Sain joulukuun alussa järkyttävän uutisen..mieheni ilmoitti muuttavansa pois kotoa ja hakevansa avioeroa..tieto tästä tuli täytenä yllätyksennä minulle. Kaikki ne kalareissut, risteily, yli/yö työt ovat olleet tarua. Hän kertoi olleensa toisen naisen luona. Tunsin helpotusta kun hän kertoi itse sen avoimesti, mutten osannut reagoida siihen millään tavalla kuin kuuntelemalla. En vieläkään tahdo uskoa sitä todeksi..meillä on kolme yhteistä lasta sekä 15 vuoden avioliitto takana ja odotin että kasvatamme lapsemme yhdessä perheenä. Joulufiilikset on tosi matalalla, mutta arki jatkuu ja askareet pitävät minut koossa. Miten tästä eteenpäin? Monet asiat askarruttavat ja pahinta on kuulla hänen syyttävän tästä minua sekä tieto että hän ei ole ollut onnellinen pitkään aikaan..mutta nyt on. tänään hän lähti siivoamaan uutta asuntoaan mutta asuu vielä kanssamme, pääosin ajan hän viettää muualla toisen naisen luona. Olen yrittänyt olla kärsivällinen sekä pyytänyt häntä miettimään vielä uudestaan..aikalisä..jos miettii kokonaisuutta luulisi perheen olevan tärkeämpi..miksi hän ei suostu neuvottelemaan tai yrittämään vielä uudestaan? voiko yhteiselämä päättyä tähän? onkohan muilla kokemusta tai tietoa vastaavanlaisista tilanteista??
usko toivo rakkaus -70
usko toivo rakkaus -70
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen pahoillani tapahtuneesta, mutta uskon että sinulla on varmaankin ajan myötä parempi elää yksin lastesi kanssa kuin elää suhteessa missä toinen osapuoli on loukannut sinua.Elämäsi on varmasti todella raskasta tällä hetkellä, mutta jaksa uskoa tulevaisuuteen!Olen itsekin eronnut muutama kuukausi sitten, en kuitenkaan samoissa merkeissä, mutta kyllä elämä yksin on elettävämpää kuin elää suhteessa mikä aiheuttaa surua ja huolia.Hyvää joulua sinulle ja lapsillesi sekä voimia aloittaa uusi vuosi!
Kiitos kannustavasta viestistäsi.
Tulevaisuudessa niin on varmasti parempi olla erossa, mutta tällä hetkellä tuska on suurin, kun tietää että toinen on toisen luona.. Sen lisäksi rakas puolisoni oli tyhjentänyt kaikki pankkitilit ja avannut oman palkkatilin eikä suostu antamaan yhtään rahaa joulukuun laskuihin, ruokaan saati joululahjoihin..onneksi minulla on nyt myös oma palkkatili..tammikuun palkkatuloja odotellen..Kuinka puoliso voi muuttua noin julmaksi? Eikö edes kolmen lasta merkitse mitään ?
Luulisi että hän olisi valmis takaamaan heidän hyvinvoinnin, että edes toisi ruokaa..
Nyt on monia käytännön asioita selvitettävänä, enkä tiedä mistä oikein aloittaa..
- lastenvalvoja..oikeusaputoimisto..kela..elatusmaksut..tapaamiset..huoltajuus..jne
Mutta nyt yritän keskittyä joulunviettoon.Kunnioitan joulun perinteitä sekä rauhoitun lasten kanssa viettämään hiljaista joulua.Tosin puolisoni ilmoitti tulevansa jouluna kotiin, mutta en oikein tiedä onko se hyväksi??Kun tunnen oloni hänen läsnäollessaan rauhattomaksi ja turvattomaksi, hänestä on tullut niin arvaamaton.
tai hetki kerrallaan, eteenpäin. Kyllä se miehesi tietää tekevänsä väärin. Hän vain yrittää uskotella, sekä itselleen, että sinulle, että syy on jossain muussa kun hänessä. Koita jaksaa ja ajatella elämääsi tästä eteenpäin ilman miestäsi, sillä hän on pettänyt sinun luottamuksesi ja vaikka hän jäisikin, tämä on oleva välillänne aina. Repäise itsesi irti hänestä ja aloita uusi ehyempi elämä lastesi kanssa. Miehesi teki jo aikapäiviä sitten oman valintansa, nyt on sinun vuorosi tehdä omasi. Kipeää se tekee aikansa, mutta aika parantaa ja jättää unholaan kaikki paha mikä elämässä tapahtuu. Kenties jopa eräänä päivänä osaat "oikeasti" antaa anteeksi miehellesi sen miten hän teitä kohteli...toivon ja rukoilen sinulle voimaa ja viisautta tehdä elämässäsi oikeat ratkaisut, jotka ovat teille kaikille hyväksi tulevaisuudessakin.
Hyvää Joulua kuitenkin, vastoinkäymisistä huolimatta, toivon perheellesi. Lepoa ja rauhaa....tuskasi tuntee vain toinen samanlaisen tuskan kokenut.....toivon myöskin jaksamista.
Mielestäni miehesi on raukka joka yrittää vierittää syyn niskoillesi ja kostaa sinulle sen että et ole enempää alistunut rukoilemaan häntä jäämään. Tuo rahan vieminen on kyllä todella alhaista käytöstä häneltä, myöskin hyvin itsekästä ja lyhytnäköistä toimintaa....no jotain tuollaista voi kyllä odottaa mikäli hän aikaisemminkin on tehnyt sen mitä kirjoitit avauksessasi. Paha on tämä maailma ja pahoja ihmiset sen....Toivottavasti löydät valon jostakin elämääsi....ajattele nyt kuitenkin ensisijaisesti vain itseäsi ja lapsiasi, te olette elämäsi tärkeimmät ihmiset.
Kyllä sinä jaksat......ihmisestä löytyy uskomattoman paljon voimaa loppujenlopuksi.
Väärälle palstalle kirjoitit. Tällä palstalla yksinhuoltajat vaan kehuu omaa erinomaisuuttaan. Ei heiltä riitä myötätuntoa sinulle.
Anna sen ukkosi mennä, kyllä sinä pärjäät.
Eikö joulurauha yllä sinun sydämeesi?
Teennäiset aloitukset ja häirikkövastaukset niihin eivät sovellu joulunaikaan eikä kyllä muulloinkaan.
muista kuitenkin jatkossa (mitä se ikinä onkaan), että miehesi teki valinnan ja että toinen nainen ei olut syypää. yritä pitää välit kunnossa heihin molempiin, niin se on myös lastesi parhaaksi. varmasti tulee olemaan vaikeaa. voimia oikein paljon.
Usko, toivo ja rakkaus. Olet saanut vain muutaman vastauksen joulun alla kirjoittamaasi viestiin.
Toivottavasti joulu meni hyvin ja voit hyvin tänä uutena vuotena.
Kokemuksia ja vertaistukea saat myös Soneraplazan Ellien yksinhuoltaja-palstalta.
Arkistoja selaamalla saat vastaukset mieltäsi askarruttaviin pulmiin.
Onneksi lapsesi ovat jo melko isoja.
Miehesi käyttäytyi raukkamaisesti ja syyllistää sinua. Tyypillistä käyttäytymistä jättäjälle.
Rahoista pihtaaminen, julmuus ja tunnekylmyys kuuluu myös taudin kuvaan.
Pidä pääsi kylmänä äläkä sorru kyyneliin.
Olet vahvoilla ja selviät mahdollisesta avioerosta aikanaan.
Parisuhdeleiriä on ehkä turha tässä vaiheessa mainostaa.
Ehkä Fisherin eroseminaari on paikallaan myöhemmin, jos vihan, raivon ja surun tunteet ovat ylivoimaisia yksin työstää.
Minulla on erosta jo aikaa yli viisi vuotta.
Viihdyn teini-ikäisten tytärten yh:na.
Elämä on rauhallista, tasapainoista ja saan elää omaa rytmiäni. Rauhattoman juopon kanssa elämiseen en enää elämäämme vaihtaisi. Ei vaihtaisi lapsemmekaan.