Peruskoulu meni ja kesä tuli. Työkin oli, peräti ensimmäinen "kunnollinen" työ elämässäni. Istuin pienen lähikaupan kassalla. Ei kovin kummoista, mutta saihan siitä ihan hyvin rahaa. Lämmintä oli sen verran että voi hyvin liikkua ulkona t-paidassa ja verryttelyhousuissa. Ylpeänä tulevana lukiolaisena päätin ottaakesästä niin paljon irti kun kesätyö mahdollisti. Käytännössä olin viikot kiinni, mutta viikonloppuisin vietin mahdollisimman paljon aikaa kavereiden kanssa.
En vieläkään ollut unohtanut parin kuukauden takaista kokemusta Juuson kanssa. Hän asui toisella paikkakunnalla, ja kävi koulua sieltä käsin, joten en voinut tuosta vaan käydä kyläilemässä. Olin tuona iltana ottanut vähän, mutta silti muistin kaiken selvästi. Juuso oli tehnyt kaikkensa että ensikosketukseni miehiin olisi mielekäs, ja hän onnistui siinä erinomaisesti. Pari kertaa sitten tuon illan olin harkinnut lisäkokemusten hankkimista, mutta pidättäydyin kuitenkin. Ajattelin että selvitän syksyllä koulussa jos Juuso olisi kiinnostunut ihan seurustelemaan kanssani, ja silloin ei ole hyvä jos on kesällä antanut muille. Sitäpaitsi kuulopuheiden mukaan aika harva huolehtii naisestaan samalla tavalla kun Juuso.
Naisesta. Olen nyt nainen, enkä enää mikään pikkutyttö, ajattelin. Nainen. Vau. Miltäköhän Juusosta tuntui tällä hetkellä?
Kotikaupungissani oli tulossa suuri tapahtuma, ehkä joka kesän suurin. Koko viikonlopun kestävät ravit. Miten lauma täyttä höyryä kilpaa laukkaavia hevosia voi kiinnostaa ketään, sitä mietin vielä tänäkin päivänä, mutta päätin kuitenkin näyttäytyä paikalla pienen taskurahan kanssa että pääsisin kaveriseurassa pistämään vähän rahaa likoon. Ei paljon, mutta sen verran että saa vähän jännitystä peliin.
Abba soi raviradan kaiuttimista samalla kun ravurit vielä valmistelivat kisaa. Tunnollisena tytt... naisena olin saapunut hyvissä ajoin paikalle lauantaiaamuna muutaman ystävän seurassa. Muut valukoot paikalle sitten kun parhaaksi katsovat. Viimeistenkin mattimyöhäisten saavuttua paikalle pääsimme kunnolla tunnelmiin. Henkilökohtaisesti en edes odottanut että kaikki tulisi ajoissa etten tarvitsisi turhaan murehtia sitä, mutta hyvä että näin kävi.
Aamun lähdöistä ei sen enempää, mutta puolenpäivän jälkeen alkoi tapahtua. Ilmeisesti vakiokommentaattori joutui lähtemään, ja kaiuttimista kuului uusi ääni. Se kuulosti aluksi vaan vähän tutulta, mutta kun sitä kuunteli vähän niin osasin jo vähän aavistaa kuka siellä oli: se Juuso jota olin ajatellut koko kesän tähän asti! Ei voinut olla totta, ajattelin. Miten lukiolaispoika voidaan päästää sellaiseen hommaan kun urheilukommentaattoriksi?
Loppupäivänä en enää pystynyt kunnolla keskittymään raveihin kun ajattelin vaan miten saisin Juuson huomaamaan minut yleisön joukosta. Juoksin vessassa säännöllisesti päivän aikana, jopa niin paljon että ystäväni luuli että "ne" oli päässyt yllättämään.
En pystynyt enää keskittymään hevosiin, vaan ajattelin kokoajan miten saisin Juuson huomion. Kaveritkin taisi vähän huolestua että mitä siellä vessassa oikein vedin naamaan. Tuolloin joillakin oli nimittäin tapana ottaa viinaa järeämpää tavaraa.
Ravit alkoi olla lopussa, ja Juuson äänen korvasi taas joku vieras. Tajusin tilaisuuteni tulleen, ja aloin ripeästä kävellä kohti parkkipaikkaa. Jos Juuso tosiaan oli naapurikaupungista niin hänen oli oltava liikkeellä autolla.
Ulkona oli kuitenkin tungosta, ja henkilökunnan parkkipaikka oli kaiken lisäksi vartioitu. Huomasin kuitenkin että Juuso oli kävelemässä ilmeisesti omaa autoa kohti, ja aloin ripeästi kävellä kohti häntä ihmisjoukon läpi. Olin jo aika lähellä kun joku tarttui minua hartiasta ja pysäytti. Ilmeisesti joku valvoja luuli että olen pahat mielessä liikkeellä. "Tämä, tyttöseni, on suljettua aluetta, etkä taida kuulua henkilökuntaan", sanoi jämäkkä ääni. Samalla valvoja otti minuun hallintaotteen ja alkoi saattaa minut pois alueelta, ja minä tietysti rimpuilin vastaan minkä suinkin jaksoin, mutta turhaan. Viimeinen epätoivoinen liikkeeni... käännsin kaikin voimin rintamasuuntani kohti ihastustani ja huusin "JUUUUUSOOOOOO!!!". Mahdollisuudet että olin Juusolle vain "kertalaaki" olivat suuret, mutta epätoivoissani en voinut muutakaan kun ottaa riski. Se kannatti: Juuso alkoi pyörittämään päätä tyyliin mä-hä, ja selvästi muisti minut kun katseemme kohtasivat. Samalla valvoja hellitti otteensa ja minä pääsin karkaamaan. Tietysti juoksin suoraan Juusoni syleilyyn, ja hän vastasi puristamalla minua tiukasti omaa vartaloa vasten. "Olen ajatellut sinua koko kesän", sanoin, ja sain vastaukseksi että "niin olen minäkin. Se yksi ilta oli unohtumaton". "Niin oli", vastasin ja annoin Juusolle pienen huulisuukon. Hän vastasi samalla mitalla, eikä kauaa mennyt ennenkun olimme kunnon kielisuukossa. Siinä vaiheessa jo valvoja pyysi meitä lopettamaan. Kun katsoimme ympärillemme huomasimme että kaikki tuijottaa meitä, ja jopa valvoja seisoi haavi auki katsomassa meitä. Taisi muutama kamerakin pitää ääntä.
"Merja, mulla olisi nyt pikkasen kiire. Pitää ehtiä takaisin kotiin reilussa tunnissa kun on tulossa vieraita", sanoi Juuso. Mitä mies tekee raveissa kun tulee illalla vieraita kylään on minulle vähän hämärän peitossa, mutta luotin siihen että ehdin kysyä sitä myöhemminkin. "Joo, mene vaan, mutta haluan puhelinnumerosi", sanoin ja Juuso kirjoittikin sen pienelle paperilapulle ja antoi sen minulle. Sitten vaan pieni jäähyväissuukko, ja Juuso astui ilmeisesti perheensä VW-kuplaan ja ajoi kiireisen näköisenä pois paikalta.
Kaverini ilmeisesti kuulivat huutoni ja ryntäsivät ensimmäisinä paikalle kysymään että olenko kunnossa, mitä on tapahtunut. Vastasin että kaikki on kunnossa, ja sitten he kertoivat että olin huutanut jotain Juusoa niin että se kuului melkein koko raviradalla. Ja minun oli tarkoitus huutaa vaan niin että saisin Juusoni huomion. Ilmeisesti valvoja hellitti otteensa koska pelästyi vähän. Onneksi.
Loppu.
Tuhti rakkaustarina on saatu alkuun. Mitä sitten tapahtui? Vai tapahtuiko mitään? Se onkin sitten jo toinen tarina...
Mietteitä tästä tarinasta.
Niin tosiaan, oli tarkoitus kirjoittaa minun ja Juuson "toisesta kerrasta", mutta jäin muistelemaan vanhoja, menneitä aikoja. Tuo 70-luku oli kyllä siis täysin erilainen maailma kun me nyt elämme. Nykyään jokainen meistä tunnistaa kaiuttimesta tutun äänen, mutta tuolloin äänentoistolaitteet olivat vielä putkipohjaisia, ja äänentoistoltaan täysin eri tavaraa kun nykyiset transistoripohjaiset. Nokia valmisti kumisaappaita, kännyköistä ei kukaan tiennyt vielä mitään. Mitä autoihin tulee niin kuplavolkkari oli kohtalaisen yleinen kulkuneuvo, ja ensiautoksi saattoi ostaa vanhan DDR-läisen Trabantin, vaikka maahantuonti olikin korvattu myös itäsaksalaisella Wartburgilla.
Telkkarit olivat mustavalkoisia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, eikä sellaista löytynyt työmiehen kodista. Kanavia oli tasan yksi tai kaksi. Mistään kymmenien kanavien digi-TV-verkosta ei ollut puhettakaan.
Kukaan ei tiennyt edes normaalista, nykyään jo vanhentuneesta äänikasetista mitään, ja CD-levy oli täyttä scifiä. Sinänsä täysin pätevä, mutta nykyään jo käytöstä poistettu LP-levy oli lähinnä musiikkiharrastajien käytössä.
Seuraavassa osassa, mikäli sen teille kerron, alkaakin jo tapahtua vähän. Mitä sanotte? Haluatteko lisää?
En vieläkään ollut unohtanut parin kuukauden takaista kokemusta Juuson kanssa. Hän asui toisella paikkakunnalla, ja kävi koulua sieltä käsin, joten en voinut tuosta vaan käydä kyläilemässä. Olin tuona iltana ottanut vähän, mutta silti muistin kaiken selvästi. Juuso oli tehnyt kaikkensa että ensikosketukseni miehiin olisi mielekäs, ja hän onnistui siinä erinomaisesti. Pari kertaa sitten tuon illan olin harkinnut lisäkokemusten hankkimista, mutta pidättäydyin kuitenkin. Ajattelin että selvitän syksyllä koulussa jos Juuso olisi kiinnostunut ihan seurustelemaan kanssani, ja silloin ei ole hyvä jos on kesällä antanut muille. Sitäpaitsi kuulopuheiden mukaan aika harva huolehtii naisestaan samalla tavalla kun Juuso.
Naisesta. Olen nyt nainen, enkä enää mikään pikkutyttö, ajattelin. Nainen. Vau. Miltäköhän Juusosta tuntui tällä hetkellä?
Kotikaupungissani oli tulossa suuri tapahtuma, ehkä joka kesän suurin. Koko viikonlopun kestävät ravit. Miten lauma täyttä höyryä kilpaa laukkaavia hevosia voi kiinnostaa ketään, sitä mietin vielä tänäkin päivänä, mutta päätin kuitenkin näyttäytyä paikalla pienen taskurahan kanssa että pääsisin kaveriseurassa pistämään vähän rahaa likoon. Ei paljon, mutta sen verran että saa vähän jännitystä peliin.
Abba soi raviradan kaiuttimista samalla kun ravurit vielä valmistelivat kisaa. Tunnollisena tytt... naisena olin saapunut hyvissä ajoin paikalle lauantaiaamuna muutaman ystävän seurassa. Muut valukoot paikalle sitten kun parhaaksi katsovat. Viimeistenkin mattimyöhäisten saavuttua paikalle pääsimme kunnolla tunnelmiin. Henkilökohtaisesti en edes odottanut että kaikki tulisi ajoissa etten tarvitsisi turhaan murehtia sitä, mutta hyvä että näin kävi.
Aamun lähdöistä ei sen enempää, mutta puolenpäivän jälkeen alkoi tapahtua. Ilmeisesti vakiokommentaattori joutui lähtemään, ja kaiuttimista kuului uusi ääni. Se kuulosti aluksi vaan vähän tutulta, mutta kun sitä kuunteli vähän niin osasin jo vähän aavistaa kuka siellä oli: se Juuso jota olin ajatellut koko kesän tähän asti! Ei voinut olla totta, ajattelin. Miten lukiolaispoika voidaan päästää sellaiseen hommaan kun urheilukommentaattoriksi?
Loppupäivänä en enää pystynyt kunnolla keskittymään raveihin kun ajattelin vaan miten saisin Juuson huomaamaan minut yleisön joukosta. Juoksin vessassa säännöllisesti päivän aikana, jopa niin paljon että ystäväni luuli että "ne" oli päässyt yllättämään.
En pystynyt enää keskittymään hevosiin, vaan ajattelin kokoajan miten saisin Juuson huomion. Kaveritkin taisi vähän huolestua että mitä siellä vessassa oikein vedin naamaan. Tuolloin joillakin oli nimittäin tapana ottaa viinaa järeämpää tavaraa.
Ravit alkoi olla lopussa, ja Juuson äänen korvasi taas joku vieras. Tajusin tilaisuuteni tulleen, ja aloin ripeästä kävellä kohti parkkipaikkaa. Jos Juuso tosiaan oli naapurikaupungista niin hänen oli oltava liikkeellä autolla.
Ulkona oli kuitenkin tungosta, ja henkilökunnan parkkipaikka oli kaiken lisäksi vartioitu. Huomasin kuitenkin että Juuso oli kävelemässä ilmeisesti omaa autoa kohti, ja aloin ripeästi kävellä kohti häntä ihmisjoukon läpi. Olin jo aika lähellä kun joku tarttui minua hartiasta ja pysäytti. Ilmeisesti joku valvoja luuli että olen pahat mielessä liikkeellä. "Tämä, tyttöseni, on suljettua aluetta, etkä taida kuulua henkilökuntaan", sanoi jämäkkä ääni. Samalla valvoja otti minuun hallintaotteen ja alkoi saattaa minut pois alueelta, ja minä tietysti rimpuilin vastaan minkä suinkin jaksoin, mutta turhaan. Viimeinen epätoivoinen liikkeeni... käännsin kaikin voimin rintamasuuntani kohti ihastustani ja huusin "JUUUUUSOOOOOO!!!". Mahdollisuudet että olin Juusolle vain "kertalaaki" olivat suuret, mutta epätoivoissani en voinut muutakaan kun ottaa riski. Se kannatti: Juuso alkoi pyörittämään päätä tyyliin mä-hä, ja selvästi muisti minut kun katseemme kohtasivat. Samalla valvoja hellitti otteensa ja minä pääsin karkaamaan. Tietysti juoksin suoraan Juusoni syleilyyn, ja hän vastasi puristamalla minua tiukasti omaa vartaloa vasten. "Olen ajatellut sinua koko kesän", sanoin, ja sain vastaukseksi että "niin olen minäkin. Se yksi ilta oli unohtumaton". "Niin oli", vastasin ja annoin Juusolle pienen huulisuukon. Hän vastasi samalla mitalla, eikä kauaa mennyt ennenkun olimme kunnon kielisuukossa. Siinä vaiheessa jo valvoja pyysi meitä lopettamaan. Kun katsoimme ympärillemme huomasimme että kaikki tuijottaa meitä, ja jopa valvoja seisoi haavi auki katsomassa meitä. Taisi muutama kamerakin pitää ääntä.
"Merja, mulla olisi nyt pikkasen kiire. Pitää ehtiä takaisin kotiin reilussa tunnissa kun on tulossa vieraita", sanoi Juuso. Mitä mies tekee raveissa kun tulee illalla vieraita kylään on minulle vähän hämärän peitossa, mutta luotin siihen että ehdin kysyä sitä myöhemminkin. "Joo, mene vaan, mutta haluan puhelinnumerosi", sanoin ja Juuso kirjoittikin sen pienelle paperilapulle ja antoi sen minulle. Sitten vaan pieni jäähyväissuukko, ja Juuso astui ilmeisesti perheensä VW-kuplaan ja ajoi kiireisen näköisenä pois paikalta.
Kaverini ilmeisesti kuulivat huutoni ja ryntäsivät ensimmäisinä paikalle kysymään että olenko kunnossa, mitä on tapahtunut. Vastasin että kaikki on kunnossa, ja sitten he kertoivat että olin huutanut jotain Juusoa niin että se kuului melkein koko raviradalla. Ja minun oli tarkoitus huutaa vaan niin että saisin Juusoni huomion. Ilmeisesti valvoja hellitti otteensa koska pelästyi vähän. Onneksi.
Loppu.
Tuhti rakkaustarina on saatu alkuun. Mitä sitten tapahtui? Vai tapahtuiko mitään? Se onkin sitten jo toinen tarina...
Mietteitä tästä tarinasta.
Niin tosiaan, oli tarkoitus kirjoittaa minun ja Juuson "toisesta kerrasta", mutta jäin muistelemaan vanhoja, menneitä aikoja. Tuo 70-luku oli kyllä siis täysin erilainen maailma kun me nyt elämme. Nykyään jokainen meistä tunnistaa kaiuttimesta tutun äänen, mutta tuolloin äänentoistolaitteet olivat vielä putkipohjaisia, ja äänentoistoltaan täysin eri tavaraa kun nykyiset transistoripohjaiset. Nokia valmisti kumisaappaita, kännyköistä ei kukaan tiennyt vielä mitään. Mitä autoihin tulee niin kuplavolkkari oli kohtalaisen yleinen kulkuneuvo, ja ensiautoksi saattoi ostaa vanhan DDR-läisen Trabantin, vaikka maahantuonti olikin korvattu myös itäsaksalaisella Wartburgilla.
Telkkarit olivat mustavalkoisia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, eikä sellaista löytynyt työmiehen kodista. Kanavia oli tasan yksi tai kaksi. Mistään kymmenien kanavien digi-TV-verkosta ei ollut puhettakaan.
Kukaan ei tiennyt edes normaalista, nykyään jo vanhentuneesta äänikasetista mitään, ja CD-levy oli täyttä scifiä. Sinänsä täysin pätevä, mutta nykyään jo käytöstä poistettu LP-levy oli lähinnä musiikkiharrastajien käytössä.
Seuraavassa osassa, mikäli sen teille kerron, alkaakin jo tapahtua vähän. Mitä sanotte? Haluatteko lisää?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tottakai lisää.. nää on ihania
Tarinan loppu paljasti, että olet mies!!!
Ei kukaan nainen pälätä tommosta tekniikkajuttua eikä tajua jostain maahantuonneista ellei satu olemaan koulutettu kaupan alalle.
Muuten vaan huomautuksena että kasetit on jenkeissä vielä ihan käypää tavaraa. Suomessa vaan ollaan mukamas "edelläkävijöitä" eli toisesta päästä takapajuisia. Ja uusia vinyylilevyjä -varsinkin klubimusiikkia - painetaan kokoajan ja myydään Suomessakin.