ensin hänen taholtaan tuli minun suuntaani tietynlaisia viestejä, joita en edes ensin tajunnut - vasta jälkeenpäin miettiessäni asioita, aloin tajuta, että hänhän oli ihastunut...
Hän on minulle kuitenkin myöhemmin viestittänyt minulle, että on hetero. Hetero sitä minäkin olen luullut olevani, mutta niinpä vain häneen ihastuin. Olen miettinyt sitä, että voiko olla mahdollista, ettei hän itse ole tajunnut, mitä on minulle viestittänyt - ja kuitenkin viestit olivat ihan selvät. Kyllä minä ainakin olen aina ollut herkkä sanattomalle viestinnälle, osaan tulkita toista ihmistä.
MITEN HERKKIÄ TE MUUTEN OLETTE TUOLLAISELLE VIESTINNÄLLE? Minulla on käsitys, että sanaton viestintä vie voiton, jos sanallisessa ja sanattomassa viestinnässä on ristiriitaa...
Tuosta sanattomasta viestinnästä, mielestäni sitä on helppo tulkita. Sanattoman viestinnän etu on siinä, ettei siitä "jää kiinni", ainakaan helposti. Tähän liittyen on ollut tilanteita, joissa minua on tulkittu seksuaalissävytteisesti, vaikken ole tarkoittanutkaan asiaa niin. Mutta pohjalla on ehkä ollut jonkinlaista vetovoimaa.
Ja sitten taas on ollut sellaisia kokemuksia, että toisen "viestitellessä" en ole ottanut asiaa todesta (hetero-elämä kun on niin paljon selkeämpää...), eli olen laittanut toisen käytöksen oman kuvitteluni piikkiin. Sitten myöhemmin tämä henkilö on vetänyt minut todellisuuteen ja ilmaissut suoraan mitä ajattelee.
Kovasti päivän mittaan olen miettinyt voisitko sinä jopa olla se kehen olen ihastunut ja kenen vuoksi on ollut jopa maanantaiaamuisin ihana tulla töihin, vaikkei välttämättä joka päivä nähdäkään. Mutta se mahdollisuus kuitenkin! =)
Minä ainakin haluan ajatella, että sanaton viestintä on sitä todellisinta, vaikkei sitä itselleen edes uskaltaisi myöntää. Kaikki ne, muka viattomat, kosketukset joita olen tältä ihastukseltani saanut, katseet, hymyt. Ajattelen tosin ettei hän uskalla varmasti ikimaailmassa mitään asialle tehdä. En ehkä minäkään, vaikka tiedän että pian tulen sitä katumaan. On nimittäin työpaikan vaihto edessä.
Minäkään en osaa ajatella, tai en uskalla, häntä kanssani rakastelemassa. Enemmänkin haaveilen läheisyydestä, halauksista, kosketuksista, suudelmista.
Pelkäsin jossain vaiheessa hänen huomaavan suunnilleen kaikki ajatukseni, en saanut silmiäni irti hänestä. Yritin ja otin vähän etäisyyttä, pakotin itseni välttelemään hänen seuraansa. Hän tekee samoin, huomaan ettei hän enää hymyile ennen kuin olen häntä moikannut tai hänelle ensin hymyillyt. Silloin kyllä tunnen samat fiilikset kuin aiemmin jatkuvasti. Jotain välillämme on, mutta mites otat selvän.
Heteroa olen itsekin viime aikoina esittänyt, aina sopivan tilaisuuden tullen. En ole halunnut säikäyttää häntä.. vaikka en mitään muuta niin halua kuin häntä.
Meni sekavaksi, mutta olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi. Sanaton viestintä vie kyllä voiton ehdottomasti! Eikös asiaa ole tutkittukin..?
Meitä "heteroita" tuntuu olevan aika paljon, ainakin tällä palstalla. Ehkä myös tuolla tosielämässä. ;)
Onpa hyvä saada lukea, että tällaisia "heteroita" on muitakin - eli asia on varmaankin niin, että on luonnollista tuntea vetovoimaa samaa sukupuolta olevaa kohtaan. Minulle tämä asia on ihan uusi ja ainutlaatuinen: en ole sitä pohtinut, en ole ollut tietoinen tällaisesta mahdollisuudesta itsessäni - kunnes vastaan saapasteli nainen, johon korviani myöten ihastuin.
Minä näen tätä naista työn merkeissä hyvin harvoin. Se on onni ja onnettomuus. Onni on siinä, että minulla on kova peitteleminen ilmeissäni yms., pelkään, että muutkin näkevät ihastukseni eikä se ole lainkaan mukava ajatuksena (en ole sillä lailla sinut asian kanssa ja on perhe olemassa!). Kun en näe häntä usein, minun ei tarvitse siis kovin usein rypistää ja käyttää kaikkia voimiani hänen kohtaamiseensa ja tunteitteni peittelemiseen. Onnettomuus se on siksi, että haluaisin nähdä häntä ainakin 24h/vrk eli minä olen korvaini myöten edelleen rakastunut (oletteko muuten huomanneet - siitä oli vasta lehdessäkin -että rakastumisesa on jonkinlaisia pakkomielteenomaisia piirteitä? Huomaan jotakin senkaltaista itsessänikin ja koetan päästä eroon koko rakastumisesta, mutta se on vaan niin KOVIN vaikeaa - tunteet kun eivät käskyjä tottele. Ajatteleminen auttaa vähän, mutta minä olen sen verran tunneihminen vielä, että usein jos tunne ja järki pannaan vastakkain, teen asioita tunteiden sanelemana).
IHASTUNEELLE: En usko, että olen se sinun ihastuksesi. Ilmeisesti sinä näet häntä useammin kuin minun on mahdollista nähdä ihastustani (näen ehkä kerran kuukaudessa tai joka toinen työn merkeissä). Sanatonkin viestintä on sen verran yleinen ja yhteinen kieli meille ihmisille, että pystymme toisiamme/meille vieraita ihmisiä ainakin jollain tapaa tulkitsemaan ja meillä on samankaltaisia kokemuksia siihen liittyen. Minä en ole ollut esim. oikeastaan mahdollisuudessa koskettaa (sinulla sellaisiakin tilanteita on tuntunut olevan!) ihastustani lainkaan: kerran vain ojensimme käsiämme yhtäaikaa erästä tuolille unohtunutta kännykkää kohden ja silloin tunsin kädessäni sähköiskun kaltaisen aistimuksen. Huh.
Kunpa oppisi suhtautumaan ihastukseensa sillä lailla, että se on hyvin positiivista, että on hieno asia, kun tuolla maailmalla kulkee sellainen ihminen, NAINEN, jota ihailee, johon on rakastunut, joka on mulle ainutlaatuinen. Tietysti toisaalta minä ajattelenkin niin ja ajattelen, että tuolla maailmalla hänen pitää mennäkin, hän on upea ja juuri minulle ainutlaatuinen, mutta hän ei kuulu minun elämääni... Ei kuulu niin, mutta tässä vaiheessa tulee paha olo: MITEN HÄNTÄ KAIPAANKAAN, MITEN TYHJÄLTÄ TUNTUU, KUN HÄN EI OLE ELÄMÄSSÄNI... ON KUIN OLISIN JOUTUNUT LUOPUMAAN JOSTAKIN ELINTÄRKEÄSTÄ... Ja varmasti olenkin joutunut luopumaan, se on MINUN KOKEMUKSENI...
Millaisesta vetovoimasta puhut, kun sanot, että sinua on tulkittu väärin? Minä ajattelen niin, että meidän ihmisten välillä on monelaista vetovoimaa: minuakin on usein vetäneet erilaiset naiset puoleensa, joskus voimakkaastikin, mutta seksuaalista vetovoimaa ei ole mukana ollut kuin tasan tarkkaan yhdessä tapauksessa. Omassa tapauksessani mietinkin, että olisiko niin, että tuon vetovoiman täytyy olla vastavuoroista? Olisinko minä voinut tulkita ihastukseni kohteen viestejä minulle päin eroottissävytteisiksi, elleivät ne olisi yhtään sisältäneet sellaista latausta? Mahdollistahan se on, mutten usko, että ihan kokonaan erehdyin. Ehkä me oltiin kuitenin eri tasoilla eli tarkoitan sitä, että hänen puoleltaan se oli flirttiä (mutta silti: flirtti on seksuaalissävytteistä...eikö) ja minä otin ja rakastuin pahemman kerran.
No, minulle on edelleenkin suuri ihme, että ihastuin toiseen naiseen ja tutkailen sitä asiaa harva se päivä mielessäni. Se on niin outoa ja minulle uutta. Kun olen päässyt pahimmasta järkytyksestä eroon, asia on alknut tuntua luonnolliselta. Surullista on se, että hän on hetero (ts. haluaa olla sitä eikä ainakaan minun suhteeni ole halua olla bi...).
Olen miettinyt, että jos minun olisi mahdollista tavata häntä kahden kesken ja hän kertoisikin olevansa minuun ihastunut tai että onkin bi, niin mitä tapahtuisi... Sitä en osaa yhtään sanoa. Olen aina ollut varovainen ihmissuhteissani, en halua loukata ja pettää ketään... Sellaisia asioitahan sitä joutuisi miettimään ja joutuu miettimään...
AI NIIN, piti kysyä, miltä sinusta tuntui, kun se toinen ottikin asiat suoraan puheeksi kanssasi? Ärsyttikö, loukaksiko se? Tuntuiko tungettelulta? Selvisivätkö asiat ja väärinkäsitykset? Miten suhteenne jatkui?
Asian puheeksi ottaminen ei ärsyttänyt lainkaan, harmi vaan etten tuntenut mitään tätä ihmistä kohtaa.
Ja kun puhuin pohjalla olevasta jonkinlaisesta vetovoimasta, kyllä tarkoitin ihan konkreettista oikeaa seksuaalista vetovoimaa.
Mietin tuota sanomaasi, että tarkoitit tunteneesi seksuaalista vetovoimaa, muttet tuntenut mitään sitä ihmistä kohtaan. Seksuaalisuus on tietenkin vietti, mutta minä en voi erottaa sitä kokonaan tunne-elämästänikään. Aina kun vietti herää, minussa herää myös tunteita sitä kyseistä ihmistä kohtaan. Vietti ei heräisi, jos en tuntisi mitään. Eri asia on sitten, annanko tunteilleni ja vieteilleni vallan. Tähän saakka ainakin olen ainakin viettejäni hallinnut ja hyvin pitkälle myös tunne-elämääni eli en tee tavallaan "järjettömiä" tekoja tunteitteni vallassa. Ehkä olen tehnyt jotain lievästi harkitsematonta tai toiminut sitten siinä uskossa, että tämä menee nyt näin - mutta kun jälkeenpäin tunteiden muututtua ajattelee tekemisiään, joskus miettii, että olisi pitänytkin toimia toisin tai ei toimia ollenkaan...
Ajattelepa, miten herkkätuntoinen sen ihmisen on pitänyt olla, kun hän on voinut vaistota sinusta jotain pohjalla olevaa seksuaalista vetovoimaa... Jos se on ollut todella pohjalla etkä edes tiedosta tunteneesi mitään sitä ihmistä kohtaan, niin vain hyvin herkkävaistoinen ihminen on voinut sitten tajuta nuo "tuntemuksesi". Voi tietysti olla niinkin, että kun hän kiinnostui sinusta ja näytti sen sinulle selvästi (enemmän tai vähemmän selvästi), toimit jollain lailla automaattisesti ts. sinuun vetosi toisen sinua kohtaan osoittamat tuntet ja jollain tasolla vastasit niihin. Niinkin voi käydä. Puhutaan transferenssista ja vastatransferenssista... Se toimii.
Mielenliikkeesi vastaa omiani, jaksat kirjoittaa sanoiksi myös minun ajatuksiani :)
Olin äskeisessä kirjoituksessa epäselvä, nimittäin tämä oma käytökseni ja tapaus, jossa toinen kertoi tuntevansa minuun vetoa ovat kaksi eri asiaa.
Edellisessä tapauksessa, jossa minun koettiin viestittävän jotain, oli taustalla sitä molimminpuolista vetovoimaa. Että ehkäpä sitten alitajuisesti niin teinkin, viestittelin. Jälkimmäisessä Tai paremminkin jälkimmäisissä minuun on ihastuttu, mutten ole tuntenut samoin (ainakaan yhtä voimakkaasti). En ole oikein uskonut koko vallitsevaa tilannetta edes todeksi, vaan uskotellut itselleni kuvittelevani vaan kaiken - kunnes tosiaan asia on tullut myöhemmin selväksi, mutten sitten ole ajatellut tätä toista kohtaan samalla tavalla.
Vaikeaa puida ajatuksiaan sanoiksi, mutta onneksi ei tarvitse, kun teet sen puolestani :)
Toivottavasti saat selvyyden pohdintaasi!
Oon nyt ainakin tunnin miettinyt sanatonta viestintää ja kokemuksiani töissä, jossa tapaan paljon myös naisia.
Oon kamalan huono sanattoman viestinnän tulkitsemisessa, mullon varmaan maximaximaxi suodatinkin päällä töissä.
Vaikka oon koko aikuisiän seurustellut naisten kanssa, niin varsinaista treffailuaikaa en o kokenu, eli en o joutunut pohtimaan, haluaako toi nyt olla mun kaa vai ei ja koska uskaltaa ekankerran pussata.Yleensä kaikki on alkanu reilun pelin hengessä ilman turhia venkoiluja.Eli meillä on kivaa yhdessä, koitetaanko yhdistää elämämme, niinkun latvasta puuhun.Yksillä treffeillä kävin viimevuonna, mutta puihinhan se meni. Olin niin paniikissa ja tilanne oli aikas outo. Ja jälkeenpäin kun oon miettinyt se kaatui mun kyvyttömyyteen ymmärtää naisen hienovaraista flirttiä ja mun kyvyttömyyteen vastata samalla mitalla.
Äitiäni olen varmaan kaksi kertaa halannut aikuisena eli 23v aikana.
Mutta, mutta mitenkähän itse sitten viestittelen toisille.
Ja en oo paljoa ajatellut, miksi jotkut aina nähdessään tulevat halaamaan. Aina mua vähäsen, kovastikkin nolottaa, mutta tuntuu kumminkin ihanalta.Ja oikeestaan oon alkanut odottamaankin niitä halauksia...Oon aatellut, että toiset vaan on semmosia , että haluavat halata nähdessään.
Nyt , kun oikeen mietin, ei ne ihmiset muita siellä halaa.Aapuva...
Ja semmosetkin on halanneet, joita oon vaan kerran kaks nähnyt lyhyen aikaa.
Ja kukkia oon paljon saanut.Vaikka siviili- elämässäni olenkin se , joka tytöille ostaa kukkia.
Onkohan mun omassa viestinnässä jotain, mitä mä en ite ymmärrä?
Oon jotenkin aatellu, et mua pidetään vähän niinkun koiranpentuna, et siks ne halailee.
Ja ei se ole mikään tietty ikäryhmä. Kaiken ikäiset.
No miehet ei kyllä o mua halaillu siellä.Koen heidän pitävän mua hyvänä jätkänä, niinkun minäkin heitä.