viiltely

En viiltele eikä tulis mieleenikään pilata
elämääni sellasella pelleilyllä. Musta kaikki
viiltelijät on ensinnäkin mielenvikasia ja
toisekseen säälittäviä raukkoja. Sori jos
loukkasin, mut viiltelystä on järki kaukana.
Pahaa oloa voi purkaa ilmankin, että aiheuttaa
itselleen kuolemanvaaran ja pysyviä vammoja
ainakin henkiselle puolelle.

Mutta en siks että nauttisin siitä ku sattuu. Ja
harrastan viiltelyä tosi vähän, ja kohtuuden
rajoissa. Eli en vuodata sillä vertakaan
itseltäni. Oikeastaan, nyt ei oo tullu pitkään
aikaan sitä harrastettua, mutta viime kesänä
kyllä. En oo rumentanu käsiänikään sillä
kauheesti. Pari "testiviiltoa näkyy vielä aika
selvästi käsissä, mutta en oo painanu sitä
veitseä yleensä kovin syvälle. Oikeessa nilkassa
mulla on oma puumerkkini mattoveitsellä
taiteiltuna :) Sitä mä oon yleensäki käyttäny,
vaikka ei kai sillä välineellä nyt niin väliä.
Vähän outoa ja erikoista hommaahan se kyllä on,
kieltämättä, mutta jälki ainaki säilyy, jos
haluaa tehdä erikoista taidetta omaksi ilokseen...

Mulla on kädet aivan pilalla, nyt en oo pariin
vuoteen pahemmin viillelly.
Mutta 5 vuotta harrastin sitä aika
säännöllisesti, en tiedä miksi, ehkä siks että
olin olevinani joku satanisti, toisaalta yritin
kai jotenkin lievittää pahaa oloa, ei onnistunut,
ei.
Typerää hommaa, kaiken lisäks kallista, minun
piti peittää arvet tatuoinneilla, ja niitä arpia
kun ei ihan vähän ole.

Kun on typerää, mutta tarkotetaanko tässä nyt
sitä satanistista puuhaa, "vereen tuloos asti"
vai ihan pinta naarmuja vain? En ole tavannut
ketään joka olisi (tai en ole ainakaan huomannut
jos olen tavannut) viillellyt itseään niin
syvälle että veri olisi tullut... toisaalta taas
niitä jotka kirjottelee poikaystävien ja
tyttöystäviensä nimiä jne käsiin on paljon...
Sekin on tyhmää varsinkin kun eräskin oli
kirjottanut ei liian syävlle että veri tulisi
mutta kuitenkin että jälki jäi ja sitten poika
jätti, mukavaa rapata päälle uusia viivoja...
Ottakaa mieluummin tatuointeja...
Itse en ole viillellyt itseäni kuin vahingossa ja
tatuoitejakaan en ole suunnitellut (vaikka
sellaisen voisin joskus ottaakin...)

Kyllä oon viillelly joskus masennuskausien aikana.
Kai sit koittaa satuttaa itseään ulkoa six että
kipu loppuis sisältä.

ihan ekax mä sanon niille jotka ei ymmärrä tätä
touhua(mäkään en ekax ymmärtänyt et mitä järkee
yms.)että, te jotka ette viiltele ja piätte
touhua käsittämättömänä niin teillä ei varmaan oo
koskaan tod. menny niin huonosti että olis ollu
viiltelyn partaalla tai jopa itsarin. ite olin 4
vuotta sitten ns. kiltti tyttö, joka ei
herättänyt tälläsessä pikku kylässä huomiota
lainkaan. mutta yhtäkkiä kaikki muuttu. mun
silloinen jätkäkaveri teki itsarin (en kerro
syytä, koska on parempi että en kerro sitä) ja
mulla lähti meneen ala mäkee ja lujaa. mulla meni
kaikki niin päin sitä ja kaikki mun läheiset ei
varmaan tajunneet sitä tod. suurta kipua(oltiin
oltu jo jätkän kans lähes 5 vuotta yhes) ja mulle
sanottiin vaan "että aika haavat parantaa"- mä en
oikeestaan jaksa enään uskoa tohon... sillon
mulla napsahti- mä en enään jaksanu. mun jalat
vaan petti alta, ja siitä se sitten alko. tein
ensin vain pieniä haavoja- niistäkin tuli verta.
mutta sitten touhu lähti menee rankemmax ja tällä
hetkellä mun touhuista on mukavat (no en sanois
mukavat!!) muistot käsivarsissa, ranteissa yms.
Se oli se yx ilta jollon mä olin päättäny et
huomenna en nousiskaan ylös vaan lopettasin koko
helvetin tähän yöhön.. niin ei sitten käynykkään
vaan mut tavallaan "pelastettiin" ja nostettiin
ylös helvetistä. mä en juurikaan tuntenut tätä
jätkää joka mut tuli ja pelasti kuoleman
kynsistä. olin jo kerennyt tekeen useita viiltoja
ja just ennenkun se jätkä tuil mun luokse vetäsin
ranteeni auki- syvä haava. se kyseinen jätkä
tajus (onnex) tilanteen ja vei mut moponsa
kyydissä sairaalalle- n. 1,5km. siellä mä sitten
olin ommeltavana jne. nykyisinme ollaan yhes tän
mun pelastajan kanssa, mutta edelleenkään en oo
unohtanut mun kuollutta jätkäkaveria ja mun nyk.
jätkäni tietää että mä rakastan tätä kuollutta
edelleen. ja on hyväksyny jutun...
että jos vaikka ensin ajattelette asiaa ja
mietitte mix ihmiset oikeen tekee tota ennenkun
kirjotatte. ja voin sanoo et mä en viillellyt sen
takia että olisin saanut huomioo. vaan tasan sen
takia että muhun todella SATTU!!! kaikki ei
tuotakaan varmaan ymmärrä mutta noin se on. jos
joku haluaa mailailla niin ei muutakun osotetta
palstalle....
kiitos kaikille jotka viitti lukea....

Minä olen viillellyt... Viiltelen edelleenkin, kun siltä tuntuu. Syynä lienee, että juon omaa(ja muidenkin) verta ja se, että tykkään "arpitatuoinneista".

Ja tuolla on ollut kysymyksiä kuinka syvälle? Tunteen mukaan. Todella syvälle(ikuisia arpia tuosta) tai aivan pinnalle. Koska oli pakko viillellä mutta loma on tulossa. Ja siis olemme lähdössä etelään(en haluaisi).

En usko että viilteliät(ainakaan minä ja tuttuni) kaipaavat huomiota siitä. He joilla on oikeasti paha olla ja tekevät sitä siksi, pitävät useimmiten viiltelypaikan piilossa.

Viiltelyn syinä voi olla myös se, että kipu vapauttaa endorfiinia.

Viiltelyy ei tajuu, enenku on ite tehny sen. Se tunne ku istuu suihkun lattialla ja kattoo ranteestaan valuvaa verivanaa, unohtaen kaikki maailman huolet. Se siin on koukuttavaa.

Siis mä oon miettinyt et viiletelisin ja tänään oli Teroittimen terä käden päällä jo mut sit mietin kun yks mun kaveri joutuu ehkä osastolle viiltelyn takia niin en tehny sitä ja oon sanonu sille et sen pitäis lopettaa

Hei te kaikki siellä.Masentuneilla on tosi paha olla niin se viiltely tuntuu tosi tosi tosi ihanalta vapauttavalta että voi ees tuntee jotai.En siis ole itse viiltelyä kokeillut mutta vielähän on aikaa.Olen siis masentunut ollut jo ties kuinka kauan,mutta te kaikki joilla on masennus nii:voimii teille🥰

Mä viiltelen koska mulla on paha olla elämässä kaikki päin vittua mutta tiiän sen et se on tosi huono juttu mutta yritän itse vähentää sitä jos sen aloittaa nii sitä kyllä katuu😔 itse viiltelen nuppineuloilla veitsellä ja kaikella terävällä