mäpä kerron teille stoorin....
kaikki alko siitä ku mä päätin lähtee kaverin kaa
ef kielikurssille 3viikoks.sille kurssille tuli
sit 14v poika, sellanen sulonen joka tuntu
melkeen heti ku pikkuveljeltä.(mä ite nimittäin
oon 16v).kovinkaan moni ei tykkää siit pojasta
koska se on aika erilainen ku muut....tavallaan
hirveen lapsi mut silti niin aikuinen.ja sil on
aika outoi vitsei ja juttui välillä mitä muut ei
aina jaksa kuunnella.siks sille aika moni aukoo
päätään.tää jätkä tuli mulle aika tärkeeks(ei
SILLÄ tavalla)ja se avautu mulle joissain
asiois....ja kyl se muillekki avautu vähän.sen
elämä ei vaikuta mitenkään kovin helpolta,sil ei
oo paljoo kavereit, ei kai yhtään ihan kunnon
kaverii joka jaksais olla sen kaa usein ja sile
menee huonosti perhe-elämäski. se piilottaa
pellekuoren taakse sen herkän ja särkyneen
minänsä.mä oon yrittäny puhuu sille et se alkais
olee sellanen mitä se oikeesti on mut ei se
pysty.yhtenä päivänä se sitte meni niin pitkälle
siinä et haluu kavereita(mä ja mun kaverit ei
aina ehitä olee sen kaa ja muut ei jaksais olla
paitsi mä)et meni bilettää sitä vanhenmpien
kaa.siel sit tapahtu kaikkee paskaa ja ne tyypit
piti sitä vaan narrinaan....mut tää mun kaveri ei
tajunnu sitä.tai ei vaan välittäny.mä itkin kun
näin miten ne tyypit ihan selvästi vaan käytti
hyväkseen sitä et se mun kaveri on yllytyshullu
ja pellen maineessa.mä nimittäin näin sen ku
kävin kattoo niiten "bileitä" parin kaverin
kaa...ite en tosiaankaa kaivannu siihen
porukkaan, uteliaisuudest vaan menin käymään siel
nopee kattoo et mikä on meininki.koitin eilen
puhuu sille järkee mut mikään ei tehonnu.se ei
ite tajuu sitä mitä tekee itelleen ja miten se
alistuu siihen et muut pompottaa sitä.tai ehkä se
tajuu mut ei vaan haluu myöntää sitä.se vaan niin
hirveesti haluu kuuluu porukkaan, saada kavereita.
ton jälkeen me ei olla enää puhuttu paljon
mitään, se välttelee mua ja mun kavereita ja
tuntuu hirveen etäiseltä.must tuntuu tosi pahalta
kattoo sitä ku se niin yrittää kuuluu siihen
porukkaan ja mua loukkaa se et se oli valmis tost
noin vaan hylkäämään mut ja muut sen entiset
kaverit täältä jotka ei tosiaankaan oltais
kohdeltu sitä noin.että se siitä mahtavasta ef
kielikurssista.tätä on viel 3päivää jäljel ja nyt
toivon et pääsisin jo pois, en haluu olla tääl ku
suurin osa täältä on paskiaisii.mä niin haluisin
selvittää tän jutun, olla taas sen mun kaverin
kans niinku ennen, mut miten se onnistuu ku ei
sen päähän mahdu et ois olemassa parempaaki
seuraa!?=(en tiijä tajusko kukaan täst mun
vuodatuksesta mitään mut pakko kertoo jollekki.
kaikki alko siitä ku mä päätin lähtee kaverin kaa
ef kielikurssille 3viikoks.sille kurssille tuli
sit 14v poika, sellanen sulonen joka tuntu
melkeen heti ku pikkuveljeltä.(mä ite nimittäin
oon 16v).kovinkaan moni ei tykkää siit pojasta
koska se on aika erilainen ku muut....tavallaan
hirveen lapsi mut silti niin aikuinen.ja sil on
aika outoi vitsei ja juttui välillä mitä muut ei
aina jaksa kuunnella.siks sille aika moni aukoo
päätään.tää jätkä tuli mulle aika tärkeeks(ei
SILLÄ tavalla)ja se avautu mulle joissain
asiois....ja kyl se muillekki avautu vähän.sen
elämä ei vaikuta mitenkään kovin helpolta,sil ei
oo paljoo kavereit, ei kai yhtään ihan kunnon
kaverii joka jaksais olla sen kaa usein ja sile
menee huonosti perhe-elämäski. se piilottaa
pellekuoren taakse sen herkän ja särkyneen
minänsä.mä oon yrittäny puhuu sille et se alkais
olee sellanen mitä se oikeesti on mut ei se
pysty.yhtenä päivänä se sitte meni niin pitkälle
siinä et haluu kavereita(mä ja mun kaverit ei
aina ehitä olee sen kaa ja muut ei jaksais olla
paitsi mä)et meni bilettää sitä vanhenmpien
kaa.siel sit tapahtu kaikkee paskaa ja ne tyypit
piti sitä vaan narrinaan....mut tää mun kaveri ei
tajunnu sitä.tai ei vaan välittäny.mä itkin kun
näin miten ne tyypit ihan selvästi vaan käytti
hyväkseen sitä et se mun kaveri on yllytyshullu
ja pellen maineessa.mä nimittäin näin sen ku
kävin kattoo niiten "bileitä" parin kaverin
kaa...ite en tosiaankaa kaivannu siihen
porukkaan, uteliaisuudest vaan menin käymään siel
nopee kattoo et mikä on meininki.koitin eilen
puhuu sille järkee mut mikään ei tehonnu.se ei
ite tajuu sitä mitä tekee itelleen ja miten se
alistuu siihen et muut pompottaa sitä.tai ehkä se
tajuu mut ei vaan haluu myöntää sitä.se vaan niin
hirveesti haluu kuuluu porukkaan, saada kavereita.
ton jälkeen me ei olla enää puhuttu paljon
mitään, se välttelee mua ja mun kavereita ja
tuntuu hirveen etäiseltä.must tuntuu tosi pahalta
kattoo sitä ku se niin yrittää kuuluu siihen
porukkaan ja mua loukkaa se et se oli valmis tost
noin vaan hylkäämään mut ja muut sen entiset
kaverit täältä jotka ei tosiaankaan oltais
kohdeltu sitä noin.että se siitä mahtavasta ef
kielikurssista.tätä on viel 3päivää jäljel ja nyt
toivon et pääsisin jo pois, en haluu olla tääl ku
suurin osa täältä on paskiaisii.mä niin haluisin
selvittää tän jutun, olla taas sen mun kaverin
kans niinku ennen, mut miten se onnistuu ku ei
sen päähän mahdu et ois olemassa parempaaki
seuraa!?=(en tiijä tajusko kukaan täst mun
vuodatuksesta mitään mut pakko kertoo jollekki.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luin koko ton jutun ja tuli aika tuttu
tunne..Emmä osaa oikein sanoa mitään..Koita silti
olla sen jätkän turvana..Ainakin jotenkin..=)
mä oon yrittänykki mut enää on kolme päivää
aikaa.sit tää loppuu ja mul ei oo sen
mailisotetta ja jos tää jatkuu tälläsenä loppuun
asti et ei puhuta paljon mitään ni tuksin
saankaan sitä ja sit en tiijä et miten pidän
siihen yhteyttä...ku mul on kumminki sellanen
tunne et mun pitäis yrittää auttaa sit jotenki
Koita vaan lisää,jos se on sulle todella niin
tärkeä ihminen..Et sä siinä mitään
menetä,Tsemppiä=)..
.
mennä vaan sen luokse ja pyytää vaik sen puh.nro?
ja jos se ei sitä anna,niin tuputat sille sit
vaikka omas,ja sanot syyks vaikka,et jos sil on
joskus jtn kerrottavaa,niin soittaa sulle..
se vaan yleensä on niin,et kun kukaan ei välitä
ja on vähän poikkeava,niin sitä on niin
sanoinkuvaamattoman onnellinen,kun joku
paskaporukkakin sitä huomiotaan antaa
sulle..vaikka ne sitten vaan pitäis narrinaan,on
sekin jonkinlaista huomiota..jollekin..
koita vaikka korvista repiä se jonnekin
rauhalliseen ja paikkaan ja pyydä siltä
puh.nro,osote,ihan mitä vaan!
ja voihan olla,et se itekkin huomaa,et sitä
pidetään vaan narrina,mut se ei haluu nähä sitä..
..mäki oon sen aatellu....mä pyysin silt
mailiosotteen ja oon nyt mailannu
sille.toivottavasti se vastaa!kiitos vinkeistä!=)
sellasta vielä et mun välit sen kaa on taas
kunnos mut ei se siltikää tunnu tajuuvan tai
myöntävän itelleen et ne sen "kaverit" ei oo sen
kavereita oikeesti...nyt se kielikurssi on kyl jo
loppunu enkä tiijä onks se enää yhteydes niihin
muihin, toivottavasti ei