Tää tuskin ketään kiinnostaa, mut oli pakko tulla
tänne purkamaan itteä. Oon nimittäin masentunu
tosi pahasti. Oon pettäny mulle tärkeimmät
ihmiset, eli mun perheen. Jäin eilen kuluneen
vuoden aikana kolmatta kertaa kiinni alkoholista.
Eka kerta oli viime syksynä, sillon jäin kiinni
juomien hankkimisesta välittäjän kautta,
poliisille. Toka kerta oli keväällä. Mulla oli
aika paljon juomia, liikaa, mutta aattelina, että
voin jättää osan niistä eri päivälle. No,
meininki oli hyvä. Sillon musta tuntu että koska
mulla ei tullu paha olo, mä voin juoda vähän
enemmän. No, mulla oli koko ajan pullo kädessä,
kunnes sitte kerralla sammahdin. Kamu joutu
soittamaan ambulanssin ja mä heräsinki aamuyöllä
sairaalassa, ihmetellen, miten sinne olin
ajautunu. No, lähdin sitten kävelemään lähtäkseni
pois, ja tilasin taksin päivystyksen kautta. Mä
en jääny sillon vielä kiinni, mutta sitte viikon
päästä tuli sairaalasta lasku... Mun vanhemmat
oli enemmän huolestuneita ku vihaisia, suvussani
kun on ollut alkoholismia. Isä kehotti mua
olemaan juomatta, siihen sävyyn, että luotti
siihen, että mä myös olisin siitä eteenpäin
juomatta. Molemmilla, varsinki 2.kerralla se oli
ihan pelkkää helvettiä. Halusin kuolla pois. Mä
en oo nimittäin sellanen, joka haluu kapinoida
vanhempiaan vastaan. Mä kuitenki päätin, että oon
koeajalla, eli kokeilen, pystynkö juomaan viel.
No, pari seuraavaa kertaa kaikki meni niinku
piti, eli en ees ois pystyny juomaan liikaa, ku
parin pullon jälkeen ei maistunu enää. Eilen jäin
poliisille kiinni alkoholin hallussapidosta ja
sain kunnon sakot ja rikosrekisterin. Sakot
maksoin rahoista, joita olin keränny
hyväntahtoista matkaa varten. No, ei se rahojen
menetys kauheinta ollu, vaan se, että oon
pahoittanu äitini ja isäni mielen tosi pahasti.
Helvetti on alkanu taas. Tappaisin itteni, jos se
auttais asiaa, mutta seki on yhenlaista
pakenemista, ja pakeneminenhan vaan pahentaa
asioita. Oon hyvä koulussa, keskiarvo yli 9,
mutta ihmisenä täys paska. Mä en tahdo pahaa
kellekään, mutta silti aiheutan surua ja huolta.
Nyt oon päättäny lopettaa alkoholin käytön
kokonaan, toivottavasti pysyn päätöksessäni, ku
neljättä käyntiä helvetissä en enää kestäis, eikä
mun vanhemmatkaa.
tänne purkamaan itteä. Oon nimittäin masentunu
tosi pahasti. Oon pettäny mulle tärkeimmät
ihmiset, eli mun perheen. Jäin eilen kuluneen
vuoden aikana kolmatta kertaa kiinni alkoholista.
Eka kerta oli viime syksynä, sillon jäin kiinni
juomien hankkimisesta välittäjän kautta,
poliisille. Toka kerta oli keväällä. Mulla oli
aika paljon juomia, liikaa, mutta aattelina, että
voin jättää osan niistä eri päivälle. No,
meininki oli hyvä. Sillon musta tuntu että koska
mulla ei tullu paha olo, mä voin juoda vähän
enemmän. No, mulla oli koko ajan pullo kädessä,
kunnes sitte kerralla sammahdin. Kamu joutu
soittamaan ambulanssin ja mä heräsinki aamuyöllä
sairaalassa, ihmetellen, miten sinne olin
ajautunu. No, lähdin sitten kävelemään lähtäkseni
pois, ja tilasin taksin päivystyksen kautta. Mä
en jääny sillon vielä kiinni, mutta sitte viikon
päästä tuli sairaalasta lasku... Mun vanhemmat
oli enemmän huolestuneita ku vihaisia, suvussani
kun on ollut alkoholismia. Isä kehotti mua
olemaan juomatta, siihen sävyyn, että luotti
siihen, että mä myös olisin siitä eteenpäin
juomatta. Molemmilla, varsinki 2.kerralla se oli
ihan pelkkää helvettiä. Halusin kuolla pois. Mä
en oo nimittäin sellanen, joka haluu kapinoida
vanhempiaan vastaan. Mä kuitenki päätin, että oon
koeajalla, eli kokeilen, pystynkö juomaan viel.
No, pari seuraavaa kertaa kaikki meni niinku
piti, eli en ees ois pystyny juomaan liikaa, ku
parin pullon jälkeen ei maistunu enää. Eilen jäin
poliisille kiinni alkoholin hallussapidosta ja
sain kunnon sakot ja rikosrekisterin. Sakot
maksoin rahoista, joita olin keränny
hyväntahtoista matkaa varten. No, ei se rahojen
menetys kauheinta ollu, vaan se, että oon
pahoittanu äitini ja isäni mielen tosi pahasti.
Helvetti on alkanu taas. Tappaisin itteni, jos se
auttais asiaa, mutta seki on yhenlaista
pakenemista, ja pakeneminenhan vaan pahentaa
asioita. Oon hyvä koulussa, keskiarvo yli 9,
mutta ihmisenä täys paska. Mä en tahdo pahaa
kellekään, mutta silti aiheutan surua ja huolta.
Nyt oon päättäny lopettaa alkoholin käytön
kokonaan, toivottavasti pysyn päätöksessäni, ku
neljättä käyntiä helvetissä en enää kestäis, eikä
mun vanhemmatkaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jäi epäselväks minkä ikänen oot? luultavasti
kuitenki aika nuori. Tota en ymmärrä millasia
poliiseja siellä on jos alkoholin hallussa
pidosta saat sakon ja rikosrekisterin. Sillo ku
mä olin nuori ja ryyppäsin kaupungilla kytille
riitti se et ne otti pullot pois.... ja siitä
rikosrekisteristä....toi ei näy enää ku täytät
18. Kyllä mä tiän et sua pelottaa se jos suvussa
on alkoholismia mut sä oot nyt kuitenki nuori ja
musta tuo on suht normaalia kokeilla rajojaan ja
tehä tyhmyyksiä. Et sä kuitenkaa ole ku kerran
nuori. Tietenki järkeään saa käyttää jo sillo
ettei tarttee itteesä sairaalakuntoon jua, mut
tuskinpa olit sillo liian pahasti juonu ku pääsit
heti pois. silti edelleenki ihmetyttää et
millasessa paikassa asut ku ne ei sieltä
sairaalasta heti ilmottanu kotiin. Kokemusta on,
itekki ollu siellä nuorena ja heti ne kotia
ilmotti. Tsemiä sulle nyt ja jos nyt masentaa
niin kyllä se siitä. Usko pois vaan!!!
Omasta kokemuksesta (äiti jo vuoden ajan:-)!ja aika
hankala aikoinaan omalle äidilleni) voin sanoa että
vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan on aika
kaikenkestävää. En voi kuvitella montaakaan asiaa
josta ei rehellisellä anteeksipyynnöllä
selvittäisi. Et sinä sentään ketään ole tappanut.
Ihmisellä on oikeus tehdä virheitä, ja mokista on
tarkoitus myös oppia. Jos et saavuta juomisella
edes hyvää oloa niin lopeta pois. Ehdithän opetella
maltillista alkoholinkäyttöä aikuisenakin. Mutta ei
tuohon maailma kaadu. taidat kärsiä perinteisestä
"kiltin tytön syndroomasta" ja luulet että
vanhempiesi onnellisuus on kiinni sinun
tekemisistäsi. Ehkä kannattaa käydä vaikka
psykologilla (eri asia kuin psykiatri) juttelemassa
kokemuksistasi ja niistä selviämisen keinoista.
Mutta kaikilla meilllä on oiekus tehdä virheitä
eikä siihen kaadu länsimainen yhteiskunta eikä
vanhempien rakkaus rakastavaa lastaan kohtaan.
puhukaa himassa ihan avoimesti asiasta, kunnon
itkut anteeksipyynnön kera on meilläkin
lapsuudenkodissa vuosien varrella puhdistaneet
ilman satoja kertoja...
Oon 15-v. Oot varmaan oikeessa siitä kiltin tytön
syndroomasta. Mun äiti saa usein mut tuntemaan,
että oon epäonnistunu, olipa asia mikä tahansa.
Kyllä mulla on ollu hauskaa, TOSI hauskaa ku oon
ollu kännissä. En koskaan ollu mitenkää
masiksessa tai mitään muuta negatiivista. Mun
äiti ei vaan tykkää yhtään, ku mä ryyppään, ja
tuntuu pitävän mua jonaki meidän perheen
kriminaalina. Mun isommat sisaretki ryyppää.
Toinen on ainaki ryypänny 14-15-vuotiaasta asti,
muttei ne oo kumpikaan jääny kiinni. Siks mulla
on toisaalta sellanen olo, että tää on epäreilua
ja että tässä on tehty kärpäsestä härkänen.
Nykyään kuitenki hirveen moni nuori ryyppää.
Jotku jopa joka viikonloppu, ja käyttää vielä
jotai muita aineita, joka mustaki on liikaa. Ite
ryyppään sillon ku on jotain erityistä
tapahtumaa, enkä sen useemmin. Mutta pitäskö mun
lopettaa ryyppääminen ku siitä on tullu niin
paljon harmia jälkeenpäin? Jos jäisin vielä
yhenki kerran kiinni, mut varmaan lähetettäs
johonki laitokseen, tai jotaki. Kuitenki ois kiva
sillon tällön olla sellanen höpsö ku pikku
hiprakassa on...
tollasesta ei kannata masentua tosi pahasti.
normaalia on pieni morkkis ku porukoille jää
kiinni.
mut se, et jää kolme kertaa vuoden sisällä
kytille kiinni, vaatii jo aika suurta
huolimattomuutta!!!!
kannattaa aina käyttää päätään sitä ennen ku
alkaa juomaan..
Amatööri ryyppääjä...juo enemmän vaan niin totut
niihin aineisiin. Huom, jos pakko on yleensä
juoda mitään.
Minuakin masentaa ja tunnen suurta syyllisyyttä
teidän masentuneitten nuorten edessä.Olen
nimittäin tälle palstalle vahingossa eksynyt
aikuinen.Me aikuisethan tämä maailma on saatu
tällaiseksi, kuin se nyt on. Me emme ole osanneet
kasvattaa teitä nuoria ja me olemme antaneet
teille huonot eväät elämään.Me olemme ajatelleet
enemmän rahaa, kuin rakkautta. Meillä on aina
ollut kiire.Minä suren sinuakin, jos sinä annat
alkoholin viedä itsesi, niin se hyvä ja viisas
ihminen sinun sisälläsi kuolee ja vallan saa se
huonompi puoli. Sinusta voisi järjen perusteella
tulla hyvinkin menestyvä ihminen, mutta jos
sinulla ei ole voimaa vastustaa viinaa, niin sinä
voit löytää itsesi jostain sellaisesta paikasta,
mihin sinä et oikeastaan kuuluisi.Maailmassa on
paljon sellaista mielenkiintoista ja
ihanaa ,johon ei tarvita viinaa.Viisaana ihmisenä
voisit miettiä asioita. Jumala siunatkoon
sinua.Minä rukoilen puolestasi.
Itellä on ollu ihyan sama tilanne ja
kokkemuksesta tiiän että kukaan muu ei voi sua
auttaa kun sä ite!
Jos sä tosiaan haluut pois nii alux raahaudut
ulos hankit harrastuksen ja alat pitää hauskaa
esim. perheen kanssa. Vanhemmat kyllä toipuu
pikku hiljaa...Jos vaikka mutsi lähtee kauppaan
niin ilmottaudut mukaan ja lopetat yksin
nyyhkimisen asiat korjautuu sun huomaamatta
tollasilla pikku asioilla! Jos vaikka laitat
porukoille joku päivä ruokaa nii ne ainaki huomaa
että sä yrität.
Mä leivon hirveen usein, melkeen joka päivä, ja
siitä porukat pitää. Nyt tilanne on vähän
rauhottunu, mutta välillä iskee masis, ku porukat
valittaa joka asiasta, että mikä pitäs tehä
erilailla. Kun mä kuitenki haluun ja yritän olla
hyödyllinen kotona... Mä muutenki tunnen itteni
epäonnistuneeksi, ja toivon, etten ois koskaan
syntynykään. Tuntuu, etten mä koskaan osaa tehä
mitään oikein. Yks paha päivä oli tässä ihan pari
päivää sitte. Olin unohtanu vaikka mitä asioita
ku lähin kotoa ulkoilemaan. No, joka päivä joku
asia unohtuu mutta nyt niistä valitettiin sitte
kaikista. Olin luvannu leipoa pullia (huom.)
lähipäivinä. En vielä sinä päivänä tehny niitä,
vaan leivoin muuta. Siitä oltiin tyytymättömiä.
Kireä ilmapiiri säily, vaikka yritin katkasta sen
leikinlaskulla. Sitte aloin soittamaan pianoa,
(siitäkin on yleensä pidetty, ja pitihän mun
läksyjä harjoitella) niin äitini sinä mutisi
tyytymättömällä äänellä: 'Se siitä
hiljaisuudesta'. Mulla räjähti pää. Taas mä tein
niin niinku ei ois pitäny.
Kärsin kans syömisongelmista ja ahmimisesta.
Pitäsköhän mun mennä kallonkutistajalle...