Remontoin vanhaa 100 vuotta vanhaa taloa asunnoksi. talsosa on luonnonkivijalka (isoja irtolohkareita neliön mallisia). Kellarin maaperä on kovin humuspitoista ja oli vahvasti homeessa ja täynnä juuria yms ja todella kosteata. Kaivoin noin metrin maata pois koko alalta kunnes kivijalan alaosa tuli vastaan enkä uskalla kaivaa sen alle ettei romahda. Maa on kuitenkin paikka paikoin aika pahanhajuista edelleen.
Nyt huomasin lisäksi että kivijalan alla on humuspitoista maata joka on aivan homeessa. Samoin muurien alla on humusmaata joka on homeessa.
Mitä pitäisi tehdä. Pitääkö home saada kivijalan ja muurien alta pois ja miten se on mahdollista. Vai täytänkö kellarin nyt vain sepelillä ja laitan styroksit ja betonilaatan päälle ja toivon ettei home nouse kivijalan alta sisälle.
Maa on tosi kapillaarista ja vesi nousee ylöspäin vaikka talo on salaojitettu.
Epätietoinen
Nyt huomasin lisäksi että kivijalan alla on humuspitoista maata joka on aivan homeessa. Samoin muurien alla on humusmaata joka on homeessa.
Mitä pitäisi tehdä. Pitääkö home saada kivijalan ja muurien alta pois ja miten se on mahdollista. Vai täytänkö kellarin nyt vain sepelillä ja laitan styroksit ja betonilaatan päälle ja toivon ettei home nouse kivijalan alta sisälle.
Maa on tosi kapillaarista ja vesi nousee ylöspäin vaikka talo on salaojitettu.
Epätietoinen
Vastaukset 15
Vanhimmat
Se kivijalka on tehty hirsien päälle. Eihän niitä muuten aikoinaan olisi saatu likimainkaan vaateriin.
Tyypillinen moka on viime aikoina ollut, että nuo kivijalan alushirret on kaivettu esiin. Siinä ne ovat ruvenneet saamaan happea ja mädänneet. Seurauksena on kivijalkakivien painuminen vinksin - vonksin.
Peitä ne hirret nopsasti.
salaojita !
Ei 100 vuotta vanhoihin perustuksiin pidä mennä puuttumaan mitenkään, jos mielii pirtin pystyssä pitää.
Tällä välin on hukattu paljon sen aikaista osaamista.
Jocu se vaan neuvoo peittämään ongelmat. Sillähän siitä selviää kun se ei ole silmissä. Totta on ettei mahdollinen hirsiarina saa päästä kuivumaan muttei siellä hometta saa olla. On sitä 100 vuotta sitten osattu myös rakentaa arveluttaviin paikkoihin. (Liian kosteisiin). Jos siellä on jokin lahottajasieni jylläämässä on hirsiarina ollut sille pelkkä alkupala.
Kotitaloni on 1800-luvulta, ja siellä ovat tuohen päällä olevat alimmat hirsivarvit osin lahonneet sisäpuolelta. Minkäs teet. Katsotaan, kuinka kauan kestää pirtti. Ei siellä mitään akuuttia hätää tosin ole.
Milläs laitat tonnien painoisten kivijalkakivien alle lisää rotia, niin että kivet pysyvät paikoillaan?
Ei hirsitalokaan ole ikuinen. Se on hyvä muistaa!
Toivottavasti en maalaa piruja esiin, mutta tilanne sulla kuulostaa perin tutulta. Kerrot homeesta, mutta mitähän oikeesti. Kuvaamasi viittaa pikemmin johonkin lahottaja-sienilajiin, joka toivottavasti ei ole lattiasieni (Serpula Lacrimans.
Itsellä meneillään neljä vastaavaa kohdetta, jossa on toivottu peittämisen riittävän korjaamiseen. Vauriot ja sienen levinnäisyys näissä mun kohteissa harmittavan pitkällä.
Selvitä ennen mitään muuta sienen laji. Vasta sen jälkeen voidaan keskustella ongelman laajuudesta ja korjaustavoista.
Kerrohan lisää kasvustosta; millaista ja kuinka laajalla. Yritän ennustella lisää.
siis kivijalan alla ei ole mitään hirsiarinaa eikä muutakaan anturaa. Siellä on metri maata jonka alla on peruskallio eli ei tuo pahemmin pääse liikkeelle lähtemään. Hölmöä että taloa ei ole perustettu aikoinaan kallioon saakka kun kallio in kuitenkin noin lähellä ja tuo salaojasta huolimatta kaikki vedet tonne kellariin ja perustusten alle.
Varsinainen talon hirsirunko on täysin kuiva ja ehjä eikä siellä ole mitään sieniä ja kivijalan korkeus on pari metriä eikä sieni ole sinne ylemmäs noussut. Kivijalan alla on metsämaata jossa on sienikasvustua, homehtunutta puuta, oikeita sieniä (ehkä metsäsieniä), varmaan kellarisientä tms. Tosin tuo mössö on aika pitkälti kuivunut salaojituksen jälkeen, tosin kastuu ja kostuu syksyisin ja keväisin ja haisee kyllä tosi pahalle. Siinä on siis puunjuuria, puutikkuja, sammalen jäänteitä, yms muhaa sellainen 20 sentin kerros sekoittuneena hiesumaahan. en uskalla laioida tota tavaraan poiskaan koska kivijalka voi painua. Ilmeisesti talo on rakennettu niin että pahin pintamaa on kaivettu pois, mutta humusta on jäänyt ja kivet sitten vaan ladottu siihen päälle. Maa on niin kovaa ettei se painu eikä lillu vaikka kastuisi. Kivijalan vierestä voi kaivaa maata ihan vierestä eikä maa sorru. Ongelma tässä on se että vaikka kellari on tuulettuva nousee homeista ilmaa sieltä sisälle talo on. Ja ongelma on paha varsinkin talvella kun luukut pitää laittaa kiinni ja kosteus nousee 100 % välittömästi ja ilma haisee pahalle. Jos luukkuja pitää auki pääsee routa talon alle, sisällä on kylmempää ja putketkin vaarassa jäätyä. Ajattelin että parasta olisi saada kellariin beotnilaatta ja pieni peruslämpö, jotta alusta kuivuisi.
Siis onko noissa sun kohteissa vauriot peitetty ja mikä on lopputulos ollut. Ja mikä vaikutus sisäilmaan.
Onko kaikkien vanhojen talojen kivijalkojen alla pilaantunutta maata.
Tosi kummallisen kohteen olet löytänyt. Kivisokkelin alla humusmaata!!! Oikeesti pitäis nähdä, ennenkuin pystyy mitään järkevää neuvoa antaa.
Periaate on kuiten suht selvä. Kaikki eloperäinen, humus, ym tulisi rosipohjan alta poistaa ja korvata karkeemmalla. Myös kivijalan alta vaikka sitten vaiheittain (ainakin pitäisi). Boorikäsittelykin on joskus tyhjää parempi. Muuten perusmaassa ja sen päällä on liian hyvät olosuhteet kaikille kosteudesta pitäville sienille, mikrobeille ja hyönteisille. Korvausilmasta tulee aina osa rossipohjan kautta, ja jos se sisältää näitä haittatekijöitä, voi huoneilma tulla ainakin pahanhajuiseksi.
Tutkituta ihmeessä ne lajistot ulos siitä kertomastas sienimössöstä. Esim. kellarisientä on vaikea erottaa lattiasienestä.
Joo kyllä se on tosi outoa. Sisällä huomaa että perustusten alla olevasta mössöstä tulee hajua myös sisälle.
Olen huomannut että maa on todella humuspitoista todella syvälle vaikka talo on kuitenkin kalliolla ja mäen päällä. Maa on myös erittäin kapillaarista eli vesi nousee rinnettä ylöspäin. Näin ollen vaikka ympärillä on jo salaojat, vesi nousee maansyvyyksistä ylöspäin perustusten alle ja sitten tämä humus siellä edelleen muhii.
Se on kyllä melkoinen homma vaihtaa maa perustusten alta ja mitä sinne pitäisi heittää tilalle, puhdasta hiekkaa, sepeliä vai soraa vai mitä. Ja miten estää vaihtovaiheessa ettei perustukset painu?
Muutamassa kohteessa ollaan jouduttu tekemään perustukset valmiin talon alle perustusten puuttumisen tai syventämisen johdosta. Kova homma mut ei kuitenkaan mikään superongelma. Taas riippuu olosuhteista, kovan pohjan etäisyydestä, ja rahasta. Betoni joko maakosteana tai painevaluna lienee paras vaihtoehto. Soralla täyttö tarpeeksi tiiviiksi edellyttäisi veden ja vibran käyttöä,mikä ehkä noissa olosuhteissa vaikeaa. Yksi mahdollisuus on kaivaa ulkopuoli kiven alta pätkä kerrallaa puoliksi esiin ja valaa sokkeli kahdessa vaiheessa. Harkkojen käyttökin ehkä jossain tilanteessa helpottaa työtä ja varsinkin sen pätkittäisyttä.
Anna ilmansuunta missäpäin kohde, kiinnostais nähdä.
talosi alla kulkee vesisuoni.
Selvitä nyt ensin, onko siellä kivijalan alla sitä hirsiarinaa vai ei. Se jo ratkaisee paljon. Jos arina on, salaojitus todellakin aloittaa maaperän kuivattamisen ja ennen hapettomassa tilasa oleet hirret alkavat lahota ja talosi "nyykähtää" alta aikayksikön... Pintavesien ohjauksen talon luota voi tehdä tässäkin tapauksessa maata muotoilemalla.
Jos taas hirsiarinaa ei ole, kuten mm. itselläni 90v. vanhassa talossa, lohkikivien ala pienempiä kiviä aseteltuna vain hieman maan tason alapuolelle, tosin maaperäkin kuivempaa. Jos maaperä tuntuu hyvin kostealta, niin salaojitus silloin paikallaan. Tarkista myös samalla kostean maan syy. Korkea pohjavesi? Ympäristön maat viettävät taloa päin? Mahdolliset avo-ojat kunnossa? Talon sijaintipaikka? Samalla kun maanpinnat muotoilee talosta poispäin viettäviksi, ja mahdolliset räystäsrännivedet ohjaa myös kauemmaksi, niin toimenpide voi riittää. Maaperä voi kuivaa niin paljon, että homekasvustot kuolevat. Yksikään sienilaji ei kestä pysyvää kuivuutta ja vaikka kestäisikin, niin ei se kuivassa leviä... Kokeile ensin jotain yksinkertaisempaa, esim. salaojitus ja maan muotoilu ja seuraa tilannetta ja kaiva monttu kivijalan viereen muutaman vuoden päästä ja vertaa tilannetta.
Eri sienien kyky nousta maasta taloon riippuu myös hieman perustuksen materiaalista. Luonnonkivi ei ole nitä parhaimpia "johtajia". Betoniperusta ja tiili taas kuljettaa sientä tehokkaasti ruokkien sitä alkaalisella kalkillaan... Eli vanha perustus, luonnonkivi, tuohi eristeenä kiven ja alahirren välissä, onkin varsin hyvä kombinaatio! Alapohjan puurakenteet eivät myöskään missään saa olla kosketuksissa kosteaan maaperään, vaan välissä tulee olla kivi ja mielellään myös tuohta, bitumikaistaletta ym. välissä.
Ei kannata ryhtyä kauhean suureen kivijalan alapuolisen maaperän vaihto-operaatioon ja kivijalan tukemiseen, mikäli kevyempikin työ riittää. Käytä ammattilaista työn suunnittelussa, mutta usein suositellaan aivan liian massiivisia ja kalliita operaatioita, joten pidä pää kylmänä ja vaadi vaihtoehtoja...
Onnea projektiin, ja nyt malttia. Talo on ollut siinä jo 100 vuotta! Ei kannata pilata sitä sillä, että haluaa mahdollisimman pian asumaan... Vaatii aikaa ja työtä löytää juuri kyseiselle kohteelle oikea lääke oikeaan vaivaan, penisiliini ei taida tepsiä, kuten ennen muinoin... Hätiköimällä ja vääriä päätöksiä tehden talo ei ole enää siinä 20 vuoden kuluttua... Ota yhteyttä esim. alueesi korjausrakentamiskeskukseen ja kysele juuri vanhoihin taloihin erikoistuneita ammattilaisia, uudisrakentajat ja vanhaa tuntemattomta ja arvostamattomat saavat yleensä suurimmat tuhot aikaan vanhoissa taloissa "korjaamalla" niitä...
Puhuitkin kellarista...
Mutta ei se haittaa. Perustusten seudun kosteudesta sekin johtuu, eikä pelkkää kellarin osaa esim. salaojittamalla ongelma poistu, vaan koko talon perusta otettava syyniin... Ennen kellarissa pidettiin perunat ym. jotka kaipasivatkin kosteutta, joten niitä ei pyrittykään tekemään ruutikuiviksi. Onko tarkoitus tehdä kellarista asuintilaa, vai säilytystilaa?
Itsellänikin kellari kivijalassa, ja melko kostea atmosfääri siellä on. Sisäänkäynti ulkoa, ja sisäänkäynnin luota sadevedet valuvat sisään. Niitä varten tehty joskus "lattiakaivo", 70cm kuoppa ja valussa reikä ja ritilä, pohjalla soraa, siinäs se! Itse muotoilen seinän vierustan maat ja ehkä laitan kevyet salaojat sisäänkäynnin ympärille melko matalaan ja teen sisäänkäynnille katoksen ja laitan kattokourut kuntoon. Sitten parannan kellarin ilmanvaihtoa, jota nyt ei ole, ja katson riittääkö operaatio... Katsotaan tilannetta uudestaa muutaman vuoden kuluttua. Jos ei tehoa, eipähän ole paljoa rahaa mennyt hukkaan... Ja ei varmasti talo sillä aikaa lahoa alta, siitä olen varma!
Siis kivijalan alla ei ole arinaa eikä mitään muutakaan rakennetta.
Talo on salaojitettu jo kolme vuotta sitten, mutta edelleen kosteutta riittä kun maaperä on niin kapillaarinen.
Rännivedetkin on johdettu pois asianmukaisella putkituksella ja johdettu lopulta salaojaviemäriin.
Kosteus tulee ilmeisesti talon viereltä koska salaojaa ei voitu kivijalan mataluuden takia tekemään talon viereen vaan noin metrin päähän.
Mutta kysymys siis kuuluukin, jos teen kellarista lämmintä (noin 10 astetta) varastotilaa, nouseeko homeinen ilma kivijalan alta kellarin kautta sisätiloihin ja pilaa sisäilman, kuten se tekee tällä hetkellä hyvästä tuuletuksesta huolimatta.
jos poistan hometta pala kerrallaan kivijalan alta esim puolimetriä kivijalan álapuolelle. Niin valanko betonia suoraan kaivettuun maahan vai kannattaako heittää sepeliä pohjalle. miten varmistua siitä ettei perustukset painu tämän homeen poiston yhteydessä.