...ja tuntuu vähitellen, että pää hajoaa!!
olen miettinyt tässä muutaman viikon aikana niin
paljon eri asioita, että en tahdo selvitä niistä
millään!
ekaksi sain kuulla että isoäidilläni on
syöpäkasvain, sen jälkeen tuttavani lapsi kuoli,
isälläni elämä on mennyt päin p:tä, sukulaiseni
pahoinpideltiin, rakastuin erääseen, aloitin taas
työt, uusi koulu on edessä...miten näistä
kaikista selviää??
tuo syöpäkasvain homma tässä ehkä eniten
vaivaa...isoäiti (mamma sielläpäin) sairastui
siihen aivan yllättäen. se saatiin leikattua
pois, mutta etä-pesäkkeitä saattaa olla vieläkin!
nyt vaan sitten toivotaan, ettei niitä
ole...mutta raskasta se on kaikille...
sitten tämä tuttavani lapsen kuolema. hänkin
kuoli syöpään, tosin 5 vuotiaana...näin toisen
mummoni itkevän...se oli raskasta, vaikka en
tunnekkaan kovin hyvin tätä surevaa perhettä.
setäni pahoinpideltiin todella pahasti, ja
suututtaa ja surettaa sellainen, vieläkin juttu
on selvittämättä...mutta siitä ollaan päästy jo
melkein yli...vaikka eihän siitä koskaan kunnolla
yli pääse...
isälläni taas asiat ovat huonosti, ja itse olen
todella onnellinen. se ei tunnu oikealta, vaikka
haluaisinkin elää elämääni täysillä. sain
jätkäkaverin, jota rakastan yli kaiken...häneen
voin luottaa, ja vahva ja turvallinen olkapää on
suruja varten...olen onnellinen, onnellisempi
kuin koskaan...mutta en osaa siitä niin iloita,
koska muualla ympärillä tapahtuu kaikkea pahaa...
aloitin uuden kesätyön...kaksiviikkoa kivaa
hommaa, mutta kaikki aika menee suurinpiirtein
siihen...voin tavata rakastani vähemmän, mutta
tarvitsen kuitenkin rahaa...sekaisin olen...uusi
koulukin alkaa...enkä edes tunne sieltä ketään!
ei helpota kauheesti...
ajatteleminen on yhtä tuskaa...siks olis kiva,
jos ei tarvis ajatella...mut sittaas, jos
ajattelee liian vähän, voi aiheuttaa muille lisää
tuskaa...
miten selviän, en tiedä...rakkaani avulla ja
kavereitteni...luultavasti...eihän tässä
itselleni ole paljon mitään sattunut, mutta
välitän muista ihmisistä!! olen kai sitten liian
huolestunut...en tiedä...
kiitos, että sain purkaa...toivottavasti joku
jaksoi lukea...en ihmettele, jos ei jaksanut...
loppujen lopuksi olen onnellinen...olen terve,
rakastunut, hyvän koulupaikan saanut,
perheellinen ja iloinen...toivon kaikille tätä
samaa onnellisuutta...kukaan ei saisi tai
joutuisi kärsimään...ei, se ei sovi kellekkään...
jatkoja kaikille, ja koittakaa jaksaa...koitan
itsekin...ainakin koitan...
olen miettinyt tässä muutaman viikon aikana niin
paljon eri asioita, että en tahdo selvitä niistä
millään!
ekaksi sain kuulla että isoäidilläni on
syöpäkasvain, sen jälkeen tuttavani lapsi kuoli,
isälläni elämä on mennyt päin p:tä, sukulaiseni
pahoinpideltiin, rakastuin erääseen, aloitin taas
työt, uusi koulu on edessä...miten näistä
kaikista selviää??
tuo syöpäkasvain homma tässä ehkä eniten
vaivaa...isoäiti (mamma sielläpäin) sairastui
siihen aivan yllättäen. se saatiin leikattua
pois, mutta etä-pesäkkeitä saattaa olla vieläkin!
nyt vaan sitten toivotaan, ettei niitä
ole...mutta raskasta se on kaikille...
sitten tämä tuttavani lapsen kuolema. hänkin
kuoli syöpään, tosin 5 vuotiaana...näin toisen
mummoni itkevän...se oli raskasta, vaikka en
tunnekkaan kovin hyvin tätä surevaa perhettä.
setäni pahoinpideltiin todella pahasti, ja
suututtaa ja surettaa sellainen, vieläkin juttu
on selvittämättä...mutta siitä ollaan päästy jo
melkein yli...vaikka eihän siitä koskaan kunnolla
yli pääse...
isälläni taas asiat ovat huonosti, ja itse olen
todella onnellinen. se ei tunnu oikealta, vaikka
haluaisinkin elää elämääni täysillä. sain
jätkäkaverin, jota rakastan yli kaiken...häneen
voin luottaa, ja vahva ja turvallinen olkapää on
suruja varten...olen onnellinen, onnellisempi
kuin koskaan...mutta en osaa siitä niin iloita,
koska muualla ympärillä tapahtuu kaikkea pahaa...
aloitin uuden kesätyön...kaksiviikkoa kivaa
hommaa, mutta kaikki aika menee suurinpiirtein
siihen...voin tavata rakastani vähemmän, mutta
tarvitsen kuitenkin rahaa...sekaisin olen...uusi
koulukin alkaa...enkä edes tunne sieltä ketään!
ei helpota kauheesti...
ajatteleminen on yhtä tuskaa...siks olis kiva,
jos ei tarvis ajatella...mut sittaas, jos
ajattelee liian vähän, voi aiheuttaa muille lisää
tuskaa...
miten selviän, en tiedä...rakkaani avulla ja
kavereitteni...luultavasti...eihän tässä
itselleni ole paljon mitään sattunut, mutta
välitän muista ihmisistä!! olen kai sitten liian
huolestunut...en tiedä...
kiitos, että sain purkaa...toivottavasti joku
jaksoi lukea...en ihmettele, jos ei jaksanut...
loppujen lopuksi olen onnellinen...olen terve,
rakastunut, hyvän koulupaikan saanut,
perheellinen ja iloinen...toivon kaikille tätä
samaa onnellisuutta...kukaan ei saisi tai
joutuisi kärsimään...ei, se ei sovi kellekkään...
jatkoja kaikille, ja koittakaa jaksaa...koitan
itsekin...ainakin koitan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sun täytyy olla vain heidän tukena...ja ennen
kaikkea sun täytyy ITSE puhua omista ongelmistas
jollekkin. Et sä saa "imeä" toisten ongelmia
itsellesi. Ihminenhän säkin vain olet, et
ihmeauttaja. Yritä miettiä asioiden valoisia
puolia, asiathan voisivat olla pahemminkin. Onhan
sulla sua todella paljon rakastava poikaystävä,
jolle voit ongelmasi kertoa...ja mummosi
leikkaushan meni hyvin, joten siinä on ainakin
muutama hyvä asia. Asiat voisivat olla todellakin
paljon pahemmin. Kyllä asiat vielä tästä
paranevat.
Ikävä kun on asiat tuolla tolalla...
Mutta joskus esim uuteen kouluun meno ja uusien
ystävien saantikin voi olla mukavaa...
Muuhun en voi sanoa muuta kuin että maailma on
epäoikeudenmukainen ja julma...
joskus asiat on aika huonosti... vähän niin kuin
mulla tuppaa yleensä oleen. silti... jokin on
pitänyt mut hengissä, ja on munkin elämässä ollut
onnellisia hetkiä...
vaikka enemmän siinä surua onkin ollut. surut ei
kuitenkaan niin helposti jää mieleen... ja
ystävät auttaa. eli kerro murheistas muille... se
auttaa. ainakin yleensä.