Vääntöä

Tämä on "maallikolle" tällä palstalla hyvin vaikea aihe, kirjoitetut kirjaimet muodostaa lauseen ja ajatuksen, jonka toinen voi käsittää väärällä tavalla.
Ei voi sitä heti selittää toisella tavalla, että tulisi paremmin ymmärretyksi.
En ole mikään kirjanoppinut sielutieteessä, ainoastaan elämänkoulua olen kolunnut ja kompuroinut.
Olen tavannut elämässäni sielunveljiä, omaa sekä toista sukupuolta edustavia, naisista olen saanut ikiystäviä, vaikka emme käytännön syistä pysty usein tapaamaan, niin välillämme on kuitenkin ihmeellinen yhteys, olemme sitä usein ihmetelleet ja tulleet siihen tulokseen, että ajattelemme toisiamme päivittäin, kenties joskus yhtäaikaisesti, jääköhän siitä jokin telepaattinen yhteys ja tunne että olimme fyysisesti yhdessä.
Miesten kanssa on ollut sikäli ongelmia, jos olen tutustunut heidän vaimoihin, en ole heidän kanssaan ollut sielunveli ja he ovat kokeneet minut uhkana, tällainen "korkeamman asteen yhteys" on monelle niin vieras käsite, se helposti yhdistetään "maalliseen rakkauteen" silloin kun kysymyksessä on eri sukupuolta olevat sielunveljet.
Silloin kun tajuaa todella tämän yhteyden, se on ihan liian kallisarvoinen hukattavaksi.
Tapasin viime talvena, kymmenen vuoden tauon jälkeen miespuolisen sielunveljeni, paljon oli vuosien aikana tapahtunut, olimme kuitenkin jonkin verran lehdistä seuranneet toistemme elämää ja molemmilla oli tunne että olemme tavanneet.
Kirjoitinko asian vierestä, mutta miellän sielun ihmisen yliminäksi ja sielunveljeyden näiden kohtaamiseksi.

maija kirjoitti:

Tämä on "maallikolle" tällä palstalla hyvin vaikea aihe, kirjoitetut kirjaimet muodostaa lauseen ja ajatuksen, jonka toinen voi käsittää väärällä tavalla.
Ei voi sitä heti selittää toisella tavalla, että tulisi paremmin ymmärretyksi.
En ole mikään kirjanoppinut sielutieteessä, ainoastaan elämänkoulua olen kolunnut ja kompuroinut.
Olen tavannut elämässäni sielunveljiä, omaa sekä toista sukupuolta edustavia, naisista olen saanut ikiystäviä, vaikka emme käytännön syistä pysty usein tapaamaan, niin välillämme on kuitenkin ihmeellinen yhteys, olemme sitä usein ihmetelleet ja tulleet siihen tulokseen, että ajattelemme toisiamme päivittäin, kenties joskus yhtäaikaisesti, jääköhän siitä jokin telepaattinen yhteys ja tunne että olimme fyysisesti yhdessä.
Miesten kanssa on ollut sikäli ongelmia, jos olen tutustunut heidän vaimoihin, en ole heidän kanssaan ollut sielunveli ja he ovat kokeneet minut uhkana, tällainen "korkeamman asteen yhteys" on monelle niin vieras käsite, se helposti yhdistetään "maalliseen rakkauteen" silloin kun kysymyksessä on eri sukupuolta olevat sielunveljet.
Silloin kun tajuaa todella tämän yhteyden, se on ihan liian kallisarvoinen hukattavaksi.
Tapasin viime talvena, kymmenen vuoden tauon jälkeen miespuolisen sielunveljeni, paljon oli vuosien aikana tapahtunut, olimme kuitenkin jonkin verran lehdistä seuranneet toistemme elämää ja molemmilla oli tunne että olemme tavanneet.
Kirjoitinko asian vierestä, mutta miellän sielun ihmisen yliminäksi ja sielunveljeyden näiden kohtaamiseksi.

Me usein koemme eräitä asioita kovin varmoina ajattelematta asioita syvällisemmin.
Jumaluus, Jeesus, enkelit, taivas, sielu.
Kuitenkin tunnemme ne tarkemmin pohdittuamme hyvin heiveröisesti ja vältämme keskustelua asioista. Kuittaamme kysymykset vain joillain ulkoa opituilla fraaseilla.
Maija on saanut kokea todellista sielunkumppanuutta ja kun läheiset aistivat välillenne syntyneen henkisen yhteyden niin
siinä on jo soppaa aivan tarpeeksi vaikka itse koet sen ulkopuolella normaalien ihmissuhteiden ja sen rikastuttavan paitsi teitä sielunkumppaneita myös muita läheisiänne kun elämäänne tulee tyyneyttä ja olemuksenne saattaa huokua tästä syntynyttä rauhaa myös ympärillenne.

Hajupoika kirjoitti:

Me usein koemme eräitä asioita kovin varmoina ajattelematta asioita syvällisemmin.
Jumaluus, Jeesus, enkelit, taivas, sielu.
Kuitenkin tunnemme ne tarkemmin pohdittuamme hyvin heiveröisesti ja vältämme keskustelua asioista. Kuittaamme kysymykset vain joillain ulkoa opituilla fraaseilla.
Maija on saanut kokea todellista sielunkumppanuutta ja kun läheiset aistivat välillenne syntyneen henkisen yhteyden niin
siinä on jo soppaa aivan tarpeeksi vaikka itse koet sen ulkopuolella normaalien ihmissuhteiden ja sen rikastuttavan paitsi teitä sielunkumppaneita myös muita läheisiänne kun elämäänne tulee tyyneyttä ja olemuksenne saattaa huokua tästä syntynyttä rauhaa myös ympärillenne.

Maallikoksi minäkin miellän itseni näissä sielunelämän saloissa. Monimutkainen on sisäinen elämä,
avautuneeko lopullisesti milloinkaan.
Olen samoilla linjoilla Maijan kanssa mieltäessäni sielun ihmisen yliminäksi. Tulee tunne uuden henkilön kohdatessa, aivan kuin edessä olisi vanha hyvä tuttu. Jutut ja asiat alkavat sujua kuten vanhoilta ystäviltä.
Aprikoin joskus miksi ei kaikkien kanssa voi olla samoilla aaltopituuksilla; ajatella, tuntea, vaistota
toisen läheisyyttä – sielunveljeyttä – jostain kumman syystä ei vain onnistu.
Aika ihmeellistä, voi ajatella jotakin henkilöä – hän ottaa yhteyttä , vaikka matkaa olisi paljonkin.
Näitä sattumia pidän sielunveljeytenä ts. telepatiana.
Joku ylempi taho on olemassa meissä, joka ohjaa ja johtaa meitä, onko se sitten joku yliminää – egoa – korkeampi taho - mene ja tiedä.
Äitinä ajatuksissani huolehdin aikuisista lapsistani, vaikka tiedän: heidän kohtalonsa on korkeimmissa käsissä, ei minun – tällaisia me äidit olemme.
Näitä ajatuksia ex tempore tuli mieleen ihmistenvälisissä kanssakäymisissä.