Mä haluaisin tietää et onko muiden asiat samalla
tavalla edes jossain? Ei sillä kyllä niin väliä
mutta haluaisin vaan tietää kun väsyny olen. Eli
siis mun paras ystävä asuu toisella puolella
Suomee. Me soitellaan joka päivä, ainakin
melkeen. Joskus nyt jos on kiireitä on sellanen
että ei ehdi soittaa mutta ei mitään järjetöntä
taukoa kuitenkaan. Sille mä yleensä kerron ensin
jos joku on menny ihan perseelleen. Se osaa aina
lohduttaa, vaikka eihän sitä kukaan aina jaksa.
Mäkin oon oppinu lohduttamaan toista paremmin kun
oon saanu lohduttaa sitä mun kaveria. Me ollaan
nähty kahdesti, toisella kerralla vietettiin
pitempi aika yhdes. Toinen kerta oli vaan ihan
pikanen. Mä oon tuntenu tän mun ystävän vähän
alle 1½ vuotta. Mäkin olen tietääkseni sen paras
kaveri, ostettiinhan me sellaset korutkin. Sillä
oikeestaan oli suuri merkitys kun miettii että
sekin tavallaan siinä tunnusti et mä olen sen
bestis. Mulla ei oikeen koskaan ollu näin hyvää
ystävää ja ainoo erottava homma on se että me
asutaan toisilla puolilla suomee.
tapaamismahollisuudet on tosi pienet. Mutta ei se
mua kovin haittaa. Puhelimessa on monesti
rennompaa puhua ku face to face. Kalliimpaa
tietty mutta kyllä se siitä. Me ollaan
samanluonteisii ja silleen. Onko kellään muulla
vastaavanlaista tilannetta? Ihan mielenkiinnosta
vaan kyselen :)
tavalla edes jossain? Ei sillä kyllä niin väliä
mutta haluaisin vaan tietää kun väsyny olen. Eli
siis mun paras ystävä asuu toisella puolella
Suomee. Me soitellaan joka päivä, ainakin
melkeen. Joskus nyt jos on kiireitä on sellanen
että ei ehdi soittaa mutta ei mitään järjetöntä
taukoa kuitenkaan. Sille mä yleensä kerron ensin
jos joku on menny ihan perseelleen. Se osaa aina
lohduttaa, vaikka eihän sitä kukaan aina jaksa.
Mäkin oon oppinu lohduttamaan toista paremmin kun
oon saanu lohduttaa sitä mun kaveria. Me ollaan
nähty kahdesti, toisella kerralla vietettiin
pitempi aika yhdes. Toinen kerta oli vaan ihan
pikanen. Mä oon tuntenu tän mun ystävän vähän
alle 1½ vuotta. Mäkin olen tietääkseni sen paras
kaveri, ostettiinhan me sellaset korutkin. Sillä
oikeestaan oli suuri merkitys kun miettii että
sekin tavallaan siinä tunnusti et mä olen sen
bestis. Mulla ei oikeen koskaan ollu näin hyvää
ystävää ja ainoo erottava homma on se että me
asutaan toisilla puolilla suomee.
tapaamismahollisuudet on tosi pienet. Mutta ei se
mua kovin haittaa. Puhelimessa on monesti
rennompaa puhua ku face to face. Kalliimpaa
tietty mutta kyllä se siitä. Me ollaan
samanluonteisii ja silleen. Onko kellään muulla
vastaavanlaista tilannetta? Ihan mielenkiinnosta
vaan kyselen :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulle on käymässä just niin, että joudumme
erillemme rakkaan ystäväni kanssa
(opiskelusyyt). :( Mä olen surrut tätä asiaa jo
lähes vuoden, mutta mä oikeestaan uskon, että ei
ystävyys katso aikaa ja paikkaa. Tärkeintä on,
että jokaisella on elämässään joku, johon voi
luottaa täydellisesti - ja kertoa ajatuksensa.
Olkoon se sitten puhelimessa, kirjeessä tai
kasvotusten.
Toivotan onnea teidän ystävyytenne säilymiseksi,
ja haluan uskoa, että omanikin kestäisi pian
alkavan "ikuisen" eron. *huoh* Onneksi joululoma
on keksitty...
Nähnyt 2 kertaa ja bestikset? Aika vaikeaa uskoa,
no joo uskotaan.
Mulla on kavereita Saksassa (vaihto-
oppilaskavereita) Ne asu ensin viikon suomessa ja
sit me mentiin viikoks sinne eli katselin niitä
kaks viikkoo yhteensä. Sain niist kyl sellasii
kaverei, mutta koskaan en niit tule enää näkeen,
eikä mul ole edes kenenkään niiden puhelin /maili
osotteit/numeroi, valokuvat on vain
muistuttamassa niistä ja välillä tulee kyl haikee
mieli, kun muistot kirpoaa mieliin.
No joo aika epäselkee sepstus, mutta toisilla voi
asiat olla kyllä huonomminkin. Sitä vain
tarkoitin.
Ei kai sillä nyt oo niin väliä monestiko sä olet
sen ihmisen nähnyt? Et kai sä siihen sen näkyvään
osaan luota ja sille kerro niitä sulle tärkeitä
asioita? Sori oli pakko vängätä vastalause tähä :P